Älä koskaan...

Älä koskaan unohda moottoripyörään virtaa päälle muutamaksi päiväksi. Tyhjällä akulla on kovin huono käynnistää ja jos kiksiäkään ei ole, niin virran päälle unohtamista ei oikein voi suositella.


No autosta kaapeleilla sai sähköä ja hetihän Viivi II käynnistyi nappulaa hivelemällä. Akkua ladatakseni (Viivi II:n ja omaa) lähdin ajelemaan, olihan ulkona mukavan kesäiset 12 astetta lämmintä. Kovin harvassa olivat motoristit, mutta toki muutama tuli vastaan.


Lopulta erityisen terävä havainnointikykyni paljasti akun olevan riittävän latautunut. Havainnon tekemistä avusti myös edestä lähestynyt erittäin synkeä pilvi...


Kuvissa Vantaankoski, Helsingin Pitäjän kirkko ympäristöineen (klikkaa kuva suuremmaksi!) ja tie Haltialaan. 
(Kuvat on kuvattu kännykällä kuten aina - kännykkä tekee myös nuo panoraamakuvat automaattisesti yhdistämällä peräkkäiset kuvat yhteen.)

Vielä sykkii...

Vielä sykkii motoristien jalkojen välissä! Sytytystulpat nimittäin sykkivät sylintereissä ja antavat kipinää eli porukat sittenkin vielä liikkuvat. Pienellä ilta-ajelulla mukavan kesäisessä kelissä ilta-auringon paisteessa ja kolmentoista asteen kesäkelissä tuli vastaan muutamia veteraanipyöriä, mm. yksi hieno entisöity tuutti ja pari vanhaa Vespaa. Uusia pyöriä oli toki enemmän liikenteessä, itse asiassa kuin parempanakin kesäiltana.


Viiveillä oli molemmilla uudistettu syysilme... :)

CX 500 Kaivarissa

Seurasaari

Vantaan Tikkurilasta Helsingin Haltialaan on noin 70 kilometriä...

On se merkillistä, miten kaukana Vantaa ja Helsinki ovat toisistaan. Nyt en tarkoita edes näiden henkistä etäisyyttä toisistaan vaan ihan fyysistä - ainakin Tikkurilasta Haltialan tilalle oli liki 70 kilometriä!  :D

Varsinaisesti olimme matkalla Vihdin Ojakkalaan, mutta sadepilviä pujotellessa ja väistellessä oli lopputulos Haltiala. No, aina on hyvä syy ajaa sinne syömään munkkeja...

Reitin tallensi keskinopeuksineen ja hetkellisine nopeuksineen (ja vaikka mitä muita tietoja) kännykkä Sports Tracker -sovelluksellaan. Suurimmillaan vauhtia oli 107 km/h, keskimäärin 45,6 km/h, aikaa meni 1 h 28 minuuttia. Askelten määrä kertoo lähinnä siitä, että sovellus on tarkoitettu "oikean" liikunnan harrastajille, lienee siis Viivi II tärähtänyt nuo 75 kertaa. Kuskihan on tärähtänyt koko ajan...

(Klikkaa kuva suuremmaksi!)

Hienostelua

Keskivartalonsa kahden muhkean ulokkeen ansiosta Viivi II:ksi nimetty CX 500 on siis mitä ilmeisimmin nainen - niin ilmeinen yhdennäköisyys on. Naisen taas kuuluu saada hieman ehostusta silloin tällöin. Kaikki kiiltävähän on eduksi, joten kromattu valolippa ja jarruletkujen kromiputkitus olivat sopivia ideoita: täysin tarpeettomia. 

Valolippa osoittautui äkkiseltään ihan hyväksi ideaksi. Kromatuista letkusuojista ei voi olla niin varma. Halvalta näyttivät.

Alkuperäinen CX 500 etuvalo.

Koristeltuna - oikeastaan ihan sopiikin. Valolippa on hyvä.

Jarruletkujen päällystys "kromimuovilla"

Hmmm. Ehkäpä aito metallinen suihkuletku olisi parempi.

Stadi Pärtsää yhä... oikea sylinteri edellä.

Stadin Pärtsärit kulkevat yhä. Maunulan majalle tuli joukko sitkeimpiä, eihän vesisade tai hirmumyrskyn jäänteet ole mikään huono ajokeli... itse asiassa Maunulassa melkein paistoi aurinko! Tai ei ainakaan varsinaisesti ottaen satanut.


Ja toistaitoinenkin oppi taas - Viivi II käy oikea sylinteri edellä, venttiileissä on hiukan ylimääräistä ääntä ja kaasareihin pitäisi tehdä hienosäätö. Tämän osasivat mestarit sanoa korvakuulolta - ja Viivi II sentään käy kokolailla nätisti... mutta siinäpä on syksylle tai talvelle tuumattavaa, missä ja kuka osaa säätää nuo. Siinä tarvinnee sentään mittarit ja hilppasen osaamista. 

Triumph Thunderbird

Nauru herkässä...  :)