perjantai 13. elokuuta 2021

Päiväpikainen: Sammallahdenmäki, pronssikauden mysteeri



Miksi tänne? Koska pronssikautiset kiviröykkiörakennelmat ovat vaikuttavan näköisiä ja alueelle voi ajella monesta suunnasta hyviä mutkateitä. Ja kunhan nyt on joku syy ajaa moottoripyörällä, niin eikös se riitä...

Tällä kertaa uskomme, että lukijamme haluavat mennä katselemaan kiviä, näitä innostavia ja vilkkaita luontokappaleita. Ainakin, jos joku asettelee kivet mielenkiintoisesti, kuten vaikkapa linnaksi, kirkoksi tai ties miksi rakennelmaksi. Rauman kupeessa Sammallahdessa on kiviä aseteltu ihan tosissaan ja paljon pronssikaudella, 2000 - 3500 vuotta sitten.  Kyseessä on UNESCOn maailmanperintökohde eli ei ihan mitätön kohde.

Alueella on muun muassa suuri, kivistä tehty "kirkonlattia", nimeltään Kirkonlaattia. Missä loput suuresta kirkosta? Ei missään, koska rakentaminen jäi kesken. Paikalliset ovat tienneet tapauksen aina, mutta eivät hiiskuneet siitä mitään ulkopuolisille.

Alueella nimittäin asuivat ennen hiidet, mutta sitten alueelle alkoi muuttaa pronssikauden alussa uutta väkeä ja oli vähän  sanaharkkaa, että ketkä siellä saavat asua. Tilaa ei ollut kaikille, koska ryhmät eivät tulleet keskenään toimeen. Kristityillä ja hiisillä oli lopulta kirkonrakentamiskilpailu, jonka voittaja saisi jäädä paikalle asumaan. Hiidet aloittivat rakentamisen Sammallahdenmäelle ja saivat nopeasti aikaiseksi suuren kirkon perustuksen, mutta ihmiset olivat niin ovelia, että he pystyttivät vain kaksi pylvästä, asettivat kellon niiden väliin ja soittivat voittonsa merkiksi kelloa. Sellaisia huijareita olivat nämä maahanmuuttajat. Reippaat ja rehdit hiidet vihastuivat tästä niin, että ne jättivät rakentamisen kesken ja lähtivät omalta alueeltaan.

Arkeologeilla tosin on vähän erilaiset selitykset näille suurille rakennelmille. Sammallahdenmäki on saari. Tai siis oli joitakin tuhansia vuosia sitten, nyt meri on kymmenien kilometrien päässä.  Kivikkoinen, kallioinen saari. Siellä sitä asuttiin ja elettiin - tai ainakin sinne haudattiin ne, jotka eivät enää eläneet. Kallioon ei pahemmin kuoppia kaivella, joten vainajat poltettiin ja jäänteiden päälle pinottiin kivia. Suurimpia on rakenneltu useassa eri vaiheessa - on suorakaiteen muotoinen, suuria pyöreitä, pieniä kivikasoja, kivisiä arkkuja - ja tämä mainittu Kirkonlaattia. Erikoista kyllä, haudoista ei ole pahemmin löydetty luita tai muita jäänteitä eikä juuri mitään tavaraa. Ehkä sittenkin siis hiisien kirkon lattia...

Miten tuolla on voitu asua? Pronssikauden alussa ei ollut enää yhtä lämmintä kuin kivikaudella, mutta kuitenkin monta astetta lämpimämpää kuin nykyään, alueella kasvoi runsaasti jalopuitakin. Lämpötilathan kylmenivät jatkuvasti ja olivat kylmimmillään 1800-luvun puolivälissä, josta nyt on sitten alettu taas lämmetä.  

Erikoista on, että näitä tuhansia vuosia paikallaan olleita rakennelmia ei oltu laitettu mihinkään vanhoihin karttoihin, paikalliset ovat pitäneet salaisuuden visusti omana tietonaan. Arkeologeillekaan ei ole kerrottu mitään, siksi alueella on paljon mysteerejä. 

Haudoissa on myös elämää, joka kannattaa huomioida. Alueella salaisuuksia valvoo nimittäin kohtalaisen monta kyytä eli jos joku menee koiran kanssa, niin se kannattaa pitää kiinni, sekä kyyn että koiran takia (tapauksesta riippuen). Tosin moottoripyörillä ei kovin moni koiria kuljeta, vaikka onhan noitakin, Otto ja muut! 


Kirkonlaattia












Kyy oli vikkelä, meni karkuun minkä pystyi


Opasteet olivat hieman kuluneet


Pysäköintimahdollisuus on alueen molemmissa päissä

Omaa aikaa 

Tässä jutussa piti olla myös vähän omaa aikaa Raumalla. Valitettavasti satoja tai tuhansia kuvia eri reissuilta on kadonnut jonkin teknisen syyn takia (Hra Oma Ajan selitys) tai todennäköisemmin Hra Oma Aika on jotenkin vahingossa ne hävittänyt varmuuskopioineen. Muutamia juttuja ei siis tule. Mutta laitetaan muiden, isompien juttujen väliin näitä "päiväpikaisia", hyviä kohteita päiväajeluille.

Tulossa on kyllä isompia juttuja, kunhan niitä loman jälkeen ehtii kokoamaan! On tulossa vinkkejä itään, Helsinkiin, pessimismin syvimpään olemukseen, kokemuksia RVS:n vaikutuksista, Ahvenanmaalle, sekä tietenkin Norjaan - tällä kertaa ei vältytä vaikeuksiltakaan ja reissu jää odotettua lyhemmäksi. 


__________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )

lauantai 24. heinäkuuta 2021

Parinpäiväiset vinkit: Joensuun ja Petkeljärven kuumat paikat


Jos Helsingissä tai muissa syrjäisissä kaupungeissa tuntuu hiljaiselta, kannattaa mennä Joensuuhun. Ainakin jos on Juhannus. Petkeljärvellä puolestaan on historian varrella monasti ollut kuumat tunnelmat, talvellakin. 


Petkeljärvi

Miksi? Kaunis tie ja perillä odottaa kahvio ja paljon muuta juoksuhaudoista alkaen. Ilomantsin seudulla on elämää - ja kuolemaa - riittänyt. Ilomantsi-nimi pohjautuu kantasaamen ylimmäistä tarkoittavaan sanaan, ja nimen taustalla on kirkonkylässä sijaitseva Ilomantsinjärvi, jonka on katsottu olevan vesistönsä ylimmäinen järvi. Ilomantsin kirkonkylä tunnetaan Pogostana - ainakin Ilomantsissa, koska suuri osa kansaa tietää Ilomantsin Juice-vainaan laulusta, jos siitäkään. Mutta varmasti siellä on hyvä asua, kaikki on hyvin käsin kosketeltavan läheistä - paikalliset uutisetkin: "K-Marketissa hyllypaikkamuutoksia". Aktiivisuuteen kannustetaan edesmenneen filosofi M. Nykäsen sanoin: "Jos ihminen nukkuu, sille ei tapahdu mitään. Mutta jos se on hereillä, se voi saada vaikka kalan.". Mutta kuten Juice laulaa - "Ilomantsi on Karjalan A, sitä on kyllä syytä mainostaa".

Armeijoiden tiedossa Ilomantsi sen sijaan on ollut kauan. Jo novgorodilaiset osasivat tulla verottamaan, ja toinen maailmansota kolkutti ovia raskailla tykeillä ja tankeilla. Itäiset vieraat veivät mennessään osan alueesta, satojen ihmisten kodit ja satojen ihmisten hengen - mutta sen pidemmälle eivät vieraat päässeet. 

Vaurautta toi 1800-luvulta alkaen Möhkön ruukki ja sittemmin Norjasta tulleen Gutzeit nimisen vieraan perustama saha, joka tarvitsi puuta ja Ilomantsissahan sitä riitti. Möhköstä on ollut aiemmin juttu tässä jutussa, mutta silloin jäi pimentoon Petkeljärven kansallispuisto (kun meitä ei pahemmin haluttu ottaa vastaan). Vaan sinne kannattaa mennä vähän kävelemään tai puuhaamaan vaikka mitä muuta, kunhan on ensin nauttinut alueelle johtavasta tiestä: se on vähän kuin Punkaharjun tie eli kapean kannaksen molemmin puolin vettä. Itäisten vieraiden muistona on alueella juoksuhautoja ja korsuja, läntisen vieraan muistona upeita mäntymetsiä. 









Konekivääriasema


Joensuu

Historiallisesti Joensuu on aina ollut kulkureitti merkittävämpien alueiden välillä - ennen sen läpi mentiin Pielisjokea, nyttemmin enimmäkseen Kuutos- ja Ysiteitä. Mutta on sinne aina joku jäänytkin ihan kivikaudelta lähtien. 

Ruotsin vallan aikana oli Joensuu niminen kylä, Venäjän vallan aikana tsaari Nikolai perusti kaupungin 1848 - ja miksei olisi perustanut, sillä se vuosihan tunnetaan "Euroopan hulluna vuotena". Liberalistit, sosialistit ja kansallismieliset yrittivät kumouksia eri puolilla Eurooppaa ja syyttelivät "niitä toisia" tietenkin. Oliko silloinkin se oma väkivalta sitä "parempaa väkivaltaa", oikeutettua? "Ne toisethan" olivat joka tapauksessa hulluja, tietämättömiä vouhottajia. Hulluutta riitti muuallekin, sillä silloin oli kultaryntäys Kaliforniaan ja Appalakeille. Jotain merkittäväkin tehtiin, nimittäin jalkapallon ensimmäiset säännöt. Noiden tapahtumien kaskellä Joensuun perustaminen ei siis ihan ollut kaikkin maailman ihmisten huulilla. Nikolaillakin oli aika paljon muutakin puuhaa.  Armeijaakin piti lähettää suuntaan jos toiseenkin. Hänellähän ei ollut edes keisarin koulutusta, mutta oli jo aiemmin perustanut maansa läntiseen osaan nipun kaupunkeja, nimittäin Jyväskylän, Mikkelin ja Heinolan eli Joensuun perustaminen ei ehkä häntä itseään niin säväyttänyt. Etenkin, kun Suomi oli ainoa Venäjän provinssi, joka ei aiheuttanut keisarille ”minuutinkaan huolta tai tyytymättömyyttä”.

Muutta siinä se nyt oli, Jonsuun kaupunki. Kun sillä ei muutakaan tekemistä ollut, se päätti aikansa kuluksi harrastaa metsäteollisuutta ja siinä sivussa alkoi kasvaa nopeasti. Vuonna 1850 asukkaita oli 129, 40 vuotta myöhemmin jo liki 5000. Reilut sata vuotta myöhemmin lähennellään jo 80 000 asukasta.

Joensuu on aina ollut muualla asuvien hyödyntämää riista-aluetta. Nykyisin se ehkä ilmenee muualta tulevina opiskelijoina. Joka tapauksessa kaupunkikuva Joensuussa on nuoria täynnä. Niinpä siellä riittää elämää - juhannuksenakin. 
















Tuommoinen iso mötkäle suihkuttaa suoraan kasvoille.....

Juhannusautoja


Harvinaisen realistinen muistomerkki toiselle maailmansodalle


Muuta kivaa

No ajeltavaa. Kivoja pikkuteitä voi ajella katsomaan vaikka kanavia, nykyisiä ja museoituja.







Hiekkatietä Jakokosken museokanavalle


Kaikenlaisia paatteja meni aktiivisessa käytössä olevasta Kuurnan kanavasta. Ajotie menee kivasti padon yli!






Omaa aikaa Joensuussa juhannuksena

Erilainen juhannus, oli hyvä tilaisuus lähteä viettämään omaa aikaa. Elämää Joensuussa riitti niin luonnossa, terasseilla kuin muuallakin, mutta juhliminen oli rauhallista ja miellyttävääMekkokeli mahdollisti nauttimisen kesästä ja toisaalta saattoi ajella ympäriinsä, eikä ajonpuvun alle joutunut laittamaan mitään lämpöpaitoja!




Bemaristeilla on BMW-vaatteet, BMW-navigaattorit, BMW-öljyt ja vaikka mitkä, että varmaan tosi-Bemaristi käyttää vain BMW-bensiiniäkin - mutta voiko Hondaan tankata BMW-bensiiniä...? ;) 


Matkalla voi joskus olla neuvoton...

Semmoinen möhkö odottaa valmiina




Mitenköhän iso Mies tällä ajelee...






Nestetasapainosta pitää huolehtia helteellä!


PS: Olemme nyt olleet yli kaksi viikkoa Norjassa ja reissu jatkuu - siksi blogiin saattaa tulla harvakseltaan juttuja. Juttuja on vielä tekemättä viime vuodeltakin... 

__________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )