Kuten edellisessä osassa havaittiin, suomalaistaustaa on eteläisessä Norjassakin. Aikoinaan jo todistettiin, että Molde oikeastaan kuuluu Suomelle. Samoin koko Pohjois-Ruotsi. Nyt voidaan lisätä listalle Haugesund ja koko eteläinen Norja samantien. Kaupungin nimi tulee vanhanorjan sanasta Haugasundr = “haugien salmi” (ja hitaampikin lukija oivaltaa, että siellä oli paljon haukia). Norjaksi hauki olisi gjedde, mutta eipä ole kaupunki Gjeddesund, ei. Ei pidä myöskään sotkea Haukilahteen, joka on Espoossa. Siitäkin moni tykkää, mutta ei se ole ihan sama kuin tämä Norjan Haukisalmi. Karmsundin salmi oli viikinkien pääväylä etelästä pohjoiseen, ja siitä tuli koko maan nimi: Nordvegen → Norge. Eli jollet ole ollut Haukisalmessa, et ole ollut Norjan juurilla. Ajaminen Norjassa ja serpentiineistä sekä maisemista nauttiminenhan ei ole millään muotoa ensinkään eikä laisinkaan eikä yhtään ollenkaan mahdollista ilman että tietää kaikkea mahdollista tarpeetonta Norjan historiasta. Harald Kaunotukka piti Avaldsnesia (5 km Haugesundin keskustasta) päämajanaan 870–930-luvuilla. Täällä hän kruunasi itsensä Norjan kuninkaaksi, täällä oli viikinkien “valtiopäivät” ja laivaston tukikohta. Eli käytännössä Haugesund/Avaldsnes oli Norjan ensimmäinen “pääkaupunki” – ennen Osloa, ennen Bergeniä, ennen kaikkia. Kaunotukasta ja hänen taistelustaan Norjan muodostamiseksi olet tietenkin lukenut tästä ja ihmetellyt joidenkin lukijoiden (siis teidän molempien) tapaan, että miksei historiaa opetettu koulussa näin. Ja tämän Harald Kaunotukan lapsenlapsenlapsenlapsi oli se k*sipää eikun siis "Pyhä Olavi", joka sai turpaan Suomessa oikein huolella. | Norja 2025:
|
 |
| Kilroy was here. Eiku Harald kaunotukka 933. |
Mutta eipä suojellut kirkko mustalta surmalta. Se tappoi 1348 ainakin 60-70 prosenttia asukkaista ja alue tyhjeni. Sitten vielä Hansaliitto meni antamaan kauppaoikeudet Bergenille, ja niinpä Haugesund taantui pieneksi kalastajakyläksi.
Vaan hetken kuluttua siellä oltiin kuin sillit suolassa. Itse asiassa ihan sananmukaisesti, koska 1800-luvun puolivälissä sinne tuli maailman tihein silliparvi asustelemaan. Ihan varmasti maailman tihein, koska paikalliset niin kertoivat. Norjalaiset kutsuivat sitä hopeasateeksi. Väkiluku nousi suunnilleen nollasta 12 000:een asukkaaseen jopa nopeammin kuin Helsingissä päättäjät ehtivät tuhota alueeltaan kaiken vanhan. Rakennettiin satama, pankkeja, säilyketehtaita ja laivoja - Haugesundista tuli Norjan rikkain vauraus asukasta kohti laskettuna.
1800-luvun lopussa kalakone vähän yski, mutta vuonna 1908 Haugesundin sillimiljonäärit voimansa tunnossa yrittivät ostaa koko kaupungin itselleen ja julistaa sen “Sillin tasavallaksi”. Norjan hallitus kieltäytyi, mutta paikalliset painattivat silti oman postimerkin – niitä on yhä jäljellä, ja ne maksavat keräilijöille tuhansia euroja.
Sitten vuonna 1914 sillit häipyivät yhtä äkkiä kuin olivat tulleetkin. Tehtaat menivät kiinni, laivat myytiin, väki lähti Amerikkaan tai Stavangeriin. Väestö väheni 30 %. Sillimiljonäärit luultavasti pukeutuivat sillitynnyriin ja laittoivat siihen postimerkkejä päästäkseen halvalla pois, kenties jopa kauas Ankkalinnaan asti.
Lyhyesti: Haugesundilla oli 1000 vuoden ajan paras strateginen sijainti, mutta 1900-luvulla luonto (silli katosi) ja geologia (ei öljyä) päättivät kohtalon. Stavanger sai öljyn, Haugesund sai… Marilyn Monroen isoisän ja tietysti Haugesundilla oli yhä kunnia olla Norjan perustamispaikka. Kunnialla vaan harvemmin tienaa niin hyvin eikä sillä laskujakaan usein voi maksaa. Marilynia voimme siis hyvin kutsua Marja Haukisalmeksi. Vai kenties Norma Jeane Mortenson olisikin Noora Jaana Martinpoika Haukisalmi? Mutta kiittäkäämme Marilynistä sillejä - köyhtyneestä Haugesundista isoisä-Martin Mortensen nimittäin otti ja lähti perheineen Amerikkaan onneaan etsimään.
| Ominaisuus | Marilyn Monroe | Norjan vuoristotiet |
|---|---|---|
| Muoto | Täydellinen tiimalasi | Täydellinen hairpin-tiimalasi |
| Kurvit | 1950-luvun mittanauhalla mittaamaton kurvikkuus | paljon kurveja, parhaimmillaan 20 % kaltevuus |
| Vaarallisuus | Sydäninfarkti yhden vilkaisun takia | Sydäninfarkti yhden väärän kaasun takia |
| Pysähtyminen kurveissa | Mahdotonta | Pakollista (näköalapaikat) |
| Kosteus | Hikoiluttaa katsojaa | Vesi tippuu tunnelin katosta |
| Valaistus | Pehmeä valonheitin | Tunnelissa täysin pimeää, vain Wagnerin ajovalot |
| Äänet | "I wanna be loved by you…" | Wagnerin murina + omat huudot |
| Lopputulos | Jäit sanattomaksi | Jäit sanattomaksi (ja kypärä höyryssä) |
| Bonus | Korkokenkä Wagnerin satulassa | Kivikko voi lentää kypärään, sama efekti |
| Voittaja? | «Marilyn oli upea, mutta Norjan vuoristoteiden kurveja saa ajaa niin kauan kuin bensaa riittää.» | |
Sitten voidaankin keskittyä muihin nähtävyyksiin. Haraldshaugen on Norjan kansallismuistomerkki. Ja siksi se on tämän jutun kansikuvanakin, yllätys yllätys. Se on Norjan virallinen muistomerkki Harald Kaunotukan kuningaskunnan perustamisesta vuonna 872 (Hafrsfjordin taistelun jälkeen). Obeliski pystytettiin vuonna 1872, tasan 1000 vuotta taistelun jälkeen. Keskellä on 17-metrinen graniittinen obeliski, jonka ympärillä on 29 pienempää kiveä – yksi jokaiselta silloiselta Norjan fylkeltä. Tosin Fylkejä oli 30, mutta aika hyvin silti osattu laskea. Jälkikäteen on keksitty selitys, että keskimmäinen iso obeliski lasketaan yhdeksi fylkeksi eli Haraldin omaksi kotialueeksi, Vestfoldiksi tai Hordalandiksi (riippuen lähteestä), ja 29 pienempää kiveä edustavat alistettuja alueita. Todellisuudessa tarkka lukumäärä viikinkiajan pikkukuningaskunnista ei ollut tiedossa vuonna 1872, kun muistomerkki suunniteltiin ja pystytettiin (se perustui osittain saagakirjallisuuteen ja osittain romanttiseen kansallisideaaliin). Nykyhistorioitsijat arvioivat, että Hafrsfjordin taistelussa oli vastassa noin 15–20 merkittävää pikkukuningasta. No, turistin kannalta ihan se ja sama. Maalaisjärjellä ajatellen selitys olisi, että 29 kiveä muodostaa nätin tasakylkisen neliön, joka on mitoiltaan hyvässä suhteessa obeliskiin...
Tämän voiton jälkeen Harald julisti itsensä ensimmäiseksi koko Norjan kuninkaaksi. Hän täytti lupauksensa, jonka oli antanut Gyda-tytölle: "En kampaa hiuksiani ennen kuin olen koko Norjan kuningas." Voiton jälkeen hän pesi ja kampasi pitkät hiuksensa. Norjalaisten lisänimet kun olivat usein käänteisiä todellisuuteen nähden.
Hauska pieni knoppitieto norjalaisesta loogisuudesta: Stavangerissa on kolme kallioon upotettua valtavaa kivimiekkaa, jotka pystytettiin 1983 Norjan 1100-vuotisjuhlien kunniaksi. Vanhamoton uskomaton (paljon todellisuutta parempi) tarina on tässä. Nyt Norja valmistautuu sen sijaan juhlimaan Norjan 1000-vuotisuutta vuonna 2030 (1000 vuotta Olavi Pyhän kuolemasta). Lisäksi tuhatvuotista Norjaa on juhlittu 1872. Joku satunnainen saattaisi tietysti miettiä, että Norja itsenäistyi 1905, kuten tässä jutussa näppärästi kerrottiin... Josko Suomenkin ikä laskettaisiin jostain Väinämöisestä alkaen? Kuningas Kalevistakin kerrottiin kirjallisesti tarinoita jo joskus 500-luvulla...
Krosshaugen ja taustalle Haraldhaugen
Pitää sillassakin olla serpentiinimutkia... Silta valmistui keväällä 1939. Pituutta sillä on 410 metriä ja sen teki 60 rakentajaa 354:ssa päivässä eli alle vuodessa. Sitä voi huvikseen verrata siltahankkeisiin nykyajan Suomessa.
Norjalaiset koululaiset juhlivat koulujen päättymistä. Pientä eroa ehkä monen muun maan koululaisten päättäjäisasuihin. Ovat ylpeitä ja iloutsevaisia norjalaisuudestaan. Tytöillä pääsääntöisesti kansallispuvut, pojilla oli puvut päällä - ihan nuorillakin.
Haugesundissa tiedetään, ettei ihan köyhiä olla.
Kaunis kirkko, mutta ei siellä ruuhkaa ole ainakaan perjantaiaamupäivän jumalanpalveluksessa.
Ei pyörällä väliä, kunhan kaikilla samanlaiset!
Beni on koetettu maalata piiloon ja nimetä uudelleen.
Toki tämä hotellihuone oli kovin ahdas yksinäiselle motoristille, mutta jossainhan sitä oli yövyttävä. Varasin ja maksoin ihan perushuoneen, mutta halusivat tuollaisen lykätä tilalle ja saada kuvan blogiin...
Blackened kylling - tämän annoksen olen syönyt usein monta viikkoa perätysten joka päivä eri kaupungeissa. Ruokarajoitteet ovat jännä juttu... onneksi maistuu omassa suussa aina yhtä hyvältä.
Ei Marilyn ole kuollut. Marilyn ajelee vanhalla Bemarilla Norjan kurveja. Ihan varmana on niin.
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )
