torstai 10. marraskuuta 2016

Edeniä etsimässä, osa 3: Tunnelma ei saa laskea!



Saariselän aamu oli aurinkoinen, mutta vielä ei ollut ajatustakaan, mihin sitten ajaisi. Takana Jäämeri. Reissun tavoite oli Kirkkoniemi, mutta sen lisäksi tuli tietenkin nähtyä niin paljon muutakin. Mikä tuntuisi miltään? Sadekuuroja oli luvassa pitkin poikin Suomea, mutta toisin paikoin aurinkoa. Niinpä suunnaksi valikoitui Kuusamo. Siellä voisi sitten miettiä, minne haluaa.

Ensin ajoimme vielä kerran Kaunispäälle ottamaan kuvia, mutta sitten kohti Sodankylää. Matkanjohtajamme kertoi kaiken muun ohella matkan varrella olleesta vanhasta talosta, että se tunnetaan nimellä "viiden v-tun talo", koska tien rakentamisen aikoihin talossa asui äiti neljän tyttärensä kanssa ja pitivät tienrakentajista kuulema hyvää huolta. 


Hiukan lättyjä ja poronpipanoita välipalaksi ja sitten Luostolle katselemaan maisemia. Kannatti, tietenkin. Sieltä mentiinkin yhtä soittoa Kuusamoon. Siellä ei pitänyt sataa, mutta tietenkin viimeiset 50 kilometriä ajoimme sateessa. Eipä se mitään haitannut. Kuusamossa ei sitten satanut eli oikeassahan ennuste oli...

Kuusamossa kuitenkin vain syötiin, juotiin hiukkasen viiniä, yövyttiin ja mietittiin, minne oikeasti haluaisi nyt mennä. Mieleen  tuli yksi ikuisista rakkauksistamme eli Uusikaupunki! Sitä ennen voisi käväistä Oulussa katsomassa Oulun Automuseon - ja saamassa Viivin Dollyyn uuden nopeusmittarinvaijerin, jonka motoristiystävä oli Lapin kierroksen aikana sinne hommannut.

Kuusamosta ajoimme Iso-Syötteen laelle katselemaan maisemia, ja erityisen kivaa oli, että sinne voi ajaa ylös asti, kun Hra Oma Ajan kohdalla isommat kiipeilyt ja nousut kävellenkin ovat taakse jäänyttä elämää. 

Iso-Syötteen jälkeenkin matka seurasi aika paljon Iijokea patoineen kaikkineen. Kuin vahingossa osuimme Yli-Iihin, jossa vielä enemmän vahingossa osuimme kivaan Myllykahvilaan, jossa oli kirpputorikin - ja pitäjänä oli ihastuttava naismotoristi! Valitettavasti se vain on nyttemmin lopettanut toimintansa.  

Siellä katsoimme "Motoristin tiekartasta" jonkin suositellun reitin, koska aikaa oli. Siinä matkan varrella piti tietenkin nähdä myös Kiimingin Koitelinkoski. Se olisi ollut mainio paikka piknikille, mutta eipä meillä ollut eväskoria ja ajatus oli syödä Oulussa illalla hyvin jossain.

Sitten sille suositellulle motoristireitille - oli vain turhan suoraa meidän makuumme. Kun tiellä 827 heti alkuun eteen aukesi noin miljoonan kilometrin pituinen suora, totesimme suosituksen olevan huumoria ja koukkasimme pienelle tielle, joka mutkitteli todella kivasti ja päätyi Murron kautta Kempeleelle, jossa on edullinen Hotelli Pohjankievari. Vaatimaton, mutta kaikki perustarpeet hyvin täyttävä hotelli. 

Sillä aikaa kun purimme tavarat huoneeseen, oli motoristiystävä tullut paikalle ja asentanut Dollyyn uuden vaijerin! 

Oulussa on siis hieno automuseo, puhumattakaan Uudestakaupungista, mutta automuseoista tulee erillinen juttu myöhemmin.

Oulussa satoi aamulla, joten päätimme ajaa suoraan Uuteenkaupunkiin Suomen tylsintä tietä eli Valtatie kahdeksaa. Sadetta riitti tauotta jonnekin Kokkolan ja Vaasan välille asti, mutta ei se oikeastaan haitannut lainkaan. Pilvirintama oli lävistetty ja aurinko kuivatti kastuneet.

Uusikaupunki onkin sitten kesäparatiisi... joka suuntaan paitsi merelle on kivoja pikkuteitä, se upea Automuseo ja ihastuttava vanha kaupunki säilytetty. Siellä tapasimme taas VVM:n edustajia ja se tarkoittaa aina hauskuutta! 

Raumallakin "pitää" aina käydä, kun noin lähellä on. Pikkuteitä mutkitellen sinne, toisia takaisin. Päädyimme Untamalaan, ja jollain merkillisellä tavalla Hra Oma Aika sai vanhan kirkon avaimen ja pääsimme sinne kuvailemaan. 

Hauskaa oli myös Viivin ajella alasti Dollylla pientä hiekkatietä. Ainakin naapurinmiehellä tuntui olevan hauskaa... Hra Oma Aikakin tuli mökistä kameran kanssa katsomaan, mitä siellä pikkutiellä oikein tapahtuu... 

Uusikaupunki ja muutama päivä siellä oli ihanaa, mutta pitäisikö sitten jo ajaa kotiin? No ei, sillä VVM:n Nauvon paikallisosastolta tuli kutsu sinne, maanpäälliseen paratiisiin. Paratiisissa on myös käärme, jonka kanssa Viivi alasti ui... mutta siitä ja muusta osassa 4! 

Kesän 2016 huipennus oli meille yhdeksän päivän reissu, jolloin kiersimme itää ja länttä, etelää ja pohjoista. Tunnelma oli kuin Edeniä etsimässä - sen koko talven haaveillun kesän huipennuksen etsiminen. Pohjoisessa kohteena oli oikeastaan lähinnä Jäämeri. Reissu on sen verran pitkä ja valokuvia tuli varmaankin ainakin 1500, että paras jakaa tämä reissu moneen osaan.


Edeniä etsimässä:

Osa 1:
Lappiin: Kuohuvaa!
Kajaaniin, ja monen kohteen ja mutkan sekä upeiden maisemien kautta Saariselälle. Muun muassa Jalavan kauppa, Auttiköngäs ja Andy McCoyn patsas

Osa 2:

Lappi: Norjassa ei sada koskaan!
Saariselkä ja Jäämeri. Muun muassa Kirkkoniemi, suomalaiskylä Pykeija, Utsjoki ja keskiyön aurinko Kaunispäällä

Osa 3: 

Tunnelma ei saa laskea!
Kuusamon ja Oulun kautta Uuteenkaupunkiin. Muun muassa Iso-Syöte ja moottoripyörän ajamista alasti.

Osa 4:
 

Pelastus eli Paratiisiin!
Reissu ei saa loppua eli Nauvon paratiisiin. Muun muassa uintia kissojen ja käärmeiden kanssa.







Vuoden 2014 reissu Lappiin ja Norjaan Jäämerelle (Kilpisjärvi, Tromssa, Lyngen)


Saariselältä Luoston kautta Kuusamoon

Saariselällä pohdintaa, että mihin sitä ajaisi 


Kaunispään kaunis aamu 





 Tie kohti Sodankylää


Suolainen räiskäle ja Poron pipanoita 



 Luoston tiellä





 Luostolla puolivälissä rinnettä. Ylemmäs ei voi ajaa.







 Kuusamossa




Kuusamosta Iso-Syötteen ja Yli-Iin kautta Ouluun

Ii-joki oli paljolti matkaseurana 







Iso-Syöte 




Iso-Syötteen maisemia kelpaa katsella! 











Koitelinkoskella 






Yli-Kiimingin kirkko 



Suositeltu motoristireitti... 



...siirryimme mieluummin tällaiselle tielle. 




Automuseoista tulee myöhemmin oma juttu 



Uudessakaupungin ja Rauman teillä

Sade loppui ennen Vaasaa, kun Oulusta yhtä soittoa ajoi Uuteenkaupunkiin 


 Uudestakaupungista on joka suuntaan pieniä kivoja teitä - esimerkiksi Raumalle rantaa pitkin


 Uudessakaupungissa



VVM:n edustajien kanssa ajelulla 






Vanha Rauma 



  
  









 Raumalta tietä 2052 Laitilaan ja sieltä Untamalaan





Untamala 






Hra Oma Aika sai avaimen kirkkoon!  


  



Omaa aikaa Kuusamossa

Poronkäristystä 







Omaa aikaa Uudessakaupungissa ja Raumalla

Muutama päivä mökissä 

Automuseoista tulee myöhemmin oma juttu 





Uudessakaupungissa on monia hyviä ravintoloita 





Valtava kääpiö? 




V niinkuin Viivi 





Herkkuja saa Raumallakin 


8 kommenttia:

  1. Mukavaa kerrontaa ja hyviä kuvia.
    Kaikki paikat tuttuja, mutta mulla vain muistissa kun en ole valokuvan nyt kuin ulkomailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omassa muistissa on kokonaisvaltaisempi elämys, mutta tässä kuvilla vinkkejä reiteistä ja paikoista niille, jotka eivät vielä ole ehkä niitä kokeneet. Muille sitten sen oman muistin virkistämiseksi... :)

      Poista
  2. Olipas siinä edeniä kerrakseen, ainakin Eeva bongattu mutta Aatu taisi olla ujo kun ei vilahtanut :D

    Oli ilmeisen vilkas kesä kun ehti tuo käsikin käydä jonkinsortin paketissa, sen siitä saa kun kärrynpyöriä yrittää kylmiltään... ;D

    VastaaPoista
  3. Tuo Pohjankievari kannattaa kiertää kaukaa. Parempi hintainen paikka Oulussa on tuo Finlandia Hotels ketjun paikka siinä lentokentälle vievän tien varressa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä seuraavaa kertaa varten! Tämä yksi yö sujui kyllä ihan mukavasti ja edullisestikin. :)

      Poista
  4. Hienoja retkikuvia ja tarina lentää.

    Mahtavan kauniita kuvia kurvit omaavasta Leidistä!

    VastaaPoista
  5. Tuo punamusta mekko kyllä sopii sulle kun isä äidin selkään

    VastaaPoista
  6. Hyviä otoksia ja kivaa kerrontaa. Loisto kelejä toivoo hän ensi kesäksi.
    Norjaan Lofooteille matkaamme me, katsomaan mm. Valaita.

    VastaaPoista