Norjaan voi ajaa Suomesta suoraan tai Ruotsin kautta, kuten kenties alkeismaantiedon kurssin suorittanut lukijakunta saattaa tietääkin. No, voi Venäjänkin kautta ajaa, mutta jätetään se optio toistaiseksi pois. Kun ajaa Pohjanlahden länsipuolella eli Ruotsissa, on Högakustenin lähellä kolme hienoa automuseota. Aiemmin on esitelty Ruotsin suurin eli Härnösandin automuseo ja yksittäisen harrastajan elämäntyönä syntynyt persoonallinen Arnoldin automuseo. Voihan siinä samalla vähän vilkaista Höga Kustenia, Pikku-Norjaksikin kutsuttua aluetta, joka tosin on vain yksi Ruotsin merkittävimmistä matkailukohteista. Nyt viimeisenä on vuorossa Ådalens Veteranbilsmuseum, joka on itse asiassa näistä kolmesta vanhin. Kokoelman pani alulle kaikkien lukijoiden tietenkin hyvin tuntema Torbring Forsman, joka perusti vuonna 1954 Ådalens Bildemontering -autohajottamon. Tekikö sielussa pahaa romuttaa autoja vai ei, mutta intohimo keräilyyn heräsi jo vuonna 1957, kun perheeseen hankittiin ensimmäinen harrasteauto, vuoden 1930 Chevrolet. Museon autot eivät ole peräisin romutukseen tulleista autoista, mutta bisneksen kautta Torbringin pojat loivat korvaamattoman verkoston muihin autoharrastajiin. Itse asiassa museon autoja katsellessa saattaa huomata, etteivät ne aivan romutuskuntoisia ole. Enemmänkin sellaisia tehdasuusia. Ennen virallista museota Torbringin pojat eli veljekset Torvald, Lars ja Kjell Forsman pystyttivät vuonna 1981 suuren kaariteltan vanhan E4-tien varteen Grämestan koulun pihalle. Koska autoilijat pysähtyivät sankoin joukoin, syntyi päätös pysyvästä museosta. Ilmeisesti siis autoilijoita kiinnosti enemmän teltan sisältö kuin itse teltta, koska muuten veljekset ehkä olisivat perustaneet telttamuseon ja kenties tämäkin blogi olisi Suomen suosituin matkatelttailublogi. | Norja 2026:
|
Museosta löytyy noin 50 ajoneuvoa: Kokoelma kattaa autoja 1920-luvulta alkaen, lisäksi on moottoripyöriä ja vähän muutakin. Veljesten oma ehdoton silmäterä on loistokuntoinen Buick vuodelta 1926.
Lisäksi nähtävänä on vanhoja radioita sekä legendaarinen AIM-jukebox vuodelta 1959, joka on ladattu 50–70-lukujen vinyylisingleillä.
Esillä ovat myös perheen keräämät vanhat matkapuhelimet, tietokoneet ja kaikenlaista muuta
Museon sympaattisena tavaramerkkinä on, että pääsylipun hintaan sisältyy aina kahvi/tee ja inkiväärikeksit.
Autoja ympäröivät mallinuket ajalle tyypillisissä vaatteissa eli kerrankin pääsee juttelemaan lähes naisoletetun kanssa ilman että saa ihan heti lähtökäskyn. No henkilökunnalta ehkä aika pian kuitenkin, tai sitten saa seuraa joko sini- tai suoraan valkupukuisista tyypeistä.
Toisin kuin luulisi, ei edes Lunden ja Ådalenin seutu ole aina ollut pelkkää leppoisaa moottorihistoriaa. Aivan museon lähellä on Lunde-monumentti, joka muistuttaa vuoden 1931 verisistä tapahtumista, jolloin Ruotsin armeija avasi tulen työläisten mielenosoitusta kohti tappaen viisi ihmistä. Tämä tapahtuma muutti Ruotsin poliittisen suunnan vuosikymmeniksi ja modernisoi työmarkkinalait.
Museo sijaitsee reippaan kivenheiton päässä mahtavasta Sandöbron-sillasta. Kun siltaa rakennettiin betonikaarisillaksi Ångermanälvenin yli, sen puinen valumuotti murtui traagisesti 31. elokuuta 1939, ja 18 työläistä sai surmansa. Miksei sitä juurikaan uutisoitu? Onnettomuus jäi ihan pikkuisen isomman uutisen alle - seuraavana päivänä syttyi toinen maailmansota. Kun silta lopulta valmistui vuonna 1943, se oli maailman pisin yhden betonikaaren silta (264 metriä) ja helpotti huomattavasti pohjoisen autoliikennettä - pääsivät aiempaan nopeammin Lunden ohi? Nykyinen E4 kulkeekin idempää.
Mutta jotain kivaakin voi mainita - aivan museon rannassa saattaa edelleen bongata vanhan risteilyaluksen, m/s Birger Jarlin (tunnettu myös nimellä Ånedinlinjenin Baltic Star). Se oli vuosikymmeniä tuttu näky Tukholman saaristossa ja edustaa klassista sodanjälkeistä skandinaavista matkustajalaivahistoriaa.
Birger Jarl eli Birger Jaarli oli puolestaan Suomen kannalta ihan merkittävä ukko, sillä hän liitti nykyisen Suomen alueet Ruotsiin aina Hämettä myöten Itä-Ruotsiksi. Hämäläiset tosin eivät tehneet asiaa ihan helpoksi silloin 1200-luvulla eivätkä vielä 1300-luvullakaan, kun paavikin tarjosi pannabullaa ilman kahvia Cuningas de Rapalumille. Suomen suurin muinaislinna Rapolan linnavuori oli ainakin vuodesta 800 vuoteen 1250 Vanajaveden reitin päälinnoitus.
Valloitettuaan tulevan Suomen aluetta Birgerin poika Maunu Ladonlukko nimesi ensimmäiseksi itäisen valtakunnan herttuaksi pikkuveljensä Pentin. Mitäpä osaat Pentistä kertoa? Aivan. Pentti pisti alulle Turun linnan ja Turun kirkon, muttei sentään itse joutnut käymään Suomen puolella. Miten tähän päädyttiin Ådalens Veteranbilsmuseumista? Tässä blogissa voi päätyä minne vain, ja sellainen toki sopii moottoripyöräilyyn paremmin kuin oma kyynärpää korvaan. (Tässä vaiheessa lukijalla on pakottava tarve kokeilla, saako kyynärpään korvaan)
Jos kaipaat museokahvien lisäksi vielä lisää kunnon nostalgiapläjäystä (tai ihan vaan juotavaa tai syötävää), lyhyen matkan päässä sijaitsee Westerlunds konditori kahviloineen. Se on elävä, suojeltu rakennusmuistomerkki, jonka sisustus on säilynyt lähes koskemattomana 1940- ja 1950-luvuilta. Täydellinen pysähdyspaikka, jos tekee mieli jotain hyvää syötävää.
Valokuva Lundesta vuodelta 1898. No, tekoälyn värittämä.
Ei siltaa, automuseosta puhumattakaan -
Anglia ei aina ollut juustohöylä...
<3
Joskus tuntuu, ettei näitä tehty kuin ruskeina ja sinapinkeltaisina...
Kehitys kehittyi Saab 99:nkin kohdalla
Automuseoon voi tulla piknikille. Pysyvästi.
Reitti yksinkertaistettuna
Ruotsalaisilla ja etenkin norjalaisilla on viehättävä tapa laittaa pekonia vaikka mihin. Esimerkiksi se on siellä ehdoton osa kana-caesar -salaattia.
Ruotsista saattaa löytää hyvin edullisia majoitusvaihtoehtoja.
Perushuoltoaseman nuuskatarjontaa.
Säleniin johtava tie oli remontissa. Kesällä 2027 on varmasti upeaa ajettavaa.
Sälenin kylästä löytyy yllättävän monipuolisesti ravintolaruokaa- Tässä persoonallisesti valittu pizzaa.
Oikein hyväksi havaittu ja suositeltava Bed&Breakfast -paikka Sälenissä
Pieni mökki, mutta varustelu ja mukavuus oikein hyvät
Sälenin ylängöllä edessä jo näkyvät Norjan vuoret
Loma alkoi, eikun liikkeelle! Wagner suoraan Prätkäpajasta liikkeelle - takana "Norja-huolto" ja Prätkäpaja sanoo, että kyllä pyörä kestää ja toimii. Kuinkahan käy?
Museo sijaitsee reippaan kivenheiton päässä mahtavasta Sandöbron-sillasta. Kun siltaa rakennettiin betonikaarisillaksi Ångermanälvenin yli, sen puinen valumuotti murtui traagisesti 31. elokuuta 1939, ja 18 työläistä sai surmansa. Miksei sitä juurikaan uutisoitu? Onnettomuus jäi ihan pikkuisen isomman uutisen alle - seuraavana päivänä syttyi toinen maailmansota. Kun silta lopulta valmistui vuonna 1943, se oli maailman pisin yhden betonikaaren silta (264 metriä) ja helpotti huomattavasti pohjoisen autoliikennettä - pääsivät aiempaan nopeammin Lunden ohi? Nykyinen E4 kulkeekin idempää.
Mutta jotain kivaakin voi mainita - aivan museon rannassa saattaa edelleen bongata vanhan risteilyaluksen, m/s Birger Jarlin (tunnettu myös nimellä Ånedinlinjenin Baltic Star). Se oli vuosikymmeniä tuttu näky Tukholman saaristossa ja edustaa klassista sodanjälkeistä skandinaavista matkustajalaivahistoriaa.
Birger Jarl eli Birger Jaarli oli puolestaan Suomen kannalta ihan merkittävä ukko, sillä hän liitti nykyisen Suomen alueet Ruotsiin aina Hämettä myöten Itä-Ruotsiksi. Hämäläiset tosin eivät tehneet asiaa ihan helpoksi silloin 1200-luvulla eivätkä vielä 1300-luvullakaan, kun paavikin tarjosi pannabullaa ilman kahvia Cuningas de Rapalumille. Suomen suurin muinaislinna Rapolan linnavuori oli ainakin vuodesta 800 vuoteen 1250 Vanajaveden reitin päälinnoitus.
Valloitettuaan tulevan Suomen aluetta Birgerin poika Maunu Ladonlukko nimesi ensimmäiseksi itäisen valtakunnan herttuaksi pikkuveljensä Pentin. Mitäpä osaat Pentistä kertoa? Aivan. Pentti pisti alulle Turun linnan ja Turun kirkon, muttei sentään itse joutnut käymään Suomen puolella. Miten tähän päädyttiin Ådalens Veteranbilsmuseumista? Tässä blogissa voi päätyä minne vain, ja sellainen toki sopii moottoripyöräilyyn paremmin kuin oma kyynärpää korvaan. (Tässä vaiheessa lukijalla on pakottava tarve kokeilla, saako kyynärpään korvaan)
Jos kaipaat museokahvien lisäksi vielä lisää kunnon nostalgiapläjäystä (tai ihan vaan juotavaa tai syötävää), lyhyen matkan päässä sijaitsee Westerlunds konditori kahviloineen. Se on elävä, suojeltu rakennusmuistomerkki, jonka sisustus on säilynyt lähes koskemattomana 1940- ja 1950-luvuilta. Täydellinen pysähdyspaikka, jos tekee mieli jotain hyvää syötävää.
Valokuva Lundesta vuodelta 1898. No, tekoälyn värittämä.
Ei siltaa, automuseosta puhumattakaan -
Anglia ei aina ollut juustohöylä...
 |
| !SILOP |
 |
| POLIS! |
<3
Joskus tuntuu, ettei näitä tehty kuin ruskeina ja sinapinkeltaisina...
Kehitys kehittyi Saab 99:nkin kohdalla
Automuseoon voi tulla piknikille. Pysyvästi.
Matkan varrelta
Reitti yksinkertaistettuna
Ruotsalaisilla ja etenkin norjalaisilla on viehättävä tapa laittaa pekonia vaikka mihin. Esimerkiksi se on siellä ehdoton osa kana-caesar -salaattia.
Ruotsista saattaa löytää hyvin edullisia majoitusvaihtoehtoja.
Perushuoltoaseman nuuskatarjontaa.
Säleniin johtava tie oli remontissa. Kesällä 2027 on varmasti upeaa ajettavaa.
Sälenin kylästä löytyy yllättävän monipuolisesti ravintolaruokaa- Tässä persoonallisesti valittu pizzaa.
Oikein hyväksi havaittu ja suositeltava Bed&Breakfast -paikka Sälenissä
Pieni mökki, mutta varustelu ja mukavuus oikein hyvät
Sälenin ylängöllä edessä jo näkyvät Norjan vuoret
Omaa aikaa matkalla Norjaan
Helsinki – Kiiminki: Kylmää. Kiiminki – Örnsköldsvik Kylmää ja sateista. Toivottavasti tämä päivä oli lomani huonoin päivä. Aamu oli hyvä, mutta sitten sää ei ollut ihan odotettu. Tai ei ollenkaan odotettu. +11, noin 700 kilometriä, ja siitä satoja kilometrejä sateessa, 8,5 tuntia, valtavat tietyöt ja tiet täynnä kuraa. Perillä Örnsköldsvikissä paleltaa ja maailma keinuu kuin olisi laivassa myrskyssä. Pahinta tietysti, että Wagner on nyt ihan kurassa...
Örnsköldsvikistä automuseon kautta Säleniin - kylmää ja sateista, vielä edellistäkin päivää huonompi sää. Kun näin kyltin "Stockholm", meinasin kääntyä sinne ja laivalla kotiin... mutta koska saatan olla aavistuksen jääräpäinen, niin jatkoin suunnitelman mukaan. Norjassa oli luvassa aurinkoa mutkiin ja maisemiin eli eteenpäin vaan. Tankkasin Morassa kahdeksan (8) litraa bensaa reilusti alle kahden euron litrahintaan. Edullista. Oli raskas päivä, ja taas toisin kuin ennusteessa, niin satoi 350 ekaa kilometriä - mutta lopuksi, kun tullaan lähelle Norjaa... siellä paistaa, tietenkin. Reissu suunnitellaan aina sitä mukaa kuin se etenee.
Örnsköldsvikistä automuseon kautta Säleniin - kylmää ja sateista, vielä edellistäkin päivää huonompi sää. Kun näin kyltin "Stockholm", meinasin kääntyä sinne ja laivalla kotiin... mutta koska saatan olla aavistuksen jääräpäinen, niin jatkoin suunnitelman mukaan. Norjassa oli luvassa aurinkoa mutkiin ja maisemiin eli eteenpäin vaan. Tankkasin Morassa kahdeksan (8) litraa bensaa reilusti alle kahden euron litrahintaan. Edullista. Oli raskas päivä, ja taas toisin kuin ennusteessa, niin satoi 350 ekaa kilometriä - mutta lopuksi, kun tullaan lähelle Norjaa... siellä paistaa, tietenkin. Reissu suunnitellaan aina sitä mukaa kuin se etenee.
Kolme päivää ja ollut kaksi säätilaa: joko on a) kylmä, tai sitten b) kylmä ja sade.
Mutta vihdoin siis Ruotsin vuoristossa ihan Norjan rajan tuntumassa - paistaa ja on kaunista, viimeiset 100 000 olivat ilometrejä. Sellaiset 100 000 oli siltä väliltä. Ne ekat 350 kilometriä olivat sieltä Esterin exit-aukosta.
Sitten huomasin tiliotteelta, että eipä ollut bensa Ruotsissa halpaa. Se kahdeksan litraa maksoi tililtä veloitettuna liki 170 euroa. Ei siis 170 kruunua. Piti vähän soitella huoltoasemalle.
Pientä hidastetta matkanteossa alkaa olla, kun oma moottori ottaa välillä vaarallisia kierroksia ilman syytä. Bensankaan ei tarvitsisi maksaa yli 20 euroa per litra.
______________
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti