maanantai 1. syyskuuta 2025

Norja 2025, osa 0: Poliisi palaa poliisiasemalle ja muuttuu rikolliseksi

Ja taas mennään kohti Norjaa ja uusia vinkkejä. Jos joskus aiot mennä Norjaan, niin tästä blogista löytyy vinkkejä kaikkialle. Tai sitten tämä blogi osoittaa, että haluatkin ehkä jonnekin ihan muualle. Joka tapauksessa 2025 oli yhdestoista kesä, jolloin suuntana oli Norja. Kymmenienkin vinkkijuttujen jälkeen Norjasta on vielä paljon vinkkejä kertomatta. Tässä "esiosassa" on kuitenkin vain pieni "matkan varrella -vinkki" eli Västerås.

Norjaan mennessä matkan varrella on herkästi Ruotsi. Tällä kertaa alkumatkan pysähdys oli Västeråsissa, joka on muuten nätti paikka, vaikket sitä tiennyt. Eikä tiennyt Hra Oma Aikakaan, mutta sinne oli vähän pakko mennä. Jollet tiedä syytä, se selviää vähän myöhemmin - poliisiasioita.

Västeråsin historiassakin on kaikenlaista mielenkiintoista. Mitään seuraavista et kumminkaan tiennyt, etkä muista niitä viisi minuuttia sen jälkeenkään, kun tämän jutun olet lukenut - mutta ehkä muistat, että "Västeråsissa oli jotain, jota en nyt just muista". 

Västeråsin nimi juontaa viikinkiajoilta ja tulee muinaisnorjan tai vanha-ruotsin termistä Västra Aros (”läntinen suisto”), joka kuvaa sen paikkaa Mälaren-järven länsirannalla, missä Svartån-joki laskee järveen. ”Aros” tarkoittaa suistoa, ja Västerås oli ”läntinen” verrattuna ”Östra Arokseen”. Siitäkään et ole koskaan kuullut, mutta saat synninpäästön, koska se alue lienee nykyisin paremmin tunnettu Uppsalana. Molemmat kuuluivatkin viikinkiajalla Uppsalan kuningaskuntaan - jep, silloin ei vielä ollut Ruotsiakaan.

Mälaren oli vilkas kauppaväylä. Västerås oli viikinkiajalla Mälaren-järven vilkkain kauppapaikka, jossa varangit (ruotsalaisviikingit) vaihtoivat turkiksia, miekkoja ja orjia. Arkeologit löysivät 2010-luvulla viikinkihautoja ja hopearahoja (arabialaisia dirhameja) keskustan alta, mikä on osoitus kaupan laajuudesta.
Norja 2024:


Huhutaan, että vuonna 1000 tanskalaiset viikingit legendaarisen Sven Haaraparran johdolla yrittivät vallata Västeråsin, mutta ruotsalaiset viikingit Olavi Verokuninkaan (väärällä käännöksellä Sylikuninkaana tunnettu) johdolla polttivat laivansa suistossa estääkseen hyökkäyksen. Tämä Uppsalan Olavi oli muuten myöhemmin Sen Olavin appiukko. Siis sen, joka sai turpiinsa Suomessa oikein huolella, vaikka miten oli kovista kovin tyyppi maailmassa.

Västeråsin tuomiokirkko (n. 1250) on Pohjoismaiden vanhimpia, mutta kaupunki kärsi oudoista tulipaloista: 1419 ja 1541 liekit tuhosivat puolet taloista. Paikalliset puhuivat viikinkikirouksesta – tai ehkä vain joku unohti kynttilän palamaan väärään paikkaan. Itse asiassa kaupunkipalot eivät olleet tavattoman outoja entisaikoina.

Kuningas Kustaa Vaasa puolestaan piti Västeråsissa valtiopäiviä 1541, murskaten katolisen kirkon vallan. Samaiseen heppuun palataan myöhemmin toisen jutun yhteydessä.

Kuningas Kaarle XII puolestaan piileskeli Pultavan-taistelun jälkeen Västeråsissa 1709 venäläisiä paossa, suunnitteli sotia ja jätti jälkeensä huhun kummituksesta, joka vaeltaa katedraalissa. Heti kymmenen vuotta myöhemmin eli vuonna 1719 tulipalo nimittäin tuhosi taas osan kaupunkia – oliko syynä Kaarlen kirous vai huono tuuri? Kaarle-pojan viimeinen sotahan ei Norjassa mennyt oikein hyvin... Niin se Pultava on muuten siis nykyisen Ukrainan alueella. Et kumminkaan muistanut. Etkä kyllä ymmärrä sitäkään, että miksi hitossa ruotsalaisten piti sotia niin kaukana etelässä, kun kyse oli Pohjan sodasta (1700-1721).





Poliisiasioita ja omaa aikaa

Västerås oli sata vuotta sitten Ruotsin poliisin moottoripyöräkeskus. 1920–1950-luvuilla Västeråsin poliisiasemalla testattiin Husqvarna- ja BMW-prätkiä, ja Mälarenin rannoilla järjestettiin ajokoulutuksia. Ruotsin valtiollinen poliisi perustettiin vuonna 1965, siihen asti kullakin kaupungilla oli omansa. 50-luvullakin pyörät olivat vielä pääasiassa Husqvarnoja, mutta 70 luvulla Biimereitä tyyliin R75/5 ja 80-luvulla K75:sia.

Eräskeväällä -89 Västeråsiin 1966 valmistuneella poliisitalolla palveluksensa vanhan moottoripyöräkeskuksen hengessä aloittanut K75 oli Wagner. Lunta oli talvella ollut poikkeuksellisen paljon Wagnerin saapuessa Ruotsiin helmikuussa sisarustensa kanssa. Varustelun jälkeen se sai kutsumanimekseen 697. Päivä oli sateinen, mutta toki vastavalmistuneista poliisi-sisaruksista otettiin ryhmäkuva poliisilaitoksen edessä.

Ensimmäinen kesä oli tavallista kuumempi, itse asiassa vuoden 1989 keskilämpötila oli Västeråsin korkein ikinä vuosina 1950-2012.

Kesiä tuli ja meni, kunnes Wagner sai virkavuotensa täyteen ja siirtyi yksityiselle sektorille noin 90 000 kilometriä kokeneena konkarina. Virkapuvun riisuttuaan se halusi sulautua paremmin siviiliväestöön ja maalautti itsensä Bemarin omalla punaisella. Alkuun se kävi jopa kiertämässä Suomen. Sittemmin se sai ulkoilla yhä harvemmin ja harvemmin, kunnes se pääsi ulos enää katsastusta varten. Toki se oli katsastuksissa aina ryhdikkäänä ja välttyi huomautuksilta, kuten entisen poliisin kuuluukin.

Lopulta Wagnerin oli aika katsoa eteenpäin. Aika surulliseltahan se myynti-ilmoituksessaan näytti. Myyjä kuitenkin vähän empi, uskaltaako myydä pyörää epämääräiselle Hra Oma Ajalle Suomeen, mutta kontaktit poliisiin ja Supoon saivat entisen virkapoliisipyörän ratsastajineen vakuuttuneeksi, että ehkäpä se pääsee luotettavaan talliin.

Joskus hirvi voi palaa poroksi, mutta joskus poliisi palaa poliisiasemalle. Kesällä 2025 Wagnerin oli aika palata katsomaan virkavuosiensa maisemia. Ehkä se vähän jännitti Wagneria. Nimittäin matkalla Turkuun vilkut lakkasivat toimimasta, mutta alkoivat hetken päästä taas toimia. Eikä ollut kyseessä perinteinen vilkkuvitsi, että toimii-ei toimi-toimii... 


Tuomas Kyrö laivalla?

Laivalla
Erään motoristipariskunnan kanssa jutustelimme kaikenlaista jo satamassa laivaan pääsyä odotellessa - kuka mistäkin oli tulossa, minne menossa ja missä sitä on tullut ajeltua. Illan mittaan kohtasimme laivalla, ja vielä aamullakin muutama sana vaihdettiin samalla kun pakkasimme autokannella pyöriämme ja valmistauduimme poistumaan laivasta. Viimeinen kysymys - "Niin, olethan sinä Tuomas Kyrö?". Eikä ollut eka kerta, kun hra Oma Ajan luultiin olevan jotakin hyvää.

Ennen laivasta poistumista oli toki ollut aamiaisen vuoro. Aasialaiset eivät usein kaipaa tilaa ympärilleen suomalaiseen tapaan, vaan tulivat samaan pöytään viereen ja vastapäätä istumaan, vaikka tilaa olisi ollut ympärillä. Rouva söi siististi haarukalla ja veitsellä, herra puolestaan kasvot kymmenen senttiä lautasen yläpuolella survoi sormin ja haarukalla ruokaa kitusiin reippaasti maiskuttaen ja teetä välillä ryystäen. Kaikki ruokalajit sekaisin, makeat ja suolaiset - no, meneväthän ne vatsassa sekaisin joka tapauksessa. 

Karlstadiin oli suunta siis Västeråsin kautta. Vilkut toimivat, mutta lakkasivat taas moottoritiellä hetkeksi aikaa toimimasta. Laitoin Prätkäpajaan viestin tästä äärimmäisestä hätätilanteesta, ja ilmeisesti he telepaattisesti laittoivat vilkut kuntoon, koska sen koommin ne eivät reissussa pätkineet. 

Västeråsissa oli ohjelmassa Wagnerin kuvaus saman poliisiaseman edessä, jonka edessä se uutena kuvattiin. Kaksi poliisia tuli kertomaan, ettei poliisiasemaa saa kuvata, mutta etenkin miespuolista kiinnosti myös itse pyörä. Toisaalta poliisi oli itse aiemmin lähettänyt vanhan kuvan asemasta julkaistavaksi, eikä se ole siitä muuttunut... eivät käskeneet poistaa kuvia kamerasta. Myönsivät itsekin, ettei rakennusten kuvaamista ulkopuolelta edes voi estää eli aika turha kielto. Kuvauskiellon syynä on maahanmuuttajien (auto-)iskujen pelko – sekin sanottiin suoraan. Rauhallisen turvallista Folkhemmettiä (kansankoti) ei kuulemma enää ole.  Lisäksi netti on täynnä kuvia asemasta... jopa heidän omalla Facebook-sivullaan, puhumattakaan lehdistä...


Wagner muiden tulokkaiden kanssa 1989...

...ja 2025. Alkuperäinen kuvauspaikka on hieman enemmän oikealla, mutta se kohta oli täynnä polkupyöriä.

Näin on päästy uuden juttusarjan alkuun, ja uusia vinkkejä on tulossa taas runsaasti. Joskohan tämä juttusarja saataisiin valmiiksi ennen ajokautta 2026, kun vuoden 2024 tuli valmiiksi vasta kesä 2025 loppupuolella...

Näin se alkoi:

Tästä alku - tänä vuonna tuleekin vähän erilainen lopputulos, etenkin jos vertaa vuoden 2024 reittiin.


Seuraavasta osasta alkaen alkavat varsinaiset vinkit, joita tulee taas riittämään!

__________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )




maanantai 11. elokuuta 2025

Norja 2024, osa 14: Mukavassa itänaapurissamme


Onneksi Suomella on niin mukava itänaapuri! Sinne ei vain kovin moni näytä menevän ajelemaan. Mikä maa on Suomesta seuraavana itäänpäin mennessä - no tietenkin Norja! ...Pohjoisessahan Norja on jonkin matkaa Suomen ja vähemmän mukavan naapurin välissä.

Kirkkoniemeltä menee etelään tie, joka päätyy legendaariselle poliisiasemalle. No sinnehän voi mennä monistakin syistä juttelemaan, vaihtamaan muutama sana. Ei, asiana ei kannata olla ylinopeussakotuskäytäntö Norjassa. Voi sinne asemalle olla menemättäkin, mutta sinne tie päättyy. Toivottavasti ei silti matkanteko.



Hessengistä lähtee Fv8850 Paatsjoen laakson halki 
Norjan ja Venäjän rajaa pitkin 100 km Nyrudiin. Tie 8850 on kuoppainen, kulunut asvalttipätkä, täynnä monttuja, töyssyjä ja soraa, joten prätkä saa kyytiä. Reitin varrella on saamelaiskulttuuria, kveenien jälkiä ja sodan arpia. Tosin ei niitä ajaessa näe. Mopovauhtia suuremmilla nopeuksilla huomio menee paikoitellen loppupäässä yhä enemmän kuoppiin ja töyssyihin. Jollei huomio mene niihin, niin mahdolliset paikat suussa pomppivat kurkusta alas samaan tahtiin kuin selkänikamat lyövät rytmiä. 

No kyllä siinä tiellä itse asiassa näkee kaikenlaista, maisemia ja paikkoja. Ja jos haluaa nähdä vielä enemmän, niin hyvä taukopaikka on 96-høyden utsiktstårn. Ette varmaan arvaa, mutta nimi tarkoittaa sitä, että se on näkötorni, jossa ollaan 96 metriä merenpinnasta. Vielä enemmän selkokielellä sanottuna se tarkoittaa, että sieltä näkee aika kauas - myös Venäjän puolelle Nikkelin kaupunkiin asti, jonne matkaa on vain kymmenen kilometriä. 96-høydessä on myös kahvila, jos paikat ovat suussa tallessa, mutta kahvihammasta kolottaa. Tai vaikka jätskihammasta.

Eniten näkyy tietenkin Paatsjoen laaksoa, joka on kolttasaamelaisten ikivanhaa maata, jossa poronhoito, kalastus ja metsästys kukoistivat. Saamelaiset kulkivat nykyisen tien maisemissa polkuja porojen kanssa, ja heidän shamaanirumpunsa kaikuivat. 1500-luvulla tuli munkki Trifon Petsamolainen ja levitti ortodoksista kristinuskoa, ylempää Neidenistä löytyy kappelikin.  Sitten tulivat suomalaiset.


Norja 2024:


1700–1800-luvuilla kveenit eli suomenkieliset siirtolaiset asettuivat Paatsjoen laaksoon, kuten Svanhovdiin ja Melkefossiin. He kalastivat Paatsjoella  ja viljelivät karua maata, tuoden alueen kulttuuriin suomalaisen saunan ja suomen kielen. Kveenien jäljet näkyvät yhä kylien nimissä ja kulttuurissa.
 
Toisen maailmansodan aikana Paatsjoen laakso oli strateginen, koska se johti Venäjän rajalle. Saksalaiset rakensivat Fv8850 varrelle varastoja (mm. ammuksia, polttoainetta) ja tykistöasemia tukemaan Kirkkoniemen tukikohtaa. Vuonna 1944 Neuvostoliitto pommitti aluetta, ja saksalaiset polttivat vetäytyessään kaiken minkä tuleen saivat, tuhoten kyliä kuten Vaggetemin. Jäljet näkyvät yhä raunioina ja tarinoina.
 
Kylmän sodan aikaan Fv8850 oli Norjan ja Neuvostoliiton rajan etuvartio. Nyrudin poliisiasema  valvoi liikennettä, ja Paatsjoen varrella partioitiin. Kolmen maan rajapyykki (Treriksrøysa, Norja–Venäjä–Suomi, lähellä Nyrudia) oli symbolinen jännitteiden piste. Nyt raja on rauhallinen, mutta Nyrudin hiljaisuus huokuu historiaa.

Niin - se Nyrudin poliisiasema, matkamme kohde ja tavoite? Se on kiinni. Siellä on QR-koodi seinässä, että jos on hätä, niin avaa linkki älypuhelimellasi ja tee netissä lomakkeella ilmoitus... esimerkiksi varmaan siis että "Tuhat venäläistä tankkia ja kymmenentuhatta ukkoa on tullut rajan yli, että jos jossain vaiheessa joku ehtisi vähän vilkaista asiaa ja harkita mahdollisten toimenpiteiden suunnittelun aloittamista..."  ja sitten asia käsiteltäisiin normaalin virkatyön puitteissa ehkä jo lähiviikkoina.

Eli ei vastaanottoa, U-käännös ja takaisin pohjoiseen. Norjan tähän mennessä huonokuntoisin tie. Ei se paikoin ilmeisesti edes ole tie vaan armeijan panssarieste, josta eivät edes panssarit pääse - vain vanhat saksalaiset moottoripyörät selviävät ehjinä!

Tässä vielä FV885 videona - alle kahdessa minuutissa voit ajaa koko reitin ja ihan ilman töyssyjä...
Muista alueen paikoista kuten Grense Jakobselvistä (ja Kirkkoniemestä ja Pykeijasta) on vähän juttua mm. tässä.



Äläpä tee mitään provokatiivista...


Harvemmin näkee varoitusta vain moottoripyörille - mutta ihan aiheesta


Jättiläispato? Ei, tämä on vain pikkuisen kaivoksen reunaa, johonkinhan ne kivet on viskattava...





96-høyde

Siitä vain kapuamaan huipulle...





Anti-kliimaksi - poliisiasema tien päässä on suljettu.
No, on kuitenkin päästy tämänkin tien loppuun!


Kesän 2024 reissu - kotimaan kohteiden osalta tulee vinkkejä erikseen. Norjan osalta tässä 14-osaisessa juttusarjassa tuli ne vinkit kerrottua, ja aiempia juttusarjoja Norjasta riittää viime vuosilta nämä:



Epilogi

Tiestä jäi mieleen maisemien lisäksi surkea pinta - sekä iso tumma eläin erään suoran päässä. Siitä ei kuvaa ehtinyt saada, ja olisiko se edes juuri erottunut laajakulmakameran kuvasta, kun etäisyyttä oli kuitenkin parisataa metriä. Mutta ei se oikein muu voinut olla kuin karhu. Häipyi mokoma saman tien metsään. 

Tämä oli vuoden 2024 reissun viimeinen kohde. Koko reissu on mennyt kuin satukirjassa tai vähintään kuin onnellisessa elokuvassa - kaikki säätä myöten liki täydellistä. Wagner on vielä kerran vienyt minua luotettavasti läpi Norjan - paha tunne, kun kaikki on mennyt niin hyvin, mutta voimat heikenneet. Oliko viimeinen Norjan reissu, joutsenlaulu ja jäähyväiset? Terveystilanteen kehittyessä huonompaan suuntaan tuli näin onnistuneesta reissusta mieleen vääjäämättä noita pessimistisiä ajatuksia. Taivas itkee miljoonin kyynelein oliko elokuvan päätöskohtaus ja happy end? Vielä olisi listalla ollut kohteita...

...mutta osa lukijoista tietää jo, että myös kesä 2025 meni matkaillessa - kahdeksan viikkoa reissussa toi yhä lisää vinkkejä niin Norjaan kuin Ruotsinkin puolelle - juu, ihan totta: Ruotsissakin voi olla kivaa ajella! Vinkkejä tulee riittämään. Jossain vaiheessa voisi koota vinkit vaikkapa alueittain Norjasta muille inspiraatioksi. Vaikka kunto hiljalleen heikkenee, niin jopa on mielessä, että mihin sitä 2026 menisi... Olen sentään tekijämies. Nimittäin häiriötekijä. 


Ei päässyt entinen poliisipyörä poliisiasemalle. Eikä 96-høyden huipulle. On se niin väärin.







__________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )



sunnuntai 6. heinäkuuta 2025

Norja 2024, osa 13: Havøysund - Norjanmeren Valhalla


Nordkapp ei oikeastaan ole totta. Oikeita äärilaidan paikkakuntia ovat pohjoisessa Honningsvåg (joka esiintyy tässä Pohjoiseen tutiin ajamaan - jutussa), Gamvik ja Mehanm (tässä Maailmanlopussa ei ole aikaa -jutussa), Berlevåg (tässä Ilmaston muutos Berlevågista Kaarasjoelle -jutussa), Båtsfjord (tässä Äärilaidalla kuolleetkin elävät -jutussa) - ne ovat oikeita eläviä paikkoja, Sitten tietysti Syltefjord - autiokylä, jossa on kovasti elämää. Ja tietysti legendaarinen Hamningberg, josta on tässä jutussa enemmän tietoa kuin missään muualla suomeksi.

Ja sitten on Havøysund. Se ei ole ihan ekana mielessä, kun joku ajaa pohjoiseen, mutta itse asiassa tie sinne on paljon kivempi ajaa kuin Nordkappiin, ja perillä on ihan oikea kaupunki. Se on kuin Coca-Cola, "aito asia ja paljon fiilistä". Tämä juttu antaa vinkin, josta kannattaa jonain kauniina päivänä ottaa vaari (kuten mummo häissään).

Kun E6:lla ajaa Tromsøstä kohti Altaa, niin pian isojen ylinopeussakkojen jälkeen saapuu Lyngenfjordille, jossa lautat keinuvat ja porot tuijottavat tiellä tai tien sivussa kuin vastapaistetut sisäfileet kermakastikkeella. Alta, "Finnmarkin metropoli”, tarjoaa nykyään kaupukipalvelujen ohella Tirpitzin haamun. Alta ei ole ollut Norjan vallan keskus, mutta sillä on ainutlaatuinen paikkansa saamelaiskulttuurissa, kalliokaiverruksissa ja toisen maailmansodan varjoissa.

Altassa on ollut oma Instagram jo 8000 vuotta sitten, ja viimeisimmät viestit ovat tulleet sinne joskus 2500 vuotta sitten, Nimittäin kalliomaalauksia on reilulla kädellä piirrelty. Koska siihen aikaan siellä oli lämmintä (huomattavasti lmpimämpää kuin nykyään, tunturitkin olivat puupeitteisiä), on piirroksissakin muun muassa karhuja hirvien, porojen ja shamaanien lisäksi.

Seuraavaksi Alta oli uutisissa 1942, kun paikalle tuli Hurtigrutenin sijasta Tirpitz-niminen risteilyalus. Se oli niin ylivoimainen ja mahtava, ettei sitä uskallettu käyttää oikein mihinkään. Se oli siis vähän kuin Bonk-yhtymän legendaariset Raba-Hiff-sarjan laitteet - eivät tee mitään, mutta niillä on voimakas läsnäolovaikutus... No, kun Tirpitziä pommitettiin Altassa, niin se siirrettiin käyttö- ja korjauskelvottomana vahvasti läsnäolovaikuttamaan Tromssaan, jossa se pommitettiin upoksiin.

Sitten heti perään vuosina 1979-81 Alta oli uutisissa. Siellä oli suoranainen kapina - Alta-joki meinattiin padota ja siinä sivussa olisi menyt jokuen saamelaiskylä ja porojen laidunnusreittejä. Satoja pidätettiin. Pato rakennettiin silti, mutta saamelaiset saivat sentään vähän oikeuksia lisää sekä näkyvyyttä.
Norja 2024:


Nykyään Altan eteläpuolella on Tirpitz-museo Kåfjordissa, jossa on kaikenlaista tavaraa tuohon venhoseen liittyen- Lisäksi on pienoismalleja, esineitä ja oikea Tallboy-kraateri (lähellä museota) ohi menneestä jättipommista. 

Tirpitz oli niin ylivoimainen taistelulaiva, ettei sitä raaskittu laittaa taisteluihin. Täysin ylivoimaiselle taistelijallehan olisi saattanut käydä huonosti. Tirpitz purjehtikin valmistuttuaan Alta-vuonoon ja pysyi siellä. Se ei oikeastaan tehnyt juuri mitään koko urallaan, mutta pelkkä Tirpitzin läsnäolo sai liitoutuneiden saattue PQ 17:n hajoamaan 1942, ja 2/3 aluksista upposi. Niiden uppoamiseen tosin vaikutti hiukan Saksan U-boot laivasto. Lopulta Tirpitz pelkäsi itsekin itseään niin, että se hinattiin Tromssaan, jossa se upposi, tai sitten se vain halusi identifioitua sukellusveneeksi. Siinä tosin hieman britit avustivat. Sen sukellettua siitä saatiin kuitenkin Norjan parasta rautaa yli 40 000 tonnia, eli varsin hyödyllinen kapine lopulta.

Norjanmeren Valhalla


Mutta päämäärä on nyt Havøysund, Måsøyn saaren kalastajakylä, jossa Norjanmeri kuulemma puhaltaa suolaa tankkiin ja ketjuihin. Ai iin, vanhassa Biimerissä tankki onkin alumiinia ja kardaanilla pyöritellään takapyörää, ei siis huolta. Toisaalta ei voi suositella silläkään ajamista mereen eli ehkä suolan aiheuttama riski matkatessa on varsin siedettävä. Nordkapp on turistirysä Jäämeren reunalla, mutta Havøysund on aitoa Norjanmerta.

Rv 889 eli Havøysundin maisematie on Norjanmeren syleilemä: karua kiveä ja suolaista tuulta. Havøysundin kalastajakylä elää turskalla, mytta turska ei elä Havøysundissa -  vaakunassa onkin kalastusgaffi. Naapurissa Nordkappissa Jäämeri alkaa sen itäpuolella, mutta Havøysundin Norjanmeri tuoksuu ja tuntuu samalta.

Havøysund on Norjanmeren sydän, jossa Nordkappin turistit unohtuvat. Siellä kalastetaan ja jalostetaan - etenkin tietenkin... kuivataan. Varmaan jo tässä vaiheessa aiempia juttuja lukeneet teitävät: tørrfisk.

Videolla Tromssa - Havøysund tuo tursitie onkin hyvin esillä, niin tietää vähän, mitä odottaa. Nordkapp oli turistikrääsää, Havøysund on Norjanmeren Valhalla. Tai ainakin tie sinne on.


Videot

Tromssa - Alta eikä mennä ihan suorinta tietä
Alta - Havøysund (varsinainen maisematie alkaa noin minuutin kohdalla)




Breidvik - Svensby


Tirpitz museo




Loistoristeilijämme Altan vuonossa. Kannaksen yläosassa on nykyään yhä pommikraateri näkyvissä ja maantie kulkee kannasta pitkin tunneliin ja tulee ulos Altaan. Tipitz-museo olisi kuvan oikeassa reunassa.




Pientä hapettumista havaittavissa kirjoituskoneessa, joka upposi Tirpitzin mukana pohjaan


Altan revontulten katedraali (norj. Nordlyskatedralen)



Alta on suosittu pysähdyspaikka


Tämän kuljettaja on varustautunut kaikkeen vararenkaita myöten



Havøysundin maisematie










Havøysund




Omaa aikaa 

Päällimmäisenä jäi Tromssan ja Altan väliltä tällä kertaa mieleen hyytävä meri ja jäätävät tunnelit. Tirpitz meni saman reitin toisinpäin - Altasta Tromssaan. Altassa huone korotettiin sviitiksi. Tilaa olisi ollut vaikka pienelle joukkueelle.


Yksinäinen tinasotamies mahtui nippa-nappa viettämää yön tällaisessakin kopissa.



__________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )