sunnuntai 6. joulukuuta 2015

"Kaaduin. Wagner rikki." (hiljaisuus)


Viivi: - Ensin tuli viesti "Kaaduin. Wagner rikki." Sitten ei tule mitään. Et vastannut viesteihin etkä puheluihin, vaikka soitin ja soitin! Pelkäsin, että se aiemmin murtunut niska on aiheuttanut neliraajahalvauksen ja makaat ojan pohjalla liikuntakyvyttömänä tai että sydän ei kestänyt stressitilannetta ja olet kuollut! Enkä edes tiennyt missä olet!

Hra Oma Aika: - No enhän minä voinut vastata, kun pyörä oli kumossa enkä tiennyt miten sille kävi enkä kyennyt sitä nostamaan...

Viivi: - No et tietenkään voinut nostaa, kun Sinulla oli luita poikki kädestä ja kyljestä ja verta keuhkossa! Ja toinen puoli kehoa kokonaan ruhjeilla!

Hra Oma Aika: - Niin no, mutta pyörä piti saada pystyyn ensin... onneksi siitä ei hajonnut kuin vilkut ja etupleksistä lähti pala, ja sitten naarmuja. Hitto kun se oli just maalattu!

Viivi: - Sinut olisi pitänyt viedä heti sairaalaan, minä hälytin jo koko VVM:n etsimään Sinua ja oltaisiin tultu peräkärryllä tai pakettiautolla hakemaan Sinut ja Wagner.

Hra Oma Aika: - No tarjosihan se autokuskikin, että heillä on talli johon Wagnerin voi viedä ja veisivät sairaalaan, mutta enhän minä nyt pyörää jätä, kun se toimi. Ja vastasinhan minä sitten puheluun.

Viivi: - Niin ja sanoit ajavasi kotiin, vaikka oltaisiin tultu hakemaan!

Hra Oma Aika: - No ei voinut jätää pyörää...

Viivi: - Luut poikki ja ajat 180 kilsaa kotiin, etkä sitten kyennyt enää edes nousemaan pyörän päältä! 

Hra Oma Aika: - No kun kädet eivät halunneet enää oikein liikkua ja niissä ei ollut yhtään voimaa ja...

Viivi: - ...ja yritit kieltäytyä menemästä sairaalaan, vaikka käden asennosta näki, että luita on poikki! Piti pakottaa lähtemään. Sairaalassa sentään ottivat Sinut kiireellisenä suoraan ensipolille sisään.



Kaunis keli huumasi - tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin ja ajonautinto täydellistä

Niin. Kesäkuun lopussa oli vihdoin tullut lämmin keli. Viivi ei ajellut mukana vaan Hra Oma Aika ajoi yksin, naatiskeli. Naatiskeli niin, että eturengas oli kulunut enemmän sivuista kuin keskeltä. Epäilemättä joskus kauan sitten autokoulussa on ensimmäisellä ajotunnilla sanottu, että "ajoneuvo tulee kyetä pysäyttämään tien näkyvissä olevalla osuudella". Ei pidä ajaa tuntematonta tietä liian kovaa ja arvata, mihin tie seuraavaksi kääntyy. Tai ainakaan ei pidä arvata väärin. 

Tie ei kääntynyt nyppylän jälkeen oikealle, vaan nyppylän jälkeen olikin hiekkainen tiukka mutka vasemmalle. Oikealta sen sijaan tuli hiekkatie ja sieltä auto. Nokkakolari maantienopeudelta on hyvin lähellä. 

Olin aina ajatellut, että tuollaisessa tilanteessa täytyy miettiä, väistääkö oikealle vai vasemmalle. Ei. Siinä tilanteessa ei ole aikaa ajatella yhtään mitään, tilanne on ohi silmänräpäyksessä. Reflekseillä sai sen verran hätäväistöä tehtyä, että pyörä kääntyi vähän ja menee metrin auton edestä ohi, mutta alunperinkin pyörä oli menossa ihan väärään suuntaan eikä korjauksellakaan ollut toivoakaan päästä oikeaan suuntaan, vaan kääntöyritys hiekkaisessa mutkassa sai renkaiden pidon loppumaan ja kaatuminen on tosiasia. 

Sattui lähinnä vasempaan käteen ja oikeaan kylkeen polvesta olkapäähän. Kumpikaan käsi ei oikein tuntunut kykenevän mihinkään voimalliseen. Pyörä autettiin pystyyn ja kun se näytti kestäneen hyvin, huomattavasti paremmin kuin kuski, suunnaksi koti. Wagnerissa ei tunntunut olevan mitään vikaa vilkkujen lisäksi, eikä siitä myöhemminkään naarmuja kummempia vikoja löytynyt. Kytkimen käyttö oli vaikeaa ja kivuliasta, kun vasen käsi ei enää puristanut. Oikea käsi lähinnä lepäsi kaasulla, olkapäästä käsi ei oikein suostunut liikkumaan. Eniten sattui kuitenkin korvien väliin, kaatuminen oli sataprosenttisesti omaa tyhmyyttä. Paljon huonomminkin olisi voinut käydä, jos väistö ei olisi onnistunut ja olisi tullut nokkakolari auton kanssa. Hyvä oppitunti ajatteluun oli myös se, että jos ajatteli että "yksin voi ajaa miten vain, sitä tappaa vain itsensä", niin ei - "selviytymisen" ja "itsensä tappamisen" välissä on valtava alue, jossa vain sattuu.



Vasemmasta kädestä värttinä- ja kyynärluu olivat kärjestä poikki, yksi kylkiluu poikki ja siksi verta keuhkoissa. Oikea puoli kehoa oli ruhjeilla, mutta hyvät ajovarusteet olivat silti suojanneet hyvin ottaen huomioon ajonopeuden. Kaikki kriittisimmät kohdat olivat kestäneet hyvin. Jäljistä näki, että kypärä suojasi puolet päästä, saappaat, ajohousut ja -takki suojineen suojasivat hyvin. 


Kipu oli sairaalankin jälkeen niin sietämätöntä, että ajattelin pyytää pari päivää sairaslomaa. Lääkäri nauroi ja sanoi, että aloitellaan 5-6 viikosta. Juuri kun keli vihdoin suosi ajamista! Kuusi päivää Hra Oma Aika oli ajamatta, mutta seitsemäntenä päivänä oli pakko lähteä ajamaan. Kivut olivat aika mahtavat ja oli suuria vaikeuksia käyttää kytkintä ja vilkkuja, mutta tunne korvien välissä oli hyvä. 

Viivi: - Niin ja minulle sanoit, ettei sattunut yhtään!

Wagner oli vielä Prätkäpajalla odottamassa uutta pleksiä, mutta se valmistui sieltä onneksi nopeasti. Kaskovakuutusta ei ollut, mutta onneksi korjattavaakaan ei ollut paljon - tosin Wagner maalautetaan uudelleen tänä talvena, mikä nostaa kustannuksia. If korvasi välittömästi kypärän ja takin kuitenkin kotivakuutuksesta. Vasen käsi on edelleen kipeä eikä toimi kunnolla, mutta se on ilmeisesti nautinnon hinta. 

Kaatumisesta ja huonosta kesästä huolimatta sentään yli 38 000 kilometriä eli yli 38 miljoonaa ilometriä tuli ajettua.

Wagner kaatumisen jälkeen


AIEMMIN on blogiin koottu tilastoja moottoripyöräonnettomuuksista ja niiden syistä (< linkki) - nyt Hra Oma Aika on mukana tilastoissa, mutta ei onneksi menehtyneinä. Mutta onnettomuuden syy se kaikkein tyypillisin - ihan itse hyvällä kelillä. 

Kuinka ajaa käsi kipsissä?

Käsi kipsissä oli hiukan hankala ajaa, vaikka jalkakipsi olisi varmasti vielä hankalampi. Mikään hansikas ei mennyt käteen, ei edes iso rakennushanska. Mikään ajotakkikaan ei mennyt kipsin yli. Piti siis viritellä ajovarusteet luovasti. Halvat ajohanskat, jotka leikattiin auki sormiin saakka. Kevlarhuppari venyi ja toi myös suojat - mutta tuulta se ei pitänyt. Piti ostaa prätkäilysadetakki, joka hupparin päällä suojasi tuulelta. 

Sitten vain liikkeelle. Kivuista huolimatta nautimme monista retkistä, Hra Oma Aika kipsi kädessä ajaen, kuten Jyväskylä ja tuhannen kilometrin kiertotiet , Eläimellistä menoa ja poliiseja Ähtärissä eli Jyväskylän toinen visiitti ja upea reissu Nauvoon Saariston Pikku rengastie








  

10 kommenttia:

  1. No jopas. Hyvä ettei käynyt huonmmin.

    VastaaPoista
  2. Kokeneellekin kuskille voi joskus sattua. Sanonta, että on kahdenlaisia mp kuskeja niitä jotka on kaatunnut ja jotka ei vielä ole kaatunnut, pitää aika hyvin paikkaansa. Mutta hieno homma, että ei pahemmin sattunut. Niin, itse kuulun noihin ekoihin motoristeihin.

    VastaaPoista
  3. No kyllä ollut huonoa tuuria nyt kuin näin on käynnyt onneksi ei käynnyt pahemmin

    VastaaPoista
  4. Kyllä on myönnettävä, ettei se ollut huono tuuria - kyllä se oli ihan kokonaan omaa tyhmyyttä sataprosenttisesti.

    VastaaPoista
  5. Toivottavasti mies kuntoutuu lähes ennalleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käteen saattaa jäädä ikuinen kiusa, mutta on sekin silti jo paljon parempi kuin mitä se kesällä oli.

      Poista
  6. No ei muuta kuin leuka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä vai miten ne pessimistit toteaa. Ei vaan, oikeasti tuosta kuitenkin selviää ja toivottavasti kaikki palaa ennalleen ja ei pahoja traumoja. Kun paljon ajaa niin joskus on oltava se paha päivä, sille ei vaan voi mitään. Henki säilyi ja liikuntakyky, itsetunnon kolhut paranee samaa tahtia kuin luut paranee. 2016 on kohta ovella ja uudet seikkailut odottaa vai kuinka. T.Pena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähinnä oma typeryys harmitti ja harmittaa... käsi vielä kiukuttelee, vaikka puoli vuotta jo takana. Vaan sujuihan se ajaminen kipsissäkin ja vielä paremmin sitten kun sen sai pois. Liika kiire lähti myös pois... :)

      Poista
  7. Hei. Miksi teillä ei ole yhteystietojanne tai sähköpostiosoitetta sivuillanne? Matkakertomuksenne ja kuvanne nähtävyyksistä ovat tosi hienoja. Mielestäni tässä olisi kuitenkin aineksia isommalle businekselle. Näitä ajatuksia ei viitsi julkisesti lähettää. Hyvää Joulun odotusta! ... ja ajokelejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kyllä meillä on sähköposti minulle tuossa sivun oikeassa reunassa, siinä lukee "PALAUTE" :)

      Poista