Tromssasta, Pohjolan Pariisista, on kerrottu aiemminkin, joten voit virkistää muitiasi esimerkiksi tästä jutusta. Mutta nyt vähän lisää. Tromssa oli rajakaupunki norjalaisten ja saamelaisten välillä. Jo viikinkiaikana viikinkipäällikkö Othere sanoi olevansa kaikkein pohjoisimmassa asuva norjalainen. Sittemmin rajaa oli tarvetta korostaa tykeilläkin. Vuonna 1252 kuningas Haakon IV (ne ovat kaikki yleensä Haakoneita ja Olaveja, siinä misä Tanskassa paria poikkeusta lukuunottamatta aina Fredrikejä tai Kristianeja) perusti kylään kirkon. Kirkot kun olivat tykkien ohella kätevä tapa merkata alueita. Pohjoisen kautta läpi saamelaisten maan kun tuppasi tulemaan välillä vaihtoehtoiia verottajia eli novgorodilaisia. Samaa toteutettiin vielä 1869 Grense Jakobselvissä, jossa niin ikään piti kappelilla venäläisille muistuttaa, että missäpäin se raja oikeastaan on. Senja puolestaan on se kaunis saari, josta kokeneet norjankävijät mielellään puhuvat ollakseen vähän parempia kuin ne, jotka ovat käyneet vain Lofooteilla ja luulevat nähneensä Norjan. Ja onhan Senja kaunis paikka, rauhallisempi kuin Lofootit. Tosin on siihen syynsä, miksi Lofootit on niin suosittu. Mutta ei ne molemmatkaan nähneenä vielä ole Norjaa nähnyt. Jos on hra Oma Ajan tapaan toistakymmentä vuotta viettänyt kesäisin päiviä, viikkoja ja kuukausia Norjassa, voi jo aika hyvällä rintaäänellä sanoa, ettei vielä ole nähnyt ollenkaan kaikkea Norjasta. Mutta sen voi sanoa, että kyllä Senjalla kannattaa käydä. Samanlaisia piikkipäisiä vuoria kuin Lofooteilla, mutta ei samalla tavalla turistiruuhkaisia ja tunnelmallisempia tunneleita (katso kuvat ja video!). Jo muinaiset viikingit......ja kivikautelaiset kutivat ja lisääntyivät Tromssassa turskien ohella. Tromssa ei ollut viikinkiaikana (800–1050) Lofoottien veroinen keskus, mutta saamelaiset ja norjalaiset elivät täällä rinta rinnan, kalastaen ja käyden kauppaa. Omaisuutta kertyi.Muistatko edellisestä jutusta Borga Eggumin eli Thorvald Svalbarðsonin mystisen, valtavan kulta-aarteen, jonka juuri Sinä voisit löytää? Paitsi ettet voi. Lähinnä siitä syystä, että sekä henkilö että aarre olivat keksittyjä juttuja. No, Tromssastapa oikeasti löytyvät kivikautisista ajoista peräisin olevat hautakummut eli Tønsnesin hautakummut. Kuten ennenkin kerrottu, mutta lukija ei kuitenkaan muista, niin Tromssan alueella oli ennen paljon lämpimämpää kuin nykyään. Siis huomattavasti lämpimämpää. Millaisia otsikoita silloin arvostetut asiajournalistiikan ammattilaiset olisivatkaan keksineet, kun "Käristyskupu" ja "Seksihelle" ja muut hienot ilmaisut niin lämpimille ajoille eivät olisi riittäneet? | Norja 2024:
|
Voi niitä hautakumpuja silti käydä vilaiemassa, vaikkei rikastuisikaan.
Vanhaan aikaan voi käydä tutustumassa Tromssan museossa, joka onkin täysin uudistunut edellisen käynnin jälkeen. Sieltä voi kysellä vaikka hyviä saamelaisloitsuja prätkän käynnistämiseen.
Tromssa on tunnettu monesta asiasta, mutta kovat äijät ovat siellä aina kovassa huudossa. Ensin viikingit, sitten Nansen ja Amundsen joskus ennen, ja nykymiehistä ilmeisesti kovin on tietenkin Max Høyde, jonka pelättyä nimeä näkee eri puolilla kaupunkia, etenkin hämärien tunneleiden ja porttikonkien liepeillä!
Tromsøn vanhin kapakka, Ølhallen (perustettu 1928), on prätkäjätkän ja -mimmin pakollinen pysäkki. Huhu kertoo, että kapakassa oli ennen jääkarhu, joka alkuillasta oli vielä täytetty jääkarju, mutta loppuillasta se jo joi olutta asiakkaiden kanssa. Liekö sittemmin kuollut maksakirroosiin, kun ei enää näy. Tai sitten se lähti pitkän illan päätteeksi vaeltamaan jonnekin, tai eläkkeelle. Ølhallenin olut on kuulemma myös loistavaa prätkän kiillottamiseen - lopputulos näyttää aamuyöstä tosi hyvältä! Myöhemmin aamulla ei ehkä tosin enää niin hyvältä. Vähän sama juttu siis kuin sen baarista mukaan lähteneen seuralaisen kanssa. Prätkä varmaan harmittaa silti enemmän?
Vuosi 1812 on toki tunnettu vain Tshaikovskin 1880 valmistuneen sävellyksen nimenä, mutta ihan sattumoisin vuonna 1812 myös sattui yhtä sun toista. Muuan tykkimies Napoleon hyökkäsi muutaman kaverin kanssa Venäjälle. Hauskana yhteensattumana silloinkin kanuunat jysähtelivät kuten tuossa sävellysteoksessakin. Vuonna 1812 Tromssa oli kauppakeskus, joka hyötyi Napoleonin sodista, kun britit ja ranskalaiset ostivat kuivakalaa. Yhä tänä päivänä voit hämärässä nähdä Napoleonin haamun ostamassa tørrfiskiä armeijalleen - mutta koska britit olivat jo ostaneet suurimman osan, armeija oli mälkäinen ja luultavasti siksi se lopulta hävisi.
Oma lukunsa olivat tietysti saksalaiset vierailullaan 1940-luvulla, mutta siitä on kerrottu aiemmin mm. tässä jutussa. Tirpitzistä voidaan kertoilla seuraavassa jutussa vaikka se Tromssassa muuttuikin sukellusveneeksi, mutta sitä ei kannata enää kalastella Tromssanlahdesta - sieltä saa vain turskaa.
Mutta vielä viimeisenä vinkkinä - jos historian ajankohdalla ei ole niin väliä, niin tietenkin Trolli-museo on hyvä. Siellä ei ihan tarkkaan osata sanoa, minä vuonna mikäkin trolli muuttui kiveksi tai teki muuta mainittavaa, mutta aikahan on suhteellista. Pääasia on, että uskot.
Tunnelmaan pääset esimerkiksi kuuntelemalla oikeaa trollimusiikkia aidolla soittemella Sissel Morken Gullordin esittämänä. Siinä jää Tshaikovski kakkoseksi! Tässä on video.
Tromssaan kannatta etelästä tultaessa ajaa Senjan kautta, tai poistua sitä kautta. Tällä videolla voit tutustua Senjaan, kun matkataan Lofooteilta Senjan kautta Tromssaan. Kauniita maisemia ja uskomattomia tunneleita, mm. kuorma-auton kohtaminen ahtaassa tunnelissa! Hyvä myös muistaa, että vaikka lautalle on jonoa muutamankin vuoron ajaksi, prätkä mahtuu aina kyytiin eli aja sinne valmiiksi hollille äläkä jää jonoon - ottavat kyllä kyytiin.
Senja
Senja ei ole koskaan ollut Norjan historian ytimessä, mutta sillä on oma karhea charminsa viikinkien jäljiltä, kalastajakylien sitkeydestä ja muutamasta muusta jutusta. Senjan eli Norjan toiseksi suurimman saaren nimi juontaa kuulemma juurensa muinaisnorjan sanaan sundr ("toisistaan erotettu") tai Sandijōn ("hiekkainen saari"), viitaten sen repaleiseen, vuonojen pirstomaan rannikkoon. Tuo ensin mainittu ei kyllä tuo sanana yhtään Senjaa mieleen, mutta mitäpä siitä. Ei meistä kukaan jutun lopussa enää muista kumpaakaan?
Viikinkejä siellä oli jonkin verran pitkätaloissaan, mutta mikä on tarina sillä haudalla, joka ihan äskettäin sieltä löydettiin - haudassa oli pienessä viikinkiveneessä nainen ja pieni koira. Prätkällä Laukhellan ohi ajaessa tuntuikin siltä kuin jonkun viikinkinaisen henki seuraisi – ja koira haukkuisi perään. Todennäköisemmin se oli kyllä se hyytävä tuuli, joka ulvoi korvissa. Varmaan Björn Isbjørnson olisi tiennyt vastauksen, ellei hän olisi tähän blogiin tuulesta temmattu fiktiivinen hahmo.
Vaurautta alkoi tulla vasta 1600-luvulta alkaen, kun se kuuluisa tørrfisk muuttui arvotavaraksi Euroopassa. Turskaa huuleen ja maailma pelastuu, tai ainakin oma sielu... Mutta enemmän vaurautta toi lopulta öljy. Vaan eipä sekään Senjalla pahemmin näy, kun asukkaita on isolla saarella suunnilleen saman verran kuin HIFKin kotiotteluissa katsojia keskimäärin eli 7000-8000.
Mutta Senjan oikea suosio on tietysti se, kun siitä tuli Instagram-tähti - eli just se Lofootit-Senja -juttu, mikä hetki sitten selitettiin. Tavikset ovat käyneet vain Lofooteilla, mutta me vähän erityisemmät postaamme Senjaa. Blääh.
Mutta kyllä sinne kannattaa mennä ajelemaan ihan oikeastikin, ettei nyt taas joku tosikko ymmärrä tätä tekstiä väärin. Tai voiko näitä edes ymmärtää oikein vai onko syytä vain ymmärtää olla lukematta?
Käykää tsekkaamassa Silsandin lähistöllä, jos alueella on jo infoa tuosta hautalöydöstä! Tästä löydöstä ette nimittäin ole vielä lukeneet mistään muualta kuin tästä blogista... Hyödyllisten vinkkien ja omituisen tiedon aarreaitta/kaatopaikka.
18-metristä trollipatsasta Senjalla ei enää ole, jos meinasit sen vieressä prätkäsi kuvata. Eli jos olet siellä jo viimeiset viisi vuotta pyöräsi kanssa pyörinyt, niin luovuta vaan. Ei sitä enää ole. Mene sensijaan vaikka Hamn i Senjaan ja nauti kalakeittoa suuhun ja turkoosin meren hohdetta silmiisi. Onnistuu varmati paremmin.
Jos tämä on skeittirata, niin hyvällä vauhdilla voi päästä todella pitkälle. Alaspäin.
Pilviselläkin säällä Senja on kaunis. Vähän kuin kaunis nainen aamulla meikkien vähän rispaannuttua.
Kohtaamiset perinteisissä norjalaisissa tunneleissa voivat olla ikimuistoisia. Tuon pienen valkoisen viivan oikealle puolelle ei parane ajaa.
Perinteisissä tunneleissa vielä on ajatus, että ajoneuvossa on valot eli tunneleissa ei siis tarvitse olla. Joskus aiemmin ei ollut edes tämän vertaa...
Luvassa oli merenkäyntiä... käskettiin sitoa kiinni.
Ei nyt varsinaisesti silti myrskynnyt.
Taakse jäi Senja,
Kyvyelle liikenteelle on tilaa, sillä autoliikenne on suurelta osin tunneleissa kaupungin alla.
Tämän kioskin historia on merkittävä, oletettavasti tämä tulee pian UNESCOn suojelulistoille. Tästä kioskista nimittäin hra Oma Aika aikoinaan osti ensimmäisellä vierailullaan Tromssaan nakkisämpylän.
Taide voi olla hämärää.
Bergenistä ylöspäin joka satamassa voi nähdä Hurtigrutenin aluksia
Taide voi olla paljastavaa.
Trullimuseo
Hyvä, että annetaan kunnon ohjeet, miten toimia, jos kohtaa trullin. Siihen verrattuna on ilmeisesti pientä kohdata karhu, mutta pahintahan lehtien mukaan on kohdata valkoinen mies.
Muuten vaan museo
Tämäntapaiset kaverit aloittivat maalaisuuden
Leikkisät liskot söivät varmastikin soijapihvejä
Astetta vanhemman sukupolven edustaja
Ilveksellä ja lampaalla on hauskoja pelihetkiä ja ruoanlaittoa yhdessä.
Oviaukko historiaan
Kristinusko korvasi viikinkijumalat - vai korvasiko... viikonpäivissä yhä viikinkien ja roomalaisten jumalat!
Altassa Elva -joen kohtalo oli aikoinaan iso kysymys
Saamelaiset tulivat ensin
Saksalaisilla hieman varomatonta avotulen käyttöä. Kuvaa olisi voinut täydentää Suomen puolelle...
Omaa aikaa Tromssassa
Kysyin tekoälyltä, mitä eroa on Lofooteilla ja Tromssalla - jos vaikka saisi juttuun siitä jotain näkökulmaa, Se kertoi liki jumalallisena ilmoituksena, että "Lofooteilla on turskaa, mutta Tromsøssä tuuli on suoraan napapiiriltä!”. Tämän syvällisen viisauden ja loistavan rinnastuksen avulla ei tavallinen motoristi päässyt kovit pitkälle, mutta onneksi vanha BMW kuljettaa kuskin ja tavaroiden lisäksi ajatuksia. Tromssassa hotelli päätti antaa pienen tasokorotuksen. Kyllä sitä tuollaisessakin hotellihuoneessa muutaman päivän vietti.
Näkymä hotellihuoneen parvekkeelta.
Hieman eroa vuosimalleissa.
Seura tekee kaltaisekseen
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )
Itse olen käynyt Senjalla vain kerran, ja valitettavasti tuli sadetta niskaan ihan kunnolla. Joskus täytyy ottaa uusi yritys, sillä kauniiltahan saari joka tapauksessa näyttää.
VastaaPoista