Etujoustoa ja pienen pieni onni

Etujousien vaihto

Putkista tuli ulos lähes
vaseliinimaista paksua mönjää.
(Astiassa oleva öljy on
vanhat moottoriöljyt)

Niin hehkeä kuin Viivi II onkin, niin etupää tuntui turhan löysältä. Arvio oli, että jouset ovat jo vähän kuoleentuneet ja hiukan epäilytti, että mahtavatko öljytkään olla ihan tuoreita. Tilasin jouset Saksasta Biker's Nets Shopista samalla kun hieman muitakin osia. Oma osaaminen ja uskallus tällaisiin remontteihin on rajallista. Lisäksi sain neuvon, ettei näin vanhaa kapinetta kannata viedä maahantuojan huoltoon - siellä pojat tuhaan hakisivat pyörästä liittimiä tietokoneilleen...

Mistä siis apua? No VMPK:stapa tietenkin. Moni konkari varmasti osaisi unissaankin rakentaa pyörän vaikka yhdestä maailmanlopussa jäljelle jääneestä pultista ja yksi tällainen konkari onneksi ottikin yhteyttä. Todella osaavan ihmisen työskentelyä oli mukava seurata ja avustaa. Vahingossa sitä oppi itsekin paljon!

Kaikki pultit aukesivat vaivatta ja nätisti, mikä ei ole itsestään selvää tämän ikäisessä laitteessa. Varsinainen yllätys oli se, että teleskoopista ei varsinaisesti ottaen valunut öljyä. Sieltä tuli mustaa paksua tahnaa, joka muistutti enemmän vaseliinia kuin öljyä. Arvion mukaan etupään öljyjä ei siis ole ikinä vaihdettu. Tähän yhdistettynä jo hieman kuoleentuneet jouset selitti ihan riittävän hyvin hiukan vetelän keulan...

Putkiin suihkutettiin ylhäältä ja
alhaalta yhteensä
pullollinen Bräkleeniä

Olin hankkinut Stormilta hienoa 10 W etuteleskooppiöljyä, oikein Racing-luokitelluksi merkittyä. Uusi guruni totesi oitis, että turhan hienoa on. Haimme Motonetista ATF-öljyä - itseasiassa jopa tehtaan huolto-ohjekin vuosikymmenten takaa sanoo nimen omaan, että automaattivaihteostoöljyä on tarkoitus käyttää. Silloin ennen vain ei ollut kuin yhtä laatua. Nyt nekin ovat jo liian hienoja... AIkamme asiaa ihmeteltyämme päädyimme öljyyn, joka oli mineraaliöljyä ja tarkoitettu "erityisesti vanhoihin Fordeihin". Selvästi siis sopivaa Hondan etuteleskooppiin...

Uudet jouset ovat
huomattavasti aiempia
pidemmät

Lisäksi hankimme pari pullollistä Bräkleeniä, jotta putkistaa saataisiin pois tuo liki valumaton vaseliinimainen mönjä - toisesta putkesta ei valunut oikeastaan mitään ennen Bräkleeniä! Vähitellen se liukenikin ja teleskoopit saatiin tyhjiksi ja laitoimme maksimiannoksen uutta ATM-öljyä putkiin. Uudet Saksasta tilatut jäykemmät jouset olivat yksiosaiset, mutta huomattavasti pidemmät kuin vanhat kaksiosaiset yhteensä. Kahden miehen voimin ne saatiin kuitenkin sisälle ja pultit kiinni. Etupää tuntui koeponnistuksissa radikaalisti paremmalta. 


Pienen pieni onni

Ensimmäinen käynnistys
nappulasta. Juhlaa!

Lisäksi nyt viiden miljoonan ilometrin jälkeen Viivi II:een asennettiin Saksasta vihdoin saatu upouusi käynnistinyksikkö. Se oli karu mutta juhlallinen hetki, kun kone käynnistyi nappulaa painamalla! En olisi malttanut sammuttaa konetta lainkaan, tokihan se nimittäin kävi paljon juhlavammin, kun se oli käynnistetty nappulasta eikä johdonpätkällä... 


Koeajo


Tummaan elokuun iltaan oli pakko lähteä kokeilemaan, onko kaikki kohdallaan. Välittömästi huomasin, että uusi etujousitus on samaan aikaan selvästi aiempaa pehmeämpi ja jämäkämpi. Ensimmäinen tiukempi mutka oli hieman säväyttävä, sillä eturenkaaseen oli päässyt vanhoja teleskooppiöljytahnamönjiä ja tämä aiheutti pienen luiskahduksenalun. Onneksi öljyä oli vain kämmenen kokoisella alueella eli sekunnin murto-osassa ennen kuin mitään ehti tapahtua rengas piti taas. Siinä ei edes viallinen sydän ehtinyt värähtää yhtään ylimääräistä ennen kuin tilanne oli jo ohi.

Etupää jousti hienosti jarrutuksissä, töyssyissä, kaikessa. Jousivalinta vaikutti erittäin onnistuneelta - hetken päästä nimittäin tajusin, ettei etupää oikeastaan tunnu miltään. Se vain toimii, mutta siihen toimintaan ei enää kiinnittänyt minkäänlaista huomiota. 
Kiva oli ajaa. Sitä paitsi se käynnistyi nappulasta painamalla!


Kiitos Tapsa!

Haltiala, ensimmäinen visiitti

Merkillistä. Ikää alkaa olla ihan aikuisen miehen verran ja olen ties kuinka monennen polven stadilainen. Lapsena en laskenut Stadiin kuuluvan mitään Pitkän sillan tai Tullinpuomin tuollapuolen olevia alueita. Sittemmin käsitykseni on kyllä kovasti laajentunut, mutta ikinä ennen en ollut käynyt Haltialassa. Syytä olisi ollut!

Nyt ei ollut varsinainen veteraanikeskiviikko - se on kuulema joka toinen keskiviikko, mutta nyt ei ollut se toinen vaan toinen. Paikalla oli silti paljon pyöriä. Paljon. Siinä loppuivat sormet ja vapaat niin monta kertaa kesken, ettei lukemaa saatu laskettua.

Veteraanipyöriäkin oli runsain mitoin, vaikkei ehkä niitä ihan vanhimpia kovin paljon - ehkä siksi, kun oli väärä keskiviikko. Ohessa muutamia kuvia, muutama myös uusista - ovathan nekin joskus vanhoja...
(Pahoittelen, etten huomannut kännykän linssin olevan rasvainen kuin vanhan ajan pornokamera ja se näkyy pahasti kuvissa! Klikkaamalla kuvat saa silti suuremmiksi.)

Ensin vähän CXiä!

Möhköjä oli useita, tämä niistä persoonallisin

Tilasin hampurilaisen, mutta se oli vähän kova... :D

Vanhat GoldWingit ovat minun makuuni!

Uusi GoldWing on toki upea, mutta ei minun juttuni...

Hieno Ducati, muistaakseni vuodelta -73

Legendaariset kuusi sylinteriä

Triumph Rocket III on kyllä erittäin massiivinen

Siisehdottomasti hieno, uskomaton määrä erilaista toimintoa ja tekniikkaa, mutta ei minun juttuni.

Kaksi kovin erilaista nokkaa...

Ymmärtääkseni retroa ja varsin uusi pyörä?

Retroa

Haltialan jälkeen olikin syytä haltioissaan hakea  vaimo risteilyltä...