Mä tulen Dollyn kanssa!

Minä olen istunut tarakkaharakkana kaikki nämä vuodet, mutta haaveilin aina, että joskus ajaisin itse. Ei vain ikinä ollut rahaa eikä rohkeutta ostaa omaa pyörää. Mutta sitten tämä meidän VVM-yhteisömme yllätti minut ihan täysin. Erään toisen VVM-naisen synttäreillä yks kaks tuli pakettiauto pihaan ja kun sen ovet avattiin, siellä oli just sellainen pyörä, mistä olin aina haaveillut: pieni, punainen, kultaiset vanteet, pyöreä lamppu ja pyöreät mittarit. Olivat keränneet salaa kolehdilla rahaa ja ostaneet sen minulle! 

Kuulemma ajatuksena oli paitsi tehdä minut onnelliseksi, myös varmistaa, että voin jatkaa prätkäilyä, vaikka tämän tarakkaharakan sydänsairaan kuskin kävisi huonosti. Ennuste kun on vähän huono. 

Pyörä vaati vain pikkuisen kunnostusta ja huoltoa, mutta Prätkäpaja laittoi sen hetkessä kuntoon! Takajousitus oli ihan rikki eikä toiminut ollenkaan eikä sopivia uusia jousia saatu heti. Jotain muutakin pitää vielä laittaa joskus kun on rahaa, ainakin laukut ja joku pleksi eteen.

Video hetkestä jolloin sain sen täydellisenä yllätyksenä!

En ole ikinä ajanut metriäkään prätkällä, että nyt on sitten kauhea opettelu päällä... Se on vain ongelma, etten yllä oikein maahan, vaikka tuota on madallettu ja madallettu satulakin on käsin tehty TiCaBossa (ja se onkin tosi hieno, siinäkin on punaista ja kultaa ja jotain geeliä sisällä!). Samassa paikassa on tehty myös Viivi II:n punavalkoinen satula. :)

Ensimmäiset ajoharjoitukset on nyt jo ajettu ja ihan hyvin se on mennyt. Tunteet myllersivät, kaamea jännitys ja perhosia vatsassa! Ihan ekalla kerralla koko kroppa tärisi! Samoin eka kerta liikenteessä, risteyksessä... Viidennellä harjoittelukerralla ajoin sitten ihan maantielle ja se oli ihanaa! 

Pysähtyminen on ainoa hankala juttu, kun en siis kunnolla yllä maahan. Kunpa saisi taaksekin vähän matalammat jouset tai paksupohjaiset ajokengät! Ja jos tietäisi aina mikä vaihde on päällä...

Kaikenlaista opittavaa kyllä on tosi paljon, tämä on ihan eri juttu ajaa kuin minun Monkeyni tai auto tai kuorma-auto. Mutta tällä Hondalla on tietenkin nimi: se on Dolly! (Minua kutsuttiin nuorena Dollyksi Dolly Partonin mukaan. :) )

Että jos näette tällaisen kuskin ja pyörän, olkaa varovaisia ja pysykää kaukana, minä vasta opettelen...

Viivi

Kaikenlaisia liikennemerkkejä ja sääntöjä pitää kuulemma ajaessa noudattaa...  ;) 



Kurveja (etsimässä) Vaasan suunnalla

Helsingissä oli maanantaina pilvistä ja tihkuista, ei ole tämä huhtikuu viimevuotisen veroinen. Säähenkilöiden mukaan Vaasassa oli aurinkoista koko päivän. Iltapäivällä otimme siis ex tempore suunnaksi Vaasan, se kun on kumminkin ihan naapurissa, viitisen tuntia vain matkaa. Ja tietenkin siellä perillä sitten satoi mukavasti.

Kolmostietä emme edes ajatelleet vaihtoehtona, ja Kakkostiekin on super tylsä. Päätimme kuitenkin mennä sitä osan matkaa, mutta koukkia sen vieressä kulkevia pienempiä teitä. Esimerkiksi koukkaus Vuotinaisen kautta on hyvä - kivaa mutkaa ja lähes koko ajan mennään järven viertä tai kahden välissä. Samoin Punkalaitumen kautta kannattaa aina ajaa.

Vuotinainen:

Punkalaidun:

Mutta sitten Sastamalasta 44:sta kohti Vaasaa... Pohjanmaan lähestyessä maasto käy yhä tasaisemmaksi ja tie suoremmaksi - ja tylsemmäksi. Moni saattaa kuvitella pohoojalaasia totisiksi, mutta kaikkea muuta - huumorimiehiä ovat. Esimerkiksi reittivinkkien suhteen. Paikallisten motoristien mutkapätkäsuositukset mielessä koukkasimme Kauhajoelta tielle 685. Oikea motoristin unelma, kuten pääsääntöisesti muutkin koetut Pohjanmaan tiet: jos pitää nopeutena tikkari+40km/h, niin tiet ovat pääsääntöisesti yhä tylsiä... suoraa, suoraa, ja muutama loiva kurvi niitä yhdistämässä. 

Paikallinen mutkapätkä

Takaisin tullessa ajoimme tien 687, jota oikein Motoristin tiekartastossa suositellaan - ja totta tosiaan, Laihia - Jurva välillä olikin 3-4 kurvia, mikäli piti riittävää nopeutta yllä! Luonnollisesti näistä kurveista, joihin ei tarvinnut edes vanhalla matkalehmällä hidastaa tikkari+20-40km/h vauhdeista lainkaan, varoitettiin oikein erikseen... :D

Loppuosa 687:aa edustikin pohoojalaasta huumoria, eli laitetaan kymmenen kilometriä suoraa, ja sitten varoitetaan kurvista - joka on tietenkin loiva... Mutta meille kerrottiinkin, että sielläpä on tilaa tehdä suoria teitä! Niin kai se sitten on... No Botniaringillä ainakin olisi kurveja!

Mielessä kävi, että mikä olisi sopivin pyörä noille teille - kenties joku iso Custom, kun mutkaominaisuuksista ei ole väliä? Tai joku tupla-Äksä, Busa tai iso Zetori, joiden 300 km/h huipuilla normisuorasta selviäisi ehkä puolessa tunnissa? ;)

No, meille kyllä vakuuteltiin myöhemmin, että olimme väärillä teillä, että kyllä kunnon kurveja löytyy. Seuraavan kerran tutustumme sitten niihin, jos löydämme ne! :D

KARTTA:  (varoitus, iso tiedosto, korkea resoluutio - avaa erilliseen ikkunaan TÄSTÄ!)

Suosittelemme silti Vaasaa!

No emmekö sitten suosittele menemään Vaasan seutuville, kun tiet ovat tylsiä? No kyllä todella suosittelemme! Siellä on Suomen aurinkoisin sää, noin keskimäärin. Tosin luvatun auringon sijasta se oli ainoa paikka, jossa jouduimme kunnon sateeseen. Toinen syy lähteä on automuseo, jonka mekin melkein nyt näimme, kun se aukeaa sentään jo kesällä. Kolmas syy on vaikkapa Vanha Vaasa, jossa komeita raunioita. Neljäs syy voisi olla vaikkapa Raippaluodon silta, jonka aiemmin olemme esitelleet tämän pidemmän reissun loppupuolella. Vaasaan on paljon syitä mennä, ja ihmiset olivat todella mukavia! Lisäksi Vaasassa kyllä oli kurveja kuvattaviksi... ;)

Vaasassa voi viihtyä monin tavoin, ja kenties palata ihan väsyneenä hotelliin sänkyyn vaatteet päällä seuraavan päivän ajoa odottelemaan. Varokaa kuitenkin nahka-allergiaa - jos herää aamulla nahkakengät jalassa sängystä, saattaa pää olla kipeä. Kyseessä on luultavasti nahka-allergia... ;) 

Reitiksi suosittelemme kuitenkin rantateitä, jotka ovat leppoisen kauniita - kartassa vihreällä - se siis aiemmin esitelty (ja kuten sanottu, jutun loppupuolella). 

Tampereelle

Takaisin ajoimme ennestään tuttuja melkein mutkaisia teitä Karijoen ja Isojoen kautta. Kunnon mutkateitä löytyy sitten Kankaanpään jälkeen, jos koukkaa pikkuteitä Jämijärven suuntaan. Kolmostie on niin tylsä kuin päätiet tapaavat olla, mutta sitä pääsi nopeasti Tampereelle, jossa söimme Näsineulassa - siellä on muuten todella hyvä ruoka ja äärimmäisen asiakasystävällinen palvelu! Maisemia ei ehkä tarvitse erikseen edes mainita. 

   

 

Vaasassa