keskiviikko 23. elokuuta 2017

Ahvenanmaa on ihan eri maa... Åland är annorlunda



Edellinen Ahvenanmaa-postaus kertoi Ahvenanmaan cruisingista, Sommarcruisingista. Se on ihan omanlaisensa tapahtuma, mutta koko Ahvenanmaa on ihan oma maailmansa. Kun siis kävi ilmi, ettei Hra oma Aika ole koskaan ollut siellä, piti sinne mennä. Viiville se on tuttu kalastuspaikkana jo vuosien takaa, kuten jo aiemmin kerrottiin.

Sommarcruisingin ohella oli muutama päivä aikaa tutustua saareen, jossa kaikki on lähellä. Siellä suhtaudutaan erittäin hyvin ihan kouluruotsia puhuvaan ihmiseen, ja englannilla pärjää loistavasti - mutta usein myös suomella.

Ahvenanmaa on niin erilainen, että siellä on kuin ulkomailla. Tietkin ovat punertavia, vaikkeivät niin punaisia kuin Hra Oma Aika luuli. (Kysymys kuuluu, että miten punaisia hän niiden sitten luuli olevan...)

Asuminenkin on erilaista - esimerkiksi hotelli Cikada oli kuin etelän lomahotelli uima-altaineen, ja etenkin tunnelmaltaan. Koko hotellin rakenne ja olemus on ennemminkin jostain etelän lomakohteesta. Toisaalta - niin on koko Maarianhaminakin jotain ihan omaansa!

Jos taas haluaisi jotain aivan muuta, niin Kvarnbo Gästhem -vieraskoti Saltvikissä, jota pyörittävät monilla muillakin aloilla palkitut Ella Grüssner Cromwell-Morgan ja hänen miehensä Martin Cromwell-Morgan. Historiallinen rakennus tarjoaa kodinomaisen tunnelman, jossa aika menettää merkityksensä. Laulajanakin tunnettu Ella on huippukokki ja sommelier, mutta tärkeintä on omistautuminen asialle ja valloittava persoona!

Ahvenanmaan tiet ovat manner-Suomesta tulevan silmiin hämmentävän hyväkuntoisia - myös pikkutiet! Joka paikkaan on niin lyhyt matka, että ne taittaisi vaikka mopolla tai fillarilla. Prätkäilyä ajatellen on erityistä, että isoimmatkin tiet ovat pienehköjä perusmaanteitä, ja loput ovatkin sitten pieniä mutkateitä kaikki! Hiekkatietkin sellaisia, että katupyörilläkin niitä ajelee ihan mielellään.

Joka kylässä on upea vanha kirkko, mutta tunnetuimmat matkailukohteet ovat varmasti Kastelholman linna ja Bomarsundin linnoitusrauniot. Molemmat kertovat historiasta niin paljon kuin vierailija ikinä haluaa kuulla, mutta niissä voi toki pysähtyä ihan vain fiilistelemään ja viettämään kahvitaukoa.

Kastelholma kertoo melko pitkän palan Ruotsin historiaa, Bomarsund hetken venäläistä. Bomarsundissa kannattaa huomata pienen pieni museo sillan toisella puolella - siellä on vähän ja paljon samaan aikan! Bomarsundistakin käy ilmi, että tämä valtava linnoitus oli vasta alkupisara Venäjän tsaarin suunnitelmissa rakentaa aivan käsittämättömän kokoinen linnoitus. Kaikki rakennettiin todella hienoksi, näyttäväksi ja valtavaksi - mutta linnoituksen tykit olivat vanhanaikaisia, kantomatka oli liian lyhyt, ne toimivat huonosti eikä ruudissakaan ollut kehumista. Englantilaiset saattoivat siksi vaikka viettää teetauon kaikessa rauhassa pommituksen lomassa ja jatkaa sitten linnoituksen tykittämistä palasiksi!

Eniten saa irti tietenkin paikallisten avulla. Meillä oli ilo tutustua moniin erilaisiin moottoriharrastajiin ja heidän kalustoonsa, joita tässäkin jutussa hieman esitellään.

Meidät myös opastettiin esimerkiksi käymään grillillä, joka ei ole muuttunut 50 vuoteen miltään osin - menukin on aivan ennallaan. Ja että hodareita tilataan aina kolmen erissä, vain ruotsalaiset ja muut turistit saattavat tilata vain yhden!

Vaikka päivässä ehtii käydä aivan etelässä, sitten idässä, pohjoisessa ja lännessä, niin saa siellä aikaakin menemään niin paljon kuin haluaa - jos vain malttaa hidastaa ihan pysähdyksiin asti ja antaa Ahvenanmaan aaltojen virrata korvien väliin.

Det tidigare inlägget om Åland berättade om Sommarcruisingen. Det är ett evenemang i sin egen klass, men så är också hela Åland en värld för sig. Då det kom fram att herr Oma Aika aldrig besökt Öriket så blev det genast att planera en resa. Viivi däremot har fiskat på Åland, så en del platser var bekanta. 

Förutom Sommarcruisingen så fanns det tid att under ett par dagar bekanta sig med denna övärld där ingenting ligger långt borta. Att som finskspråkig komma dit var inget problem. Ålänningarna förhöll sig sakligt och positivt till både skolsvenska och engelska och en del talade också finska. 


Åland är så annorlunda att det är som att vara utomlands. Vägarna är röda, också om de inte var fullt så röda som herr Oma Aika hade föreställt sig. (Nu kan man fråga sig vad han egentligen föreställt sig...) 


Också login var annorlunda. T ex hotell Cikada med sin pool och sin layout var som hämtad från en semesterort vid Medelhavet. Men så är också hela Mariehamn en helt unik stad. 


För den som söker någonting helt annat kan nämnas Kvarnbo Gästhem i Saltvik. Det drivs av Ella Grüssner Cromwell-Morgan och hennes man, Martin Cromwell-Morgan. Den historiska byggnaden bjuder på en hemtrevlig atmosfär där tiden förlorar sin betydelse. Ella är prisbelönt i många sammanhang, bl a som musiker, kock och sommelier, men viktigast är ett starkt engagemang och en bedårande personlighet.


Vägarna på Åland är ur en fastlännings perspektiv i påfallande gott skick, även de mindre sidovägarna. Och allting ligger så nära att man väl kan röra sig med moped eller t o m cykel. För en motorcyklist så är huvudvägarna som vanliga småvägar, och de små vägarna är sen verkligt små och kurviga. Också de flesta grusvägar är så pass bra att man kan köra på dem med en landsvägshoj. 


Varje socken har en egen vacker kyrka, men de mest kända sevärdheterna torde dock vara Kasteholms slott och Bomarsunds fästningsruiner. Båda berättar om vår historia så mycket som man bara vill ta åt sig, men det är också möjligt att bara stanna till för att njuta av stämningen och kanske en fika. 


Kastelholm innehåller berättelser från en lång epok i den svenska historien, medan Bomarsund vittnar om ett något kortare ögonblick i den ryska. Vid den senare finns ett stort litet museum, strax på andra sidan bron, som är värt ett besök. Där får man veta att denna enorma anläggning egentligen bara var tänkt som första etapp i tsarens planer på en ofattbart gigantisk fästning. Allt gjordes stort och ståtligt, men fästningens kanoner var föråldrade, räckvidden var kort, funktionen osäker och krutet var inte att skryta med heller. Därför kunde Engelsmännen lägga sina skepp utanför Bomarsundkanonernas räckvidd och i lugn och ro avnjuta en kopp té medan man sakta sköt fästningen i småbitar. 


Mest får man dock ut av en resa via lokalbefolkningen. Vi fick träffa några av Ålands många motorentusiaster och fick se deras fordon och hobbylokaler, vilket vi berättar litet om i det här inlägget. 


Vi blev också tipsade om en korvkiosk som stått så gott som oförändrad i årtionden. Även menyn är densamma. Vi lärde oss också att man alltid beställer minst tre hotdogs, eller korv med bröd, som det heter här. Det är bara (riks)svenskar som köper en! 


Även om avstånden är så korta att man på en dag hinner besöka såväl norr och syd som öst och väst, så finns det ändå otroligt mycket att se och uppleva då man stannar till och öppnar sina sinnen för denna otroliga värld av öar. 


Nämä tiet ja reitit on tutustuttu ja kuvattu /
De här vägarna har vi provkört och fotograferat
Klikkaa kartta isommaksi! Vielä isompana tästä! Klicka på kartan för att förstora. här för ännu större.


Kastelholma






Tästä näkee hyvin linnan koon! Här ser man bra hur stort slottet är.









 
 

 







 
 

   





Bomarsund









 














  



Teitä / Vägar

















Tampere? / Tammerfors? :D 




























Kirkkoja / Kyrkor
































Harrastajien talleilla... 

På besök hos Åländska entusiaster














  




















Joskus moottoripyöräharrastajatkin joutuvat liikkumaan autolla, joka voi olla ihan vaatimatonkin 
Ibland måste även en hängiven motorcyklist ta bilen, som kan vara rätt anspråkslös. 



















Taffel Chipsin tehdas on Ahvenanmaalla ja tehtaanmyymäläkin löytyy:

Taffel Chips fabrik ligger på Åland, och naturligtvis har man en fabriksbutik:




Ruokaa, nähtävyyksiä ja paikkoja Maarianhaminassa ja muualla
Mat, sevärdheter och platser i Mariehamn med omnejd


  


Pommern 


Getassa on loistava ravintola Soltuna / Soltuna – en fin restaurang i Geta.





 Näköalakahvila/Utsiktscafe Uffe på berget
  









Omaa Aikaa Ahvenanmaalla / 
Egen tid på Åland



Matka Turkuun varhaisaamussa oli viileä ja sumuinenkin, laivalla keli olikin sitten upea

Resan mot Åbo i ottan var sval och disig, men väl ombord på färjan var vädret strålande















Cruisailua avo-Chevellellä - Viivi vilustui takapenkillä, vaikka oli kahden miehen välissä 
Cruising i en Chevelle Cab. Viivi blev förkyld i baksätet trots att hon var omgiven av två herrar.




Vaihdekeppi sopi hyvin käteen... 
Växelspaken sitter bra i handen.




  



Hotelli Cikada oli vähän kuin jossain etelässä / Hotell Cikada var som hämtat från södern.




Kotimatka kohti pilviä...
På hemväg – mot molnen!




 

 

 


x

21 kommenttia:

  1. Mukava kertomus paljon kauniita kuvia

    VastaaPoista
  2. Äxiä on odotettu. Tydytä(ä)n nyt tuohon yhteen. ;)

    VastaaPoista
  3. Lisää äksiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä tulee sen verran kuin kullakin reissulla sattuu tulemaan... toisella kertaa enemmän, toisella vähemmän :)

      Poista
  4. Äksät kyllä paranee joka kerta. :)

    VastaaPoista
  5. Samoissa paikoissa on tullut käytyä kyllä siellä nähtävää on ! ensi kesänä olisi tarkoitus mennä käymää :)

    PS:älkää kinuko niitä xxx kyllä niitä tulee jos on tullakseen se on tärkeää että tulee uusia kertomuksia paljon ilokilometrejä lisää ja kertomuksia Viivi ja Ben

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "älkää kinuko".. Olisikohan tämän blogin kävijämäärät yhtä korkeita ilman noita pikku-X? ;)

      Poista
    2. Vai olisivatko korkeampia... :D No kävijämäärillä ei ole merkitystä, kun tämä ei ole kaupallinen, mutta luetuimpien juttujen joukossa on juttuja äksillä ja ilman... mutta sellaisia kuvia juttuihin tulee kuin niitä reissussa sattuu tulemaan :)

      Poista
    3. "älkää kinutko" Luulet sä et ketään kiinnostaa pelkät mopo tai auto kuvat ?

      Poista
  6. Tosi hyviä kuvia,,,varsinkin rouvan hyvämuotoisesta nahkapepusta,tuo vintage nahkahame on myös makee ja varmaan pehmeää nahkaa,,mutta mikäpä oli tuo vaihdekeppi johon punakyntiset sormet tarttuivat??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmmm... se oli sellainen vaihdekeppi, että sen kanssa naisen kelpaa ajella pidempäänkin! ;)

      Poista
  7. Mukavaa tarinaa ja hienoja kuvia jälleen! Valtavasti hienoja mestoja joissa ei ole ehtinyt käymään, harmi.
    Hyviä loppukesän ilometrejä Viiville ja Hra OA:lle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania paikkoja löytyy vaikka mistä! Etenkin kesäaikaan!

      Poista
  8. Hyviä kuvia oli teidän reisusta ,heino seutua .Hyvää loppu kesää teille

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja sitä samaa! Toivottavasti olisi lämmin ja kuiva syksy!

      Poista
  9. Aika hyvin tuo vaihdekeppikin istui käteen vaikka prätkää enimmäkseen näkee ajavan.. ;D

    VastaaPoista