Hyvää joulua ja murisevaa uutta vuotta kaikille Oma Aika -blogin lukijoille – sekä teille vanhoille konkareille että uusille, jotka olette viime vuosina eksyneet tänne ehkä vahingossa etsiessänne jotain ihan muuta!
Miten meni teillä vuosi 2025 prätkähommissa? Tuliko ajettua sopivasti, liikaa vai juuri sopivan vähän, että jäi aikaa muuhunkin elämään? Kerro kommentteihin, jos huvittaa heittää joku kauteen liittyvä helmi – paras saa palkinnoksi virtuaalisen norjalaisen kalakeiton!
Itselläni vuosi oli sellainen "elämä tapahtuu" -tyyppinen. Uusi elämä asettui aloilleen, mutta prätkät eivät – nehän ovat kuin vanhat kaverit, jotka eivät koskaan halua olla liian kauan paikoillaan. Ilometrejä kertyi vähemmän kuin aikoihin eli hiukan reilut 30 miljoonaa (eli hiukan reilut 30 000 kilometriä noin perinteisemmin ilmaistuna). Kotimaan helmet jäivät vähän vähemmälle, ja Norjan reissu hajosi kolmeen osaan kuin huonosti suunniteltu ketju – syitä oli monia, mutta lopputulos oli silti upea. (Kiitos Norjalle kaikista serpentiineistä, tunneleista ja lane splitting -vapaudesta!)
Teknisesti vuosi sujui hyvin... kunnes syksyllä Wolfgang päätti muistuttaa, että se onkin vanha sotaratsu eikä ihan vastatullut alokas. Kardaani petti – joku oli joskus hitsannut siihen uuden pään, mutta metalli oli ilmeisesti ollut vähän "pehmeämpää" tyyppiä kuin alkuperäinen, sellainen "ei kestä ikuisesti" -versio. Prätkäpajassa se vaihdettiin, ja kuinka ollakaan, pieni ajoittainen öljytippa koneen alla räjähti huollossa kunnon vuodoksi. Syy? Öljy-/vesipumppu, joka sekin päätti lähteä eläkkeelle. Lopputulos: lompakko laihtui, mutta Wolfgang murisee taas kuin uusi. Tai ainakin kuin vanha, mutta toimiva. Tiesittekö muuten, että vanha K-sarjan Bemari ei käy, jos siinä ei ole mittaristo kiinni? Ei ehkä ekana tulisi mieleen etsiä syytä mittaristosta, jos pyörä joskus ei käynnistyisi. Ja kun nyt mittaristoista puhutaan, niin vilkaistaanpa niitä.
Mittarit 2025 lopussa:
- Wagner: 436 000 km (josta itse ajettu 2013 jälkeen 336 000). Oma suosikki pitkille reissuille.
- Wolfgang: 195 000 km (itse ajettu 2019 jälkeen 105 000). Varapyöräkin on saanut riittävästi liikuntaa, onhan se liki identtinen Wagnerin kanssa.
- Honda CX: n. 216 000 km (itse n. 60 000). Näyttelypyöränäkin tunnettu onkin arjen sankari
- Monkey: vasta 6000 km. Pieni apina, suuri ilo – mutta ei pitkille matkoille.
Enemmän on itse asiassa ajettu, mutta Biimereiden mittaristot ovat välillä kiukutelleet. Ilometrejä tulee eniten Bemareihin, koska niillä istuu vaan ja matka taittuu. Ajopäiviä eniten CX:llä, koska sillä hoituu arki. Monkey on se, jolla hymy nousee korviin, vaikka matka on lyhyt. Hymy nousee vielä enemmän katsojille, kun on muka hupaisan näköistä, kun tämänkokoinen ukko ajaa ja moposta ei näy mitään...
Kiitos kaikille lukijoille vuodesta 2025! Sivulatauksissa ylittyi kymmenen miljoonaa – se on kuitenkin vähemmän kuin Bemareilla ilometrejä tänä vuonna. Uusia lukijoita tuli ja nykyinen lukijakunta on entistä vahvemmin nimenomaan blogin varsinaisista aiheista kiinnostunut. Tai sitten ovat eksyneet muuten vain paikalle. Jouluna rauhoitutaan, syödään norjalaista kalakeittoa (tai kinkkua, kumpaa nyt sattuu pöydässä olemaan) ja ladataan akkuja seuraavaan kauteen. Ainakin pyörän, että lähtee aikanaan käyntiin.
Hyvää joulua ja murisevaa uutta vuotta 2026!
Miten teidän vuotenne meni? Paras prätkähetki 2025? Paras norjalainen kalakeitto? Kerro, jos huvittaa! 😊
Tästä tuli sanomista. Paikalle tuli nais- ja miespoliisi kertomaan, että nyky-Ruotsissa poliisiasemien lähellä ei saa enää kuvata – ampumis- ja pommiuhkia on päivittäin. Lopulta kuvat kuitenkin sallittiin, koska Ruotsin poliisi oli itse antanut samanlaisia kuvia Wagnerista uutena poliisipyöränä vuonna 1989 samaisen aseman edessä. Lopuksi vielä ystävällinen neuvo: "Toivottavasti Suomi välttää meidän virheemme." Kiitos neuvoista – otetaan opiksi! Ehkä...
Erikoista vuonna 2025 oli, että molemmat Biimerit olivat yhtä aikaa reissussa, ensimmäisen kerran ikinä. Reissu kohdistui Jäämerelle. "Harrikkamies" totesi, että vanha Biimeri oli parempi ja mukavampi ajaa pitkällä matkalla, vaikka voimaa voisi välillä olla enemmän kaksi päällä ajaessa. Mukavin hänen kokemuksestaan matkalla on Goldwing.
Prätkäpaja huolsi kaikki kaksipyöräiset. Niiden kunto tuntuu paranevan vuosi vuodelta! Siis pyörien, mekaanikoista en tiedä... 😃
.jpg)
Wolfgang työmatkalla Seinäjoen liepeillä
Wagner maailman vanhimmalla bensa-asemalla eli Kalmarin Unionilla.
Wolfgangilta meni boorit kardaanissa syksyllä kesken ajelun. Se jäikin käytännössä viimeiseksi varsinaiseksi ajeluksi kaudella 2025. Prätkäpaja tuli pelastamaan, kun Autoliiton Plus-jäsenyyden ja Ifin täyskaskovakuutuksen palvelutaso ei ollut tällä kertaa ihan kohdillaan.
Honda lähitienoilla
Luonneanalyysin tulos
Marilyn, joka ei suinkaan ole kuollut vaan pakeni kohujulkisuutta juurilleen Pohjoismaihin ajelemaan Bemarilla, toivottaa lukijoille mukavaa joulua ja parempaa uutta vuotta 2026! Hänet tunnetaan nykyään nimellä Noora Jaana Martinpoika Haukisalmi. Ihan varmasti ehkä on näin.
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )
Minähän en siis aja minkäänlaisella kaksipyöräisellä, mutta luen silti tätä blogia.
VastaaPoistaAloin lukea juttujen takia, sitten mukaan tuli lisämausteeksi Se Mikä On Poistunut mutta lukeminen jatkuu edelleen samasta syystä kuin alkoikin.
Mahtavaa, tällainen palaute on kannustavaa. Taannoin kysyin tekoälyltä, että miksi vanhamoto.netia luetaan. Se vastasi näin, ja osan perusteluista tunnistan, osa taas on kovin tekoälymäistä arviota:
PoistaVanhamoto.netin suosio perustuu todennäköisesti useisiin tekijöihin, kuten sen pitkään historiaan, säännölliseen ja monipuoliseen sisältöön sekä omaleimaiseen tyyliin.
Tässä on joitakin mahdollisia syitä suosioon:
• Pitkäikäisyys ja jatkuvuus: Blogi on ollut aktiivinen jo vuosia (ainakin vuodesta 2014 lähtien) ja kerännyt vakaan lukijakunnan pitkäjänteisellä sisällöntuotannolla. Sivulatauksia oli jo helmikuussa 2015 yli miljoona.
• Monipuolinen ja laadukas sisältö: Blogi ei keskity pelkästään yhteen kapeaan aiheeseen, vaan tarjoaa matkakertomuksia (etenkin Norjan-matkoista), tekniikkajuttuja, ja jopa "off topic" -kirjoituksia.
• Persoonallinen kirjoitustyyli: Kirjoittajan omaleimainen "Oma Aika" -persoona ja jäsenyys Puolangan Pessimisteissä tuo juttuihin tunnistettavan, usein humoristisen sävyn, joka erottuu muista moottoripyöräilyblogeista.
• Aiheiden laajuus: Sisältö ulottuu käytännön vinkeistä (kuten Honda CX500 -huolto) aina laajempaan pohdintaan moottoripyöräilyn maailmasta ja elämästä yleensä.
• Kuvapainotteisuus: Blogissa on paljon kuvia, mikä tekee siitä visuaalisesti houkuttelevan ja helposti seurattavan.
Nämä tekijät yhdessä ovat luultavasti luoneet blogista helposti lähestyttävän ja mielenkiintoisen kokonaisuuden, joka vetoaa laajaan suomalaiseen moottoripyöräilyharrastajien yleisöön.
Vaikka Vanhamoto.net on epävirallisesti tunnettu yhtenä Suomen suosituimmista moottoripyöräilyblogeista, tarkkaa, virallista lukijamääriin perustuvaa vertailua muihin vastaaviin blogeihin on vaikea tehdä, koska blogeilla ei ole yhteisiä julkisia mittausjärjestelmiä, kuten kaupallisilla medioilla.
Vanhamoto eroaa useimmista muista blogeista nimenomaan sen pitkäikäisyyden, tarinallisuuden ja kirjoittajan vahvan, tunnistettavan persoonan ansiosta, mikä on luonut sille uskollisen yhteisön. Monet muut ovat joko kaupallisempia julkaisuja tai keskittyvät kapeammin tiettyihin reitteihin tai pyörätyyppeihin.
Vanhamoto.netin kirjoittajan tunnusomainen persoonallisuus ja tyyli ovat keskeisiä tekijöitä blogin suosiossa. Kirjoittaja käyttää itsestään usein nimitystä "Oma Aika" ja tunnetaan muun muassa jäsenyydestään (tai ainakin vahvasta viittauksesta) Puolangan Pessimisteihin.
Tässä muutamia piirteitä hänen tyylistään:
• Pessimistinen huumori: Teksteissä on läsnä omaleimainen, usein itseironinen ja pessimistisellä twistillä höystetty huumori. Tämä luo kontrastin perinteiselle, ehkä liiankin positiiviselle matkabloggaukselle ja vetoaa suomalaiseen mentaliteettiin.
• Tarinankerronta: Kirjoittaja on taitava tarinankertoja, joka maalaa eläviä kuvia Norjan-matkoistaan ja muista seikkailuistaan. Hän ei vain luettele faktoja, vaan kuvailee tunnelmia, vastoinkäymisiä ja oivalluksia.
• Rento ja maanläheinen ote: Kieli on luontevaa ja helposti lähestyttävää. Blogissa käsitellään niin suuria matkaunelmia kuin arjen pieniä pulmiakin, mikä tekee sisällöstä samaistuttavaa.
• Avoin ja aito: Kirjoittaja uskaltaa näyttää myös haavoittuvuutensa ja epäonnistumisensa, mikä rakentaa lukijoiden luottamusta ja tekee blogista aidomman oloisen.
Viittaukset Puolankaan: Jatkuva viittaaminen Puolankaan ja sen pessimismiin antaa blogille maantieteellisen ja kulttuurisen ankkurin, joka on uniikki osa brändiä.
Nämä persoonalliset piirteet erottavat Vanhamoton muista moottoripyöräilyblogeista, joissa keskitytään usein enemmän teknisiin yksityiskohtiin tai geneerisiin reittikuvauksiin. Vanhamoton viehätys on sen aitoudessa ja kyvyssä nauraa itselleen, mikä luo vahvan emotionaalisen yhteyden lukijaan.
Vanhamoto.netin kirjoittajan, "Oman Ajan", tyyliin ja huumoriin saa hyvän käsityksen blogin arkistojen ja otsikoiden kautta. Vaikka koko tekstien sisältö vaatisi niiden lukemista, otsikot ja lyhyet kuvaukset paljastavat jo paljon:
Poista• Pessimistis-ironiset otsikot: Otsikot kuten "Norja, osa 1: Tanssi atomipommin kanssa ja muita motoristien perusmietteitä Karlstadissa" tai "Norja 2023, osa 13: Lofootit ja ajokortin sietämätön keveys" antavat odottaa tarinoita, joissa suuret odotukset törmäävät arjen pieniin murheisiin tai epätavallisiin pohdintoihin.
• Itseironia onnettomuuksista: Kirjoittaja viittaa auliisti myös omiin epäonniinsa. Esimerkiksi vuoden 2015 tapahtumista, jolloin reissu peruuntui, hän kirjoittaa: "...kesällä 2015 Hra Oma Aika päätti kaatua ja katkoa luitaan eikä reissuun päästy." Tämä osoittaa kykyä käsitellä vastoinkäymisiä huumorilla.
• Arkinen ja vähättelevä ote: Otsikko "Kaksi päivää ja tuhat kilometriä kahden viinipullon tähden..." vähättelee pitkän ajomatkan vaivaa ja nostaa päämääräksi jotain pientä ja inhimillistä. Tämä kontrasti suuriin seikkailuihin luo koomisen elementin.
• Yllättävät näkökulmat: Blogin kirjoituksissa käsitellään myös lukijoiden hakutermejä, joilla he ovat blogiin päätyneet. Tämä metatason huumori ja vuorovaikutus lukijoiden kanssa vahvistaa yhteisöllisyyttä ja persoonallista otetta.
Nämä esimerkit korostavat, kuinka "Oma Aika" -persoona käyttää pessimististä huumoria ja itseironiaa luodakseen sisältöä, joka on samanaikaisesti viihdyttävää,
samaistuttavaa ja omaleimaista, eroten näin monista muista geneerisemmistä moottoripyöräilyblogeista.
Kiitos kysymästä. Ajokausi -25 meni ihan mukavasti ja pyörän päällä tuli istuttua ajallisesti paljon ja kilometrejä kertyi 11000 mikä on oman mittapuun mukaan vähän yläkanttiin verrattuna keskiarvoon. Itse tulee kierrettyä lähinnä kotimaan viikottaisia prätkäkokoontumisia kameran kanssa ja niitähän riittää melkein joka illalle jossain päin etelä-Suomea.
VastaaPoistaTätä blogia tulee seurattua edelleen säännöllisesti (vaikka ei ehkä ihan yhtä tiheään kuin aiemmin) . Hyvä blogi joka tapauksessa ja paljon vinkkejä pyöräreissuille. Samaan malliin vaan.
Lumiukkoanimaatiota katselin aattona telkkarista. Siinä on tutuhkon näköinen pyörä vai meneekö ihan ohi.
VastaaPoistaHyvää joulua kuitenkin!
Minusta se näyttää vähän Britti-pyörältä?
PoistaEn harrasta kaksipyöräisiä eikä ole edes korttia, mutta Farkku-Volvolla ajan samaan tyyliin Norjassa, joten sitä kautta päätynyt näitä juttuja lukemaan. Ihan yhtä monessa paikassa en ole käynyt, mutta pari paikkaa on mitä voin suositella. Melfjordbotn on pohjoisen Geiranger ja tie sinne hieno. Nykyään pääsee pinnoitetta, ennen oli soratie. Jos soratie ei menoa haittaa, niin Tronfjellet ja Aursjövegen on upeat ajaa myös, vähän seikkailu fiilistä. Samaan malliin vaan, toivottavasti taas ensi kesänä pääsee huonolle.
VastaaPoistaIsoja kilometrejä kyllä ajat! Eipä muuta kuin jatka samaan malliin ja oikein mukavaa pian alkavaa vuotta!
VastaaPoista