Pilvien pujottelua tykinkuulalla

Päivitetty sunnuntaina 9.10. - lisätty kuvia ja tekstiä sunnuntailta!
Lokakuu etenee vääjäämättä, mutta vielä on ajokelejä. Lauantain ajelu keskittyi lähinnä pilvien pujotteluun - synkkiä sadepilviä hyökkäsi milloin mistäkin suunnasta ja piti aina kääntyä tietysti poispäin. Onneksi emme olleet matkalla minnekään, kunhan edistimme kasvihuoneilmiötä, jotta ajokausi jatkuisi pidempään... No eipä moottoripyörillä tietysti ole käytännössä mitään vaikutusta mihinkään suuntaan.


Kauniita paikkoja ja reittejä on ihan kiinni pääkaupungissakin, tällä kertaa ohjelmassa oli kiemurtelua lähinnä Vantaalla ja hieman Nurmijärjellä ja Tuusulassa.


Mutta muutakin ohjelmaa oli: oli melkein pakko testata uutta moottoripyörää. Tapasimme nimittäin reissulla pari motoristikaveria ja toinen halusi välttämättä minun testaavan pyöräänsä. He kyllä pitäisivät seuraa Viiville ja Viivi II:lle... 


Viritetty 1100-kuutioinen Honda, takapyörästä mitattu reilusti yli 150 hevosta eli koneessa lienee kovasti enemmän kaakkeja kiirettä pitämässä. Kiihtyvyys 0 - 100 km/h kaksi-pilkku-jotain -sekuntia, ykkösellä menee 140 km/h ja gps-mitattua huippua 305. Pyörä kiihtyi kuin luoti järjettömiin nopeuksiin ja pysähtyi jarrua hipaisemalla kuin seinään. Hurjaa on nykyteknologia... Vaan ei. Minä en silti oikein syttynyt vaan palasin lenkiltä ihan mielelläni. Vaimokin oli vielä tallella! Matka jatkui ja jatkuu tulevaisuudessakin näillä veteraanipyörillä...


Mutta niin se vain taitaa olla, että nämä pilvien pujottelut lopulta häviää aina, vaikka tykinkuulalla istuisi - ennen kotia jouduimme sateeseen. Vaan kiva reissu silti. 

 Vantaankoski ryöppyää vettä näiden sateiden jälkeen

 Vantaanjoen vartta

 Kyllä se kesä on yhä, kun kerran perhosiakin lentää...
(ei hullumpi kuva muuten kännykkäkuvaksi...)

Hullu kapine - viritetty 1100-kuutioinen Honda, huippuakin yli 300 km/h. Tehokas koeajo tuli tehtyä.

Sunnuntai 9.10.
Aamulla sai huomata ajokelin olevan aivan erinomainen, liki helteiset +1 astetta! Kunhan tielle härmistynyt jää vain ensin sulaa... Auringonpaisteessa se ei onneksi kestänyt kauan. Ajo suuntautui Helsingistä Lohjan - Siuntion -suuntaan ja jonkin verran oli motoristeja liikkeellä, mutta hiki tuskin tuli kenellekään...

Klikkaa kuvasta maisema suuremmaksi! Kännykkä teki panoraaman automaattisesti neljästä kuvasta.

 Aamupalle 80 kilometriä eli taas Lohjan ABC:llä...

 Hupia ja upeita maisemia edessä...

 Valinnanvaraa paratiisiteillä

Asvalttitie kapeimmasta eli parhaimmasta päästä...

Kuvaaja tuli tuolta, otti kuvan ja jatkoi matkaa...

Lokakuinen Moottorikahvila

"Nyt on lokakuu ja minusta näkee sen" lauloi Juice-vainaa. Eipä tällainen kylmenevä ja synkkenevä syksy erityisen voimakasta oodia ilolle synnytä. Vaan keskiviikkona onneksi oli mainio keli ja oli hieno hetki mennä tarkistamaan, miten alkaa talvikausi Moottorikahvilassa Paippisissa. Talvikaudellahan se on avoinna vain keskiviikkoisin 17-20.

Muutama muukin oli asian keksinyt ja niinpä motoristeja tapasi siellä vielä seitsemän kieppeissä kun paikalle saavuimme. Sisustus oli uudistunut ja tarjolla on aiempaa enemmän käyttötilaa asiakkaille. Varsin loogista, sillä todennäköisesti ulkona syövät tai kahvinsa juovat alkavat olla vähemmistö näillä keleillä.

Uutuutena siellä on tarjolla hodareita, jotka Viivi hyväksi havaitsi. Minä otin jälleen aurajuustohampurilaisen, joka on eräs maan parhaimmalle maistuvista burgereista.

Kotiinajelu olikin sitten pimeää pullollaan. Mutta mieluummin sitä kuin ei mitään...

Hodaria poskeen...

Motoristikollegojen kanssa tuli juttua kännyköistä ja mm. niiden kameroista.
Malliksi otin kuvan pienestä St.Pauliasta, tässä yksityiskohta siitä kuvasta. Nupun halkaisija on noin 1 cm.

Lokakuussa on jo niin perusteellisen pimeää.  :(

Tankki täyteen, kiitos! Viivi on tankkauspalvelutyttö.

Uusi takki Hollannista eli Amerikasta

Eipä löytynyt millään suomalaisista kaupoista hillittyä punaista takkia . Nimittäin miehille. Miehille tarjotaan niitä perinteisimpiä värejä eli mustaa sekä kikertävän-kukertavaa. Mutta punaisen, hillityn pyörän kanssa pitäisi olla hillitty punainen takki. 

No lopulta sellainen löytyi - netistä tietenkin. Firma nimeltä Riders Discount osoitteessa Holland, Michigan. Hinnat vaikuttavat kovin edullisilta, takista pyydetään 188 dollaria eli vajaat 140 euroa! Toki päälle tulee lähetyskuluja 25 dollaria eli vajaat 20 euroa ja saattaa olla, että tulli haluaa vielä Suomessa omansa. Edulliselta silti vaikuttaa!


Toivottavasti laatu on sitä mitä luvataan - ja toivottavasti sain arvattua oikean koon... Amerikassa kaikki on suurta, siksi ilmeisesti sikäläinen takkikoko 46 vastaa eurooppalaista kokoa 56... jaa-a. Nähtäväksi jää, mitä tulee ja milloin tulee. Minun tuurillani se päätyy tietysti Thaimaahan kuten ne kuuluisat Saksasta tilatut osat CX 500:aan.


Blogi seuraa, miten tässä operaatiossa käy - voiko lopuksi suositella vai onko armoton ketutus päällä?


---------------------------------------------


Ennenkuin ehdin julkaista kirjoituksen, tuli jo tieto, että takki on lähtenyt liikkeelle. Arvioitu matkan kesto 15 päivää plus mahdollinen tullin viivästys...
(Näin siinä kävi - tulikin Saksasta samoin kuin monet osat!)

Ei kelpaa museopyöräksi

Juuri kun ehdin todeta kesän jatkuvan ja kelien olevan oivalliset prätkäilyyn, niin myönnetään nyt hiukan: sunnuntaiaamuna oli lämpömittari käynyt jo pakkasen puolella ja ei ajellessa varsinaisesti hiki tullut.


Mutta Kaivarin rannassa tapasin silti pari veteraanimotskariharrastajaa ja oli oikein mukavia jutteluhetkiä, aiheena mm. vanhat pyörät ja museokatsastus. Yhä selvemmäksi taitaa käydä, ettei Viivi II ikinä pääse museorekisteriin, koska minä en halua tiettyjä asioita: 

• satula on alkuperäinen, mutta pinnaltaan korjattu väärän väriseksi (minusta hyvän värinen, vaikka mustan uuden (sic!) satulan saisi toki Saksasta edullisesti)
• maali on alkuperäinen väri., mutta uudelleen maalattu. Se kelpaisi, mutta...
• ...tankista puuttuvat tarrat (niitä saa valmiina ainakin Saksasta, mutta en tykkää niistä)
• jarruletkuissa pitäisi luultavasti olla mustat kumisukat päällä (surkeassa kunnossa olleet alkuperäiset letkut uusittiin juuri keväällä Stormin mittatilauksena tekemillä erittäin laadukkailla letkuilla)

Varmaan jotain muutakin pientä löytyisi kun oikein hakisi - Viivi II on ollut aina käytössä ja saanut uusia alkuperäisosia tai niitä vastaavia tai parempia eikä sitä koskaan ole varsinaisesti entisöity. Mitään ei ole rikki eikä mitään puutu. Rikkinäinen vanha satula on korjattu (eikä vaihdettu uuteen!), tarvittaessa pyörä on maalattu ja huonoja osia korvattu uusilla hyvillä, mutta vääriä värejä on käytetty satulassa. Viivi II on siis hyväkuntoinen museoikäinen pyörä, mutta ei museokelpoinen tällaisena. Erittäin elossa oleva kaunotar.

Tämä onkin museoinnissa se hullu piirre. Jotakin kirkkoa tai muuta rakennusta on saatettu rakentaa, laajentaa, kehittää satoja vuosia aina vain paremmaksi. Yks kaks joku päättää, että nyt se on museoitava ja mitään ei enää saa muuttaa eikä kehittää paremmaksi. Tai pahempana ilmiönä Seurasaareen siirretyt talot - aikojen saatossa niiden omistajat ovat varmasti uusineet seinähirsiäkin aina tarvittaessa ja talot ovat kestäneet satojakin vuosia, nyt niihin museoituina ei saa laittaa edes uusia samanlaisia hirsiä. Ne siis tulevat väkisinkin mätänemään pois. Moottoripyöriin sentään saa laittaa uusia osia. 

Toisaalta kun katsoo jotain rakenneltua rottapyöräksi muutettua Harrikkaa, niin missä se muutosten ja kehittämisen raja sitten olisi ja kuka sen määrittäisi? Onhan se helpompi ja yksiselitteisempi lähtökohta, että edellytyksenä on pyörän oleminen juuri sellainen kun se oli tehtaalta lähtiessään. On ihan oma valintani, että pidän ja säilytän tätä omaa veteraanipyörääni eläväisenä, mutta en muuta sitä täysin museorekisteröintikelpoiseksi. 

No, tämän Viivi II:n pidän tällaisena, mutta ehkäpä silti ostan Viiville oman pyörän - sellaisen, joka kelpaa museoitavaksi. Saksassa ja Ruotsissa niitä on edullisesti tarjolla... Täytyy kuunnella tarkkaan torstaina Stadin Pärtsärien illassa, että mitä siellä asiasta kerrotaan!


Ja loppuun pari kännykkäkuvaa sunnuntain ajeluantina:

Kaunista on, mutta kyllähän syksyisyys on vallannut sään

Upeakuntoinen museopyörä

Vielä on pyöriä liikenteessä, veteraanejakin!

Lokakuu? Kesä nyt on...

Eivät ole vuodet veljiä keskenään. Nyt mennään jo lokakuuta ja ainakin alkuun ajokelit ovat yhä ihan mainiot!

Lokakuun ensimmäinen ja Viivien kanssa prätkällä piipahdimme Nikkilään. Niin ja Pornaisiin. Jaa niin ja Monninkylään, Askolaan, Vaakkolaan, Porvooseen ja Hinthaaraan. Ja uudelleen Pornaisiin ja Nikkilään. Noin niinkuin muun muassa. Sipoon - Porvoon -suunta on täynnä mainioita prätkäilyteitä, samoin kuin Siuntion suunta.

Tässä muutama kuva jokien varsia seuraavista teistä sekä ajettu reitti. Porvoossa pysähdyimme joen varteen kahville ja en sen jälkeen heti muistanut laittaa kännykässä SportsTrackeria takaisin päälle, siksi siinä on jännä ilmalento...

(Klikkaa kuvat suuremmiksi!)

Mitä? Olenkos huomaamattani aloittanut parturi-kampaano-bisneksen?

Hieno Triumph Thruxton

Kiva mennä prätkällä...

...kahvilaan lokakuussa!  :)

Aina jos näet Kuninkaantie -kyltin, tiedät olevasi hyvällä prätkäilytiellä

Prätkiä oli liikenteessä ja paljon!

Vantaa on urbaani kaupunkikeskus. Tässä kuva Tikkurilasta.

Jos muuten tulee vaikutelma, että prätkä on kuvanottohetkellä väärällä puolella tietä, niin se johtuu siitä, että prätkä on väärällä puolella tietä.

Kännykkä taas työssään... tasokkaita kuvia, navigointia ja reitintallennusta, tarvittaessa vielä netistä jotain ja puhelut päälle ja kaikki yhtä aikaa. On tekniikasta iloa!

Ajettu reitti kännykän tallentamana. Klikkaa isommaksi!