Hyvää Uutta Vuotta!

Uusi vuosi, uusi nahkatakki!

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoillemme ja Vähemmän Vakaville Motoristeille!  <3

x

Viidestoista yö eikun huolto - eli kiiltoa ja kromia Viivi II:een

Kummallista. Prätkäpajassa sanoivat, ettei kukaan asioi siellä yhtä usein kuin Hra Oma Aika. Yksi autokoulu kuulema pääsee edes lähelle, mutta niillä on kymmenen pyörää. Tämä oli kuitenkin vasta viidestoista huoltokäyntimme tänä kesänä. 

Erilaisia määräaikaishuoltoja on tietysti aika paljon, kun tälle kaudelle vajaat 35 000 kilometriä ehti tulla ja renkaitakin hiukan mennä. Mutta erikseen on sitten se, että ei Viivi II:ssa eikä Wagnerissa saa olla mitään hajuakaan häiriöistä/kulumista. Kaiken pitää olla kunnossa, aina ja heti. Riittää, että Hra Oma Aika on lukenut tai kuullut, että jokin voi mennä rikki... Näin vanhojen käyttöpyörien omistajat usein huoltavat ja korjaavat itse, tai ainakaan eivät ole niin turhan tarkkoja kuin Hra Oma Aika. Tai ainakaan niin toistaitoisia.

Tälläkin kertaa vika oli ratkaisevan häiritsevä: etuhaarukan alaputket eivät kiiltäneet tarpeeksi ja sama koski kytkinkoppaa. Saksasta löytyi kromattu kytkinkoppa ja etuteleskooppia Prätkäpaja saisi kiillottaa sen verran kuin kohtuullisella työtuntimäärällä aikaan saisi. Hra Oma Aika onkin Prätkäpajassa tunnettu paitsi useimmin käyvänä asiakkaana, myös pers'aukisimpana asiakkaana. Sen verran kuin järkeä Hra Oma Ajan päästä puuttuu (eli paljon), tarjotaan onneksi asiakaspalveluna veloituksetta. Hommat pysyvät järkevissä rajoissa.

Suomen Mr. Honda CX eli Tuumaustauko oli joskus sanonut, että tässä iässä ovat CeXeissä ohjauslaakerit jo vainaita ja käskenyt tilata osat valmiiksi. Eli eikun taas kerran pyörä pajalle ja etupää atomeiksi ja kaiken kuluneen vaihtaminen uuteen. Niin vaan olivat laakerit heikossa kunnossa, onneksi oli uudet valmiina.

Tuloksena oli paitsi paljon lisää kiiltoa, niin myös yllättävän radikaali muutos ohjattavuuteen - oli nautinto kurvailla kaistaviivoja, sadeviemäreiden kansia ja kuviteltuja esteitä. Viivi II oli todella herkkä ohjattava. Jostain syystä Helsingissä katsotaan pitkään joulukuista motoristia, joka pujottelee myöhäis-iltapäivän ruuhkassa loputtomasti jotain, jota ei edes näy. Tästäkin ehkä kannattaa mainita hoitavalle lääkärille. Mutta sydämessä ei esiinny lainkaan toimintahäiriöitä, kun konepyörä on alla.

Juicen 15. yö saapuu painajaisineen, mutta 15. huollon jälkeen paistaa aurinko - kuten neljäntoista tämän kesän edellisenkin huollon jälkeen. 

- - - - -

Matkalla huoltoon - joulukuinen keli oli kuin keväinen, ja piti käydä symbolisesti tekemässä kunniaa Malmin lentokentälle, jonka eräät lyhytnäköiset ja omaa etuaan tavoittelevat poliitikot ovat lakkauttamassa vastoin kansan ylivoimaisen enemmistön tahtoa. Ehkä hyvä mainita, että Helsingissä on satoja hehtaareja peltoa ja lehmiä yms. - ilmeisesti ne kuuluvat enemmän Suomen urbaaniin pääkaupunkiin kuin lentokenttä eli niiden paikalle ei voi asuntoja rakentaa... ja samaan aikaan kun kaupunki suunnittelee kentän hävittämistä, se suunnittelee uutta helikopterikenttää - aivan nykyisen kentän viereen... 

Viivi II on erittäin hyvin vartioitu:

...sitten huoltoon:

Ohjauslaakerit näyttävät... no, kaamean näköisiltä:

Ja lopulta kytkinkoppa ja etuteleskooppi kiiltävät:

Prätkä meidän, joka olet tallissa...

Epäuskoa... kesäkö loppumassa...?

Sellainen kumma epäilys valtasi ajellessa mielen, että jokohan kesä alkaa loppua? Kun silta oli jäinen ja luminen. Johtuukohan tämä tuntemus jonkin vitamiinin puutteesta?

Jotain valkoista oli pelloillakin, mutta sehän oli varmaankin vain kalkkia. Olihan sentään kesäisesti 1-3 astetta lämmintä. Rannikolla paistoi aurinko, mutta Hyvinkään seutuvilla oli kohtalainen sumu. Aika sumussa se on tuo 25 000 ajettu etunenkin, kostealla tiellä ei pidä lainkaan. Kulutuspintaa siinä on, mutta lähtee lipsumaan pienessäkin vauhdissa, jollei tie ole kuiva. Niin hiljaa piti mennä märkiin kurveihin, että piti miettiä, josko taluttamalla menisi nopeammin...

Melkein pitää miettiä, että kausi lähestyisi loppuaan. Melkein. Aamulla tietenkin töihin prätkällä.

Marraskuiset ajomaisemat

Prätkällä töihin edelleen, tietenkin, ja kaunista maisemareittiä ajellen. Lukijoiden iloksi piirsimme Suomen kauneimmat marraskuiset kesämaisemat tähän näytille. Huomatkaa kuvassa erityisesti luonnon monimuotoisuus ja kauneus sekä rakennusten kauniit arkkitehtoniset yksityiskohdat. Viivi makaa alastomana kuvassa vasemmalla, Hra Oma Aika kuvaa pääskysiä oikealla, kuten tietysti katsojat heti huomaavatkin. 

Kesä lähestyy loppuaan

Kesä 2014 alkaa positiivisemmallakin (tai epätoivoisen pakkomielteisellä) asenteella lähestyä loppuaan. Tietysti joskus kesäisin on pakkasta ja sataa lunta, että ei sikäli, mutta... 

Viivi II vietiin jo talvitalliin ja Viivi kiillotteli sen puhtoiseksi. Wagner jatkaa vielä ajoa, eihän kesä sentään vielä niiiin loppu ole. 

Tätä elämäntapaa ei pidä mitata kilometreillä. Ei edes ilometreillä. Pitäisi laskea tunnit - tunnit jotka ajaa; tunnit, jotka huoltaa; tunnit, jotka vaikka vain ajattelee prätkiin liittyviä asioita. Niitä ei ole tullut lasketuksi, mutta kilometrejä on pakko seurata huoltojen takia.

Viivi II:lla on ajettu reilut 5000 kilometriä eli reilut 5 miljoonaa ilometriä. Koneremontin jälkeen siihen laitettiin sopivasti uusi nopeusmittari. Ainoa takaisku oli jollain lailla viallinen uusi (30 vuotta vanha?) toisen sylinterin kannentiiviste, joka alkoi hieman vuotaa. Onneksi Prätkäpajassa ei kestänyt kuin hetken laittaa se kuntoon. Ajopäiviä oli Viivi II:lla paljon enemmän kuin Wagnerilla, vaikka ilometrejä tulikin paljon vähemmän. Viivi II hoiti liki jokaisena arkipäivänä työmatkat, päälle sitten pienempiä lenkkejä kuin Wagnerilla.

Wagnerilla on tähän mennessä ajettu tälle kesälle yli 28 000 kilometriä eli yli 28 miljoonaa ilometriä. Viime vuoden heinäkuussa se hankittiin ja tähän mennessä se on meitä liikuttanut 40 000 kilometriä - ongelmina vain tokana päivänä katkennut kytkinvaijeri ja keväällä jokin vuotamaan alkanut tiiviste. Wagnerilla on ajettu nyt kaikkiaan yli 160 000 kilometriä, joista Ruotsin poliisin käytössä ensimmäiset 90 000 kilometriä. Kuulin, että Amerikassa näkee paljonkin miljoonan molemmin puolin ajettua K75:ia eli tällä pitäisi ajaa vielä pitkään. Ja mikäs on ajellessa etenkin nyt kun Prätkäpaja optimoi siihen tehoa lisää 62 % ja vääntö on käytännössä maksimissa tyhjäkäynniltä huippukierroksille asti. Se on todella smooth, kuten amerikkalaiset siitä sanovat. Värinätön, vääntävä ja joustava.

Hra Oma Aika vaihtoi Viivin yhdeksi illaksi ja yöksi Isoon Rosvoon, jolla tuli ajettua reilut 300 kilometrin koeajoa eli kaikkiaan tälle kaudelle on tähän mennessä tullut reilut 33 000 kilometriä. Se on 33 miljoonaa ilometriä. Mielellämme olisimme ajaneet paljon enemmänkin, mutta työt, perhe ja säät ovat haitanneet elämää. No, vielä kausi siis jatkuu, mutta tuskin minnekään pidemmälle tulee ajettua. Iso kiitos kuuluu myös Prätkäpajalle, joka pitää pyörät pyörimässä. Hra Oma Aika kun prätkien osalta vain ajaa, ei huolla. Kaikki muut elämän osa-alueet alkavatkin sitten olla enemmän toisinpäin.

Prätkän lähellä ei Hra Oma Ajan sydän osoita mitään merkkejä ongelmista, päin vastoin. Olemme edelleen sitä mieltä, että Kelan tulisi maksaa korvausta prätkäilystä, koska se edistää terveyttä...  

Viivi tykkää CeXistä, koska se värisee juuri oikealla tavalla ja Hra Oma Ajasta se on maailman hauskin fiilistelypyörä, mutta kyllähän Wagnerilla paremmin matkustaa pidemmät reissut. Työkalumainen, kuin työhevonen, ei mikään kaunotar eikä sporttinen, mutta jos pitää ottaa suunta 1000 kilometriä johonkin suuntaan, niin siitä vain - pysähdyksiksi riittäisi vain pari tankkaustaukoa, ellei matkalla olisi kuvattavaa ja nähtävää. Matka-asento ei rasita ja värinöitä ei ole.

Karttaan oli ajatus laittaa kaikki ajetut reitit, mutta eihän niitä jaksanut mitenkään piirtää. Sentään osan reiteistä sai tuupattua samalle kartalle. Kuitenkinkin ajot ovat painottuneet liian vahvasti eteläisimpään Suomeen - se asia on korjattava 2015. Kohteista saa aina antaa vinkkejä...

(Kuvat voi aina klikata suuremmiksi)

Viski!

Meistä kumpikaan ei erityisemmin edes tykkää viskistä, mutta nyt meni ihan älyttömäksi...
Aluehallintovirasto kielsi viski-sanan käytön yksityisissä blogeissa . 
Lisäksi tähän expoon ei kunnon kansalaisen tule mennä - siellä tulee heti alkoholistiksi, sillä siellä esitellään olutta ja ei-saa-yksityinen-bloggarikaan-sanoa -juomaa.

Lisätään vielä varmuuden vuoksi tämä:
Matti Nykänen on nuorten suosiossa, hevimusiikki ei.

"BMW valmis. Kulkee kahtasataa."

"BMW valmis. Kulkee kahtasataa."  Tuollainen oli kaiken olennaisen sisältävä huoltoraportti PrätkäPajasta puhelimeen. Mitä sitä muuta jonninjoutavaa selittelemään. Tuo informaatio sisälsi kaiken. Olin vienyt pari päivää aiemmin Wagnerin sinne sanoen, että se on alkanut olla tosi nuhainen eikä kulje kuten sen mielestäni pitäisi. Kylmänä pakko lämmittää, muutoin ei vedä, ei kierrä ja nykii. Lämpimänäkin tietyssä kohtaa pintakaasulla toisinaan nykii. Alle 3000 rpm on kovin voimaton ja 6000 rpm jälkeen kiertää väkinäisesti.

Peräti toiseen päivään meni, mutta sitten tuli otsikon viesti. Hain pyörän ja sain kuulla mitä sille on tehty - mm. tankin sisällä polttoainepumpun jälkeen oleva polttoainesuodatin haljennut, seosmittaus, säätö-dynovedot (3 h), tehonmittaus MJP2200, tuntityö 5 h. Ja kappas kummaa - tehoa +62 %, vääntöä rajusti lisää koko alueella. Jopa kulkisi paremmin. "Kulkee varmasti kivemmin nyt", sanoivat.

Tosin kehuttuani mm. ajamieni Ison Rosvon ja Tupla-äksän voimia, omistaja Leq näytti yhtä omista pyöristään - siinä on mukavan leppoisat 450 hevosvoimaa. No joo. Mutta Biimeri olisi varmaan aika paljon iloisempi kuin ennen kumminkin... Ja onhan Lequnkin paras pyörä tietenkin Honda CX! ;)

Ja eikun koeajamaan Wagneria. Pieni lenkki Helsingistä Lahden kautta Kangasalaan ja sieltä Hämeenlinnan kautta takaisin Helsinkiin. Kyllä vain, aivan täysin eri pyörä kuin ikinä ennen!

Liikkeelle voi lähteä välittömästi koneen käynnistämisen jälkeen - ääni on pehmeä ja kone vetää välittömästi koko kierrosalueella ja huomattavasti voimakkaammin. Lähes täysi vääntömomentti heti tyhjäkäynniltä alkaen ja jatkuu punaisen alueen rajaan asti. Kiihtyvyys radikaalisti parempi ja kone ottaa kierroksia iloisesti. 

Eihän tämä ilmaista ollut, tunteja meni. Mutta kyllä todellakin kannatti! Tämä pyörä ei ole ikinä kulkenut yhtä hyvin! Tietenkin muistettava, että eihän tämä nytkään mikään tehoraketti ole vaan vanha matkapyörä - mutta todella mukavasti kulkee!

PS: Meni jopa niin mainiosti, että virkavaltakin sitä halusi pysähtyä ihmettelemään.
PPS: Kangasalla oli rannassa järvestä nostettu Hurlidurli. Miksiköhän sekin oli järveen päätetty parkkeerata?

Sinisellä tehokäppyrä takapyörältä ennen, punaisella PrätkäPajan jälkeen.

Sinisellä vääntökäppyrä takapyörältä ennen, punaisella PrätkäPajan jälkeen.

Aikas paljon oli nähty vaivaa, mutta niin on lopputuloskin sitten upea! 

Lequn oma pyörä, leppoisat 450 hevosvoimaa 

Virkavaltakin pysäytti kehuakseen, että kevyesti näyttää nyt kulkevan! 

Kangasalla Järvenpohjaan edullisesti pysäköity HD, nostettu rannalle.

Hra Oma Aika vaihtoi Viivin isoon Rosvoon!

Hra Oma Aika sai mainion tarjouksen eräältä VVM:n jäseneltä - vaihtaa Viivi yhden illan ja yön ajaksi isoon Rosvoon eli 1200-kuutioiseen Suzuki Banditiin. No tietenkin näin erinomaiseen tajoukseen kannatti tarttua eli autolla Tampereelle, koska lyhyessä nahkahameessa ja stay upeissa Viivin on hiukkasen viileä olla kyydissä syyskuun keleillä... Viivi jäi Tampereelle juhlimaan paremmassa seurassa ja Hra Oma Aika lähti testaamaan Rosvoa, eikä kiirettä takaisin ollut - aikaa koko ilta vaikka yökin.

Bandit on aika lailla sportin ja matkapyörän välimuoto, monellakin tapaa - sekä ulkoiselta olemukseltaan että ajotuntumaltaan. Parasta on uskomattoman väkivahva moottori. Hieman viritelty tai oikeammin optimoitu moottori vetää parin tuhannen kierroksen tienoilta voimakkaasti kiihtyen suurimmallakin vaihteella. Mitään erityistä tehopiikkiä ei ole eikä tule, vaan voimaa vain on koko ajan runsaasti käytössä. Välttämättä ei tarvitsisi liikkeelle lähdön jälkeen mitään muuta kuin suurinta vaihdetta!

Toisaalta ykkösellä se otti 110 km/h ja kakkosella 170 km/h, toisaalta se kiihtyi suurimmalla vaihteella 80 km/h:sta reilusti yli 200 km/h nopeuksiin hetkessä yhdellä pienellä ranneliikkeellä. Ison Rosvon kanssa kuskille kasvaa helposti pienet sarvet itselleenkin, ja niinpä Hra Oma Aikakin päätyi mm. Helvetinportille, lisäksi Murolen kanavalle ja Virtojen Perinnekylään.

Monipuolisesti säädettävä jousitus nieli epätasaisuudet hyvin eikä ollut moksiskaan pitkittäisistä halkeamista. Pyörä on yllättävän helppo hallita myös kävelyvauhdissa, tiukatkin u-käännökset sujuvat helposti ja pyörä oli myös melko matala. Japanilaiseen tapaan kaikki toimi kevyesti ja sulavasti.

Hra Oma Ajan kaltaiselle täytetylle karhulle stonga/kahvat saisivat olla hieman paksummat. Suurissa nopeuksissa kaipaisi pidemmän päälle vähän korkeampaa pleksiä. 

Hiukan reilut kolmesataa kilometriä Tampereelta jonnekin ja takaisin antoivat positiivisen kuvan isosta Rosvosta. Sitä voi suositella kenelle tahansa, joka kaipaa yleispyörää mihin tahansa asvaltilla tapahtuvaan liikkumiseen. Jos se olisi punainen ja siinä olisi kardaaniveto, niin...  

Mutta sinänsä koeajot voisivat olla hyvä lisä meidän blogiimme. Hra Oma Aika haluaisi kokeilla mm. Honda PanEuropeania ja Viivi kokeilla uusia bileitä... Niin, Viivikin ilmeisesti oli viihtynyt, kun hänet hyvissä ajoin aamuviiden aikaan palautettiin lainasta. Ainakin aamulla piti mennä hakemaan unohtunut nahkahame ja ne stay upit.

xx

Suviranta

Janakkalan Suviranta meinasi unohtua koko kesältä! Siellä aina torstaisin tapaa olla sen tuhannen pyörää ja joka lajia. Jos siellä ostaa ruokaa, nälkäiseksi ei jää. Muutama tunnisti Viivin, mutta ei kehdannut tulla juttelemaan - Viivi vain sai viestejä jälkikäteen. Ja jollain tapaa tunnistamisen Viivi saattoi havaita muutamasta silmäniskusta, vilkuttelusta ja pyllyn taputtamisesta "vahingossa" ruuhkassa...  Ja terveisiä myös sinne VVM-rekan nuppiin!

Ensin Viiville olutta...

Sitten molemmille ruokaa...

Sitten asiaan eli pyöriä:

Muutama kuva Janakkalasta Topenoon