Mukavaa Joulua ja parempaa uutta vuotta 2026! Miten meni 2025?

Hyvää joulua ja murisevaa uutta vuotta kaikille Oma Aika -blogin lukijoille – sekä teille vanhoille konkareille että uusille, jotka olette viime vuosina eksyneet tänne ehkä vahingossa etsiessänne jotain ihan muuta!

Miten meni teillä vuosi 2025 prätkähommissa? Tuliko ajettua sopivasti, liikaa vai juuri sopivan vähän, että jäi aikaa muuhunkin elämään? Kerro kommentteihin, jos huvittaa heittää joku kauteen liittyvä helmi – paras saa palkinnoksi virtuaalisen norjalaisen kalakeiton!

Itselläni vuosi oli sellainen "elämä tapahtuu" -tyyppinen. Uusi elämä asettui aloilleen, mutta prätkät eivät – nehän ovat kuin vanhat kaverit, jotka eivät koskaan halua olla liian kauan paikoillaan. Ilometrejä kertyi vähemmän kuin aikoihin eli hiukan reilut 30 miljoonaa (eli hiukan reilut 30 000 kilometriä noin perinteisemmin ilmaistuna). Kotimaan helmet jäivät vähän vähemmälle, ja Norjan reissu hajosi kolmeen osaan kuin huonosti suunniteltu ketju – syitä oli monia, mutta lopputulos oli silti upea. (Kiitos Norjalle kaikista serpentiineistä, tunneleista ja lane splitting -vapaudesta!)

Teknisesti vuosi sujui hyvin... kunnes syksyllä Wolfgang päätti muistuttaa, että se onkin vanha sotaratsu eikä ihan vastatullut alokas. Kardaani petti – joku oli joskus hitsannut siihen uuden pään, mutta metalli oli ilmeisesti ollut vähän "pehmeämpää" tyyppiä kuin alkuperäinen, sellainen "ei kestä ikuisesti" -versio. Prätkäpajassa se vaihdettiin, ja kuinka ollakaan, pieni ajoittainen öljytippa koneen alla räjähti huollossa kunnon vuodoksi. Syy? Öljy-/vesipumppu, joka sekin päätti lähteä eläkkeelle. Lopputulos: lompakko laihtui, mutta Wolfgang murisee taas kuin uusi. Tai ainakin kuin vanha, mutta toimiva. Tiesittekö muuten, että vanha K-sarjan Bemari ei käy, jos siinä ei ole mittaristo kiinni? Ei ehkä ekana tulisi mieleen etsiä syytä mittaristosta, jos pyörä joskus ei käynnistyisi. Ja kun nyt mittaristoista puhutaan, niin vilkaistaanpa niitä.

Mittarit 2025 lopussa:

• Wagner: 436 000 km (josta itse ajettu 2013 jälkeen 336 000). Oma suosikki pitkille reissuille.
• Wolfgang: 195 000 km (itse ajettu 2019 jälkeen 105 000). Varapyöräkin on saanut riittävästi liikuntaa, onhan se liki identtinen Wagnerin kanssa.
• Honda CX: n. 216 000 km (itse n. 60 000). Näyttelypyöränäkin tunnettu onkin arjen sankari
• Monkey: vasta 6000 km. Pieni apina, suuri ilo – mutta ei pitkille matkoille.

Enemmän on itse asiassa ajettu, mutta Biimereiden mittaristot ovat välillä kiukutelleet. Ilometrejä tulee eniten Bemareihin, koska niillä istuu vaan ja matka taittuu. Ajopäiviä eniten CX:llä, koska sillä hoituu arki. Monkey on se, jolla hymy nousee korviin, vaikka matka on lyhyt. Hymy nousee vielä enemmän katsojille, kun on muka hupaisan näköistä, kun tämänkokoinen ukko ajaa ja moposta ei näy mitään...

Kiitos kaikille lukijoille vuodesta 2025! Sivulatauksissa ylittyi kymmenen miljoonaa – se on kuitenkin vähemmän kuin Bemareilla ilometrejä tänä vuonna. Uusia lukijoita tuli ja nykyinen lukijakunta on entistä vahvemmin nimenomaan blogin varsinaisista aiheista kiinnostunut. Tai sitten ovat eksyneet muuten vain paikalle. Jouluna rauhoitutaan, syödään norjalaista kalakeittoa (tai kinkkua, kumpaa nyt sattuu pöydässä olemaan) ja ladataan akkuja seuraavaan kauteen. Ainakin pyörän, että lähtee aikanaan käyntiin.

Hyvää joulua ja murisevaa uutta vuotta 2026!

Miten teidän vuotenne meni? Paras prätkähetki 2025? Paras norjalainen kalakeitto? Kerro, jos huvittaa! 😊

Tästä tuli sanomista. Paikalle tuli nais- ja miespoliisi kertomaan, että nyky-Ruotsissa poliisiasemien lähellä ei saa enää kuvata – ampumis- ja pommiuhkia on päivittäin. Lopulta kuvat kuitenkin sallittiin, koska Ruotsin poliisi oli itse antanut samanlaisia kuvia Wagnerista uutena poliisipyöränä vuonna 1989 samaisen aseman edessä. Lopuksi vielä ystävällinen neuvo: "Toivottavasti Suomi välttää meidän virheemme." Kiitos neuvoista – otetaan opiksi! Ehkä...

Erikoista vuonna 2025 oli, että molemmat Biimerit olivat yhtä aikaa reissussa, ensimmäisen kerran ikinä. Reissu kohdistui Jäämerelle. "Harrikkamies" totesi, että vanha Biimeri oli parempi ja mukavampi ajaa pitkällä matkalla, vaikka voimaa voisi välillä olla enemmän kaksi päällä ajaessa. Mukavin hänen kokemuksestaan matkalla on Goldwing.

Prätkäpaja huolsi kaikki kaksipyöräiset. Niiden kunto tuntuu paranevan vuosi vuodelta! Siis pyörien, mekaanikoista en tiedä... 😃

Honca CX hoiti arkiajoja, niin remonttiprojektit kuin sairaalakäynnitkin.

Wolfgang työmatkalla Seinäjoen liepeillä

Wagner maailman vanhimmalla bensa-asemalla eli Kalmarin Unionilla.

Wolfgangilta meni boorit kardaanissa syksyllä kesken ajelun. Se jäikin käytännössä viimeiseksi varsinaiseksi ajeluksi kaudella 2025. Prätkäpaja tuli pelastamaan, kun Autoliiton Plus-jäsenyyden ja Ifin täyskaskovakuutuksen palvelutaso ei ollut tällä kertaa ihan kohdillaan. 

Honda lähitienoilla

Luonneanalyysin tulos

Marilyn, joka ei suinkaan ole kuollut vaan pakeni kohujulkisuutta juurilleen Pohjoismaihin ajelemaan Bemarilla, toivottaa lukijoille mukavaa joulua ja parempaa uutta vuotta 2026! Hänet tunnetaan nykyään nimellä Noora Jaana Martinpoika Haukisalmi. Ihan varmasti ehkä on näin.

__________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )

Norja 2025, osa 5: Norjan kaunotukat Marilyn Monroe ja Harald

Kuten edellisessä osassa havaittiin, suomalaistaustaa on eteläisessä Norjassakin. Aikoinaan jo todistettiin, että Molde oikeastaan kuuluu Suomelle. Samoin koko Pohjois-Ruotsi. Nyt voidaan lisätä listalle Haugesund ja koko eteläinen Norja samantien. Kaupungin nimi tulee vanhanorjan sanasta Haugasundr = “haugien salmi” (ja hitaampikin lukija oivaltaa, että siellä oli paljon haukia). Norjaksi hauki olisi gjedde, mutta eipä ole kaupunki Gjeddesund, ei. Ei pidä myöskään sotkea Haukilahteen, joka on Espoossa. Siitäkin moni tykkää, mutta ei se ole ihan sama kuin tämä Norjan Haukisalmi.  Karmsundin salmi oli viikinkien pääväylä etelästä pohjoiseen, ja siitä tuli koko maan nimi: Nordvegen → Norge. Eli jollet ole ollut Haukisalmessa, et ole ollut Norjan juurilla. Ajaminen Norjassa ja serpentiineistä sekä maisemista nauttiminenhan ei ole millään muotoa ensinkään eikä laisinkaan eikä yhtään ollenkaan mahdollista ilman että tietää kaikkea mahdollista tarpeetonta Norjan historiasta.  Harald Kaunotukka piti Avaldsnesia (5 km Haugesundin keskustasta) päämajanaan 870–930-luvuilla. Täällä hän kruunasi itsensä Norjan kuninkaaksi, täällä oli viikinkien “valtiopäivät” ja laivaston tukikohta. Eli käytännössä Haugesund/Avaldsnes oli Norjan ensimmäinen “pääkaupunki” – ennen Osloa, ennen Bergeniä, ennen kaikkia. Kaunotukasta ja hänen taistelustaan Norjan muodostamiseksi olet tietenkin lukenut tästä ja ihmetellyt joidenkin lukijoiden (siis teidän molempien) tapaan, että miksei historiaa opetettu koulussa näin. Ja tämän Harald Kaunotukan lapsenlapsenlapsenlapsi oli se k*sipää eikun siis "Pyhä Olavi", joka sai turpaan Suomessa oikein huolella.

Norja 2025: Norja 2025, osa 0: Poliisi palaa poliisiasemalle ja muuttuu rikolliseksi Norja, osa 1: Tanssi atomipommin kanssa ja muita motoristien perusmietteitä Karlstadissa Norja 2025, osa 2: Moottoripyörien maailma Norjassa  Norja 2025, osa 3: Vinkki - sotaan Norjan ja Ruotsin välillä! Melkein. Norja 2025, osa 4: Åna-Siran peikkojen polku Norja 2025, osa 5: Norjan kaunotukat Marilyn Monroe ja Harald Tulossa Norjaa aiemmin: 14-osainen Norjan kierros 2024 14+1 -osainen Norjan kierros 2023 11+2 -osainen Norjan kierros 2022 14+2 -osainen Norjan kierros 2021 12+2 -osainen Norjan kierros 2020 12-osainen pohjois-Norjan kierros 2019 12-osainen Pohjois-Norjan kierros 2018

Kilroy was here.
Eiku Harald kaunotukka 933.

Kun hauenpyytämisen lomassa oli näin saatu Norja perustettua ja nimettyä, voidaankin siirtyä keskiaikaan. Mahtava Haugesund, tai oikeammin naapurikylä Avaldsnes, oli kuninkaiden suosima kesäpaikka. Ja mikäs siellä onkin lomailla, kun vettä sataa keskimäärin ainakin hiukkasen kahtena päivänä kolmesta - ei ole lomailu kuivaa siellä! Avaldsnesissa kivikirkko on yksi keskiajan suurimmista Norjan kirkoista ja yksi neljästä kuninkaallisesta kollegiaalikirkosta. Se rakennettiin viikinkiajan kuninkaallisen keskuksen (Harald Kaunotukan päämaja) paikalle (tosin paikalla oli todennäköisesti vanhempi puukirkko jo n. 1020-luvulla).

Samaan aikaan alettiin rakentaa myös kirkkoa Suomen Turussa ja paljon isommaksi se lopulta kasvoi. Mutta jos on käynyt Turussa, niin sekään ei kuitenkaan ole ihan sama kuin olisi käynyt Haugesundissa.

Mutta eipä suojellut kirkko mustalta surmalta. Se tappoi 1348 ainakin 60-70 prosenttia asukkaista ja alue tyhjeni. Sitten vielä Hansaliitto meni antamaan kauppaoikeudet Bergenille, ja niinpä Haugesund taantui pieneksi kalastajakyläksi.

Vaan hetken kuluttua siellä oltiin kuin sillit suolassa. Itse asiassa ihan sananmukaisesti, koska 1800-luvun puolivälissä sinne tuli maailman tihein silliparvi asustelemaan. Ihan varmasti maailman tihein, koska paikalliset niin kertoivat. Norjalaiset kutsuivat sitä hopeasateeksi. Väkiluku nousi suunnilleen nollasta 12 000:een asukkaaseen jopa nopeammin kuin Helsingissä päättäjät ehtivät tuhota alueeltaan kaiken vanhan. Rakennettiin satama, pankkeja, säilyketehtaita ja laivoja - Haugesundista tuli Norjan rikkain vauraus asukasta kohti laskettuna. 

1800-luvun lopussa kalakone vähän yski, mutta vuonna 1908 Haugesundin sillimiljonäärit voimansa tunnossa yrittivät ostaa koko kaupungin itselleen ja julistaa sen “Sillin tasavallaksi”. Norjan hallitus kieltäytyi, mutta paikalliset painattivat silti oman postimerkin – niitä on yhä jäljellä, ja ne maksavat keräilijöille tuhansia euroja.

Sitten vuonna 1914 sillit häipyivät yhtä äkkiä kuin olivat tulleetkin. Tehtaat menivät kiinni, laivat myytiin, väki lähti Amerikkaan tai Stavangeriin. Väestö väheni 30 %. Sillimiljonäärit luultavasti pukeutuivat sillitynnyriin ja laittoivat siihen postimerkkejä päästäkseen halvalla pois, kenties jopa kauas Ankkalinnaan asti.

Lyhyesti: Haugesundilla oli 1000 vuoden ajan paras strateginen sijainti, mutta 1900-luvulla luonto (silli katosi) ja geologia (ei öljyä) päättivät kohtalon. Stavanger sai öljyn, Haugesund sai… Marilyn Monroen isoisän ja tietysti Haugesundilla oli yhä kunnia olla Norjan perustamispaikka. Kunnialla vaan harvemmin tienaa niin hyvin eikä sillä laskujakaan usein voi maksaa. Marilynia voimme siis hyvin kutsua Marja Haukisalmeksi. Vai kenties Norma Jeane Mortenson olisikin Noora Jaana Martinpoika Haukisalmi? Mutta kiittäkäämme Marilynistä sillejä - köyhtyneestä Haugesundista isoisä-Martin Mortensen nimittäin otti ja lähti perheineen Amerikkaan onneaan etsimään.

Oikeastaan... Jos Harald Kaunotukka olisi ollut suomalainen, hänet olisi kruunattu Harald Haukitukaksi Avaldsnesissa, ja Haraldshaugen olisi "Haukikumpu". Krosshaugenista tulisi "Ristihauki" – Pyhä Olavi (vähemmän pyhä versio) olisi hakannut ristin haukien salmeen ja huutanut viimeisinä sanoinaan "Hauki on pyhä!" ennen loppuaan Stiklestadissa. Ihan varmana on näin. Ettei vaan siellä olisi ollut Kalevalassakin mainittu jättimäinen suomuhauki?

Marilynkin on yhä läsnä Haugesundissa. Tosin oli vähän jäykkä ja kylmä, mutta ehkä se johtui hra Oma Ajasta - niinhän noiden naisten kanssa helposti käy...😃  Onkin syytä verrata Marilynin kurveja Norjan maanteiden parhaisiin kurveihin:

Ominaisuus	Marilyn Monroe	Norjan vuoristotiet
Muoto	Täydellinen tiimalasi	Täydellinen hairpin-tiimalasi
Kurvit	1950-luvun mittanauhalla mittaamaton kurvikkuus	paljon kurveja, parhaimmillaan 20 % kaltevuus
Vaarallisuus	Sydäninfarkti yhden vilkaisun takia	Sydäninfarkti yhden väärän kaasun takia
Pysähtyminen kurveissa	Mahdotonta	Pakollista (näköalapaikat)
Kosteus	Hikoiluttaa katsojaa	Vesi tippuu tunnelin katosta
Valaistus	Pehmeä valonheitin	Tunnelissa täysin pimeää, vain Wagnerin ajovalot
Äänet	"I wanna be loved by you…"	Wagnerin murina + omat huudot
Lopputulos	Jäit sanattomaksi	Jäit sanattomaksi (ja kypärä höyryssä)
Bonus	Korkokenkä Wagnerin satulassa	Kivikko voi lentää kypärään, sama efekti
Voittaja?	«Marilyn oli upea, mutta Norjan vuoristoteiden kurveja saa ajaa niin kauan kuin bensaa riittää.»

Sitten voidaankin keskittyä muihin nähtävyyksiin. Haraldshaugen on Norjan kansallismuistomerkki. Ja siksi se on tämän jutun kansikuvanakin, yllätys yllätys. Se on Norjan virallinen muistomerkki Harald Kaunotukan kuningaskunnan perustamisesta vuonna 872 (Hafrsfjordin taistelun jälkeen). Obeliski pystytettiin vuonna 1872, tasan 1000 vuotta taistelun jälkeen. Keskellä on 17-metrinen graniittinen obeliski, jonka ympärillä on 29 pienempää kiveä – yksi jokaiselta silloiselta Norjan fylkeltä. Tosin Fylkejä oli 30, mutta aika hyvin silti osattu laskea. Jälkikäteen on keksitty selitys, että keskimmäinen iso obeliski lasketaan yhdeksi fylkeksi eli Haraldin omaksi kotialueeksi, Vestfoldiksi tai Hordalandiksi (riippuen lähteestä), ja 29 pienempää kiveä edustavat alistettuja alueita. Todellisuudessa tarkka lukumäärä viikinkiajan pikkukuningaskunnista ei ollut tiedossa vuonna 1872, kun muistomerkki suunniteltiin ja pystytettiin (se perustui osittain saagakirjallisuuteen ja osittain romanttiseen kansallisideaaliin). Nykyhistorioitsijat arvioivat, että Hafrsfjordin taistelussa oli vastassa noin 15–20 merkittävää pikkukuningasta. No, turistin kannalta ihan se ja sama. Maalaisjärjellä ajatellen selitys olisi, että 29 kiveä muodostaa nätin tasakylkisen neliön, joka on mitoiltaan hyvässä suhteessa obeliskiin...

Tämän voiton jälkeen Harald julisti itsensä ensimmäiseksi koko Norjan kuninkaaksi. Hän täytti lupauksensa, jonka oli antanut Gyda-tytölle: "En kampaa hiuksiani ennen kuin olen koko Norjan kuningas." Voiton jälkeen hän pesi ja kampasi pitkät hiuksensa. Norjalaisten lisänimet kun olivat usein käänteisiä todellisuuteen nähden.

Krosshaugen on risti. Kivinen risti. Ei se ole maailman suurin eikä näyttävin, itse asiassa se on jopa rikki. Se on pari metriä korkea risti vuodelta n. 1000 ja risat, yksi Norjan varhaisimmista kristinuskon symboleista, mahdollisesti pystytetty Pyhän Olavin (Olaf Haraldsson) tultua kuninkaaksi. Olavi kun tykkäsi (pakko)käännyttää. Paikalliset pitävät sitä "parlamenttipaikkana", missä Haraldin jälkeläiset kokoontuivat neuvottelemaan. 

Se on jotenkin mystinen ja yksinäinen, mutta merkittävä nähtävyys – ei turistirysä, vaan hiljainen muistomerkki kristinuskon alusta Norjassa. 

Siinä vieressä oli myös yksi Norjan ensimmäisistä kirkoista, mutta eipä siitäkään ole kuin perustukset havaittavissa. Kokoa oli 6x15 metriä ja se on mainittu jo vuoden 1218 teksteissä. Kirkko oli tehty joskus 1000-1100 -luvulla, mutta mustan surman jälkeen siitä ei merkintöjä enää ole. Ehkä musta surma surmasi kirkkojakin...

Pitäisikö noita kuitenkin sitten kutsua Haraldin haueksi ja Ristihaueksi? Ihan pienen fennomaanisuuden hengessä... eikä turhaan mietitä sitä, että haugen tarkoittaa myös kumpua.

Hauska pieni knoppitieto norjalaisesta loogisuudesta: Stavangerissa on kolme kallioon upotettua valtavaa kivimiekkaa, jotka pystytettiin 1983 Norjan 1100-vuotisjuhlien kunniaksi. Vanhamoton uskomaton (paljon todellisuutta parempi) tarina on tässä. Nyt Norja valmistautuu sen sijaan juhlimaan Norjan 1000-vuotisuutta vuonna 2030 (1000 vuotta Olavi Pyhän kuolemasta). Lisäksi tuhatvuotista Norjaa on juhlittu 1872. Joku satunnainen saattaisi tietysti miettiä, että Norja itsenäistyi 1905, kuten tässä jutussa näppärästi kerrottiin... Josko Suomenkin ikä laskettaisiin jostain Väinämöisestä alkaen? Kuningas Kalevistakin kerrottiin kirjallisesti tarinoita jo joskus 500-luvulla...

Krosshaugen ja taustalle Haraldhaugen

Pitää sillassakin olla  serpentiinimutkia... Silta valmistui keväällä 1939. Pituutta sillä on 410 metriä ja sen teki 60 rakentajaa 354:ssa päivässä eli alle vuodessa. Sitä voi huvikseen verrata siltahankkeisiin nykyajan Suomessa. 

Norjalaiset koululaiset juhlivat koulujen päättymistä. Pientä eroa ehkä monen muun maan koululaisten päättäjäisasuihin. Ovat ylpeitä ja iloutsevaisia norjalaisuudestaan. Tytöillä pääsääntöisesti kansallispuvut, pojilla oli puvut päällä - ihan nuorillakin.

Haugesundissa tiedetään, ettei ihan köyhiä olla.

Kaunis kirkko, mutta ei siellä ruuhkaa ole ainakaan perjantaiaamupäivän jumalanpalveluksessa.

Ei pyörällä väliä, kunhan kaikilla samanlaiset! 

SC Connector - nykyajan purjeilla varustettu rahtilaiva. Vuonna 1997 valmistuneeseen laivaan on asennettu roottoripurjeet jälkikäteen 2020/2021 ja niillä on iso merkitys. Kun pääkone on teholtaan 3 megawattia, saadaan roottoripurjeilla parhaimmillaan jopa 7 megawattia lisätehoa ja laivan huippunopeus kasvaa roottoripurjeilla parhaimmillaan 12:sta solmusta liki 20:een. Purjeet säästävät noin 25 % polttoainekuluissa. Siltojen kohdalla purjeet taittuvat alas kuten kuvassa.  

Omaa aikaa Haugesundissa

Haugesund oli jostain syystä vasta nyt ensi kerran ohjelmistossa. Se jokin syy on tarkemmin sanottuna ollut sää - toistakymmentä  vuotta on aina satanut, kun olen sattunut olemaan ihan kulmilla. Ja kun reittisuunnitelmani muodostuu aina aamulla tai aikaisintaan edellisiltana, ja se suuntautuu sinne, missä on hyvä sää sillä hetkellä, niin Haugesund on jäänyt välistä, vaikka esimerkiksi Bergenissä ja Stavangerissa olen ollut useastikin. Vaan uudelleen voisi mennä, jäi parissa päivässä vielä paljon näkemättä.

Beni on koetettu maalata piiloon ja nimetä uudelleen.

Toki tämä hotellihuone oli kovin ahdas yksinäiselle motoristille, mutta jossainhan sitä oli yövyttävä. Varasin ja maksoin ihan perushuoneen, mutta halusivat tuollaisen lykätä tilalle ja saada kuvan blogiin...

Blackened kylling - tämän annoksen olen syönyt usein monta viikkoa perätysten joka päivä eri kaupungeissa. Ruokarajoitteet ovat jännä juttu... onneksi maistuu omassa suussa aina yhtä hyvältä.

Ei Marilyn ole kuollut. Marilyn ajelee vanhalla Bemarilla Norjan kurveja. Ihan varmana on niin.

________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )

Norja 2025, osa 4: Åna-Siran peikkojen polku

Kuten aiemmin eri yhteyksissä on käynyt ilmi, norjalaiset ovat vielä hullumpia kuin suomalaiset. Kesällä norjalaisista on mukavinta ajaa vuoristoon ja mennä uimaan jäitä kelluvaan hyiseen vuoristojärveen. Norjassa on myös puolet vähemmän moottoripyöriä kuin Suomessa ja syynä ovat kuulemma tiet. Niitä on vähän ja ovat käytettävissä lyhyen aikaa vuodesta ja matkat kestävät. Niiden samojen teiden takia sinne sen sijaan tulee vuosittain tuhansia motoristeja muista maita, ja tämän jutun vinkki on jälleen yksi erinomaisen hyvä syy lisää mennä Norjaan ajelemaan. Tällä kertaa ollaan eteläisimmässä Norjassa nauttimassa serpentiineistä, tunneleista ja maisemista Fv44:n ja etenkin Åna-Sira veienin varrella. Oikeastaan ollaan suomalaisten mailla, koska alueella oli etenkin 1700- ja 1800-luvuilla kohtalaisesti kveenejä. Tätä et tiennyt, koska luulit kaikkien suomalaisten menneen pohjoiseen Finnmarkiin. Suomalaisperintö näkyy etelässäkin yhä muun muassa paikkojen nimissä kuten tilat  "Finnstua"  ja "Kvenbakken" (tiloja lähellä Åna-Siraa). Suomalaisten ulkonäössä, tavoissa tai hygieniassa saattoi olla jotain sanomista, koska alueella kerrotaan yhä tarinoita mm. suomalaisista peikoista. Suomalaiset toivat rieskankin tullessaan. Nykyään alueella asuu 100-200 kveenien jälkeläistä. Mutta niin siis se tie. Siitähän nyt oli kyse. Alunperin se oli kalastajien ja kveenien reitti. Tie syntyi 1890-luvulla saamaan kalastajakyliä maitse yhteyteen ulkomaailmaan. Sira-joki on Norjan paras lohijoki (yli 1000 lohta vuodessa), ja kveenit kalastivat täällä 1700-luvulta lähtien. 1800-luvulla tie oli karavaanien polku, kun hollantilaiset kauppiaat kulkivat Flekkefjordista kalaa kuljettamaan. Toki muistat ikiaikaisen legendan eli Sira-Johanin? 1907 paikallinen kalastaja "Sira-Johan" ajoi ensimmäisenä moottoripyörällä (saksalainen NSU) tiellä lohta kuljettaen – tarina elää Dalane Folkemuseossa ja tämän luettuanne varmasti tästä puhutaan kaikissa suomalaisissakin motoristien illanistujaisissa.

Norja 2025: Norja 2025, osa 0: Poliisi palaa poliisiasemalle ja muuttuu rikolliseksi Norja, osa 1: Tanssi atomipommin kanssa ja muita motoristien perusmietteitä Karlstadissa Norja 2025, osa 2: Moottoripyörien maailma Norjassa  Norja 2025, osa 3: Vinkki - sotaan Norjan ja Ruotsin välillä! Melkein. Norja 2025, osa 4: Åna-Siran peikkojen polku Norja 2025, osa 5: Norjan kaunotukat Marilyn Monroe ja Harald Tulossa Norjaa aiemmin: 14-osainen Norjan kierros 2024 14+1 -osainen Norjan kierros 2023 11+2 -osainen Norjan kierros 2022 14+2 -osainen Norjan kierros 2021 12+2 -osainen Norjan kierros 2020 12-osainen pohjois-Norjan kierros 2019 12-osainen Pohjois-Norjan kierros 2018

Åna-Sira veien on kapea, mutkainen serpentiini, joka nousee ja laskee vuorten reunaa pitkin, Sira-joen kuiskausten saattamana. Paikalliset kalastajat kutsuivat aiemmin tietä "peikkojen poluksi" eli Trollstigeniksi. Se ei ole virallinen nimi kutenkaan, sillä se kuuluisampi Trollstigen on Romsdalissa (esitelty mm. tässä jutussa).

Tien varrella oleva Jøssingfjord oli Altmark-tapauksen näyttämö 16.2.1940. Altmark oli saksalaisten laiva, kuten lukija tietenkin hyvin muistaa. Se lymyili vuonossa brittiläisiä sotavankeja kuljettaen, kun britit hyökkäsivät ja vapauttivat 300 miestä. Tapaus oli Saksalle esimerkki Norjan puolueettomuuden heikkoudesta, ja se viimeistään johti Norjan miehitykseen huhtikuussa 1940. Tie oli sen jälkeen saksalaisten huolto- ja partioväylä, ja paikalliset sabotoivat siltoja – tarinaa kerrotaan Jøssingfjord Science Museumissa

Mutta vähän vanhempaakin juttua tien lähistöllä on. Tai aika paljonkin vanhempaa, jos lukijan mielestä 250 miljoonaa vuotta on paljon. Nimittäin Magma Geopark, Unescon maailmanperintöalue, jossa 250 miljoonaa vuotta vanhat tulivuorenreiät (Brufjellhålene, Brufjellin "peikkojen ovet", 5–10 m halkaisijaltaan) komeilevat rinteillä. Paikalliset kertoivat 1700-luvulla peikkojen asuvan rei'issä - eli suomalaisten? 2017 reikä "nielaisi" auton – syy oli kyllä huono tie, mutta legenda elää. Tie on geologinen saaga: tulivuorenrauniot ja graniitti kertovat mannerlaattojen liikkeestä.

Åna-Sira veien on kapea (4–6 m), mutkainen ja paikoin jyrkkäkin serpentiini (yli 20 % kaltevuus), vuoririnteitä myötäillen. Tie jakautuu rajan yli (Agder–Rogaland), ja Sira-joki loimuaa vasemmalla, vuoret oikealla. Pysähdy Hauge i Dalaneen kahville ja paikalliset kuulemma kertovat lohesta ja peikoista. Tai sitten eivät, hiljaista nimittäin oli.

Olisiko kivaa? Pikkuisen lisää vauhtia ja ei paremmasta väliä.

Pari kiveä kun laittaa puroon, niin syntyy pato. Tai ehkä useammankin kiven

Tien huipennus - tästä länteen tien ihmeellisyysaste tasaisesti laskee

Länsirannikolla on yhä saksalaisten panssariesteitä - liittoutuneiden maihinnousua pelättiin. 
Meri on tämän rantatasangon oikealla puolella, näkyy utuisasti.

 Stavangerin yläpuolella oli melkoinen merenkäynti, vettä tuli päälle aaltojen lyödessä välillä lautan kokan yli. 

Ajokuvia videolta

 

Videot

Video 1, noin 3 minuuttia (parhaat palat)

Video 2, noin 6 minuuttia (parhaiden palojen lisäksi kuvausta ylipäätään reitistä)

Omaa aikaa

Perillä Haugesundissa hotelli antoi vaatimattoman kulmahuoneen, mutta kyllä siinä yksinäinen mies just ja just mahtui olemaan

________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )