tiistai 1. helmikuuta 2022

Norja 2021, osa 11: Vesteråleniin paikkaan ja aikaan, joita ei enää ole



Kaikkialla on paikkoja, joissa joskus oli vilkasta elämää, mutta jotka on sittemmin enemmän tai vähemmän hylätty ja unohdettu. Trondenesin kaupunki on yksi niistä - jäljellä on kirkko, muttei seurakuntaa. Eikä mitään muutakaan. Lisäksi tässä osassa tutustumme paikkoihin, joissa edes Google ei ole käynyt. Matkalla näihin olemme ihan kunnolla pilvessä, kuinkas muutenkaan. 

Namsosista Harstadiin on pitkänpuoleinen matka, siksi monella on reitillä yöpyminen Mo i Ranassa. Mutta koska siitä on juttua jo tältäkin reissulta, jätetään se nyt väliin. Reititkin ovat tuttuja ja aiemmin esiteltyjä eli niistä vähemmän. Reitti Namsosista Mo i Ranaan oli aurinkoinen ja reitiksi valittiin toiseksi paras pikkutiereitti (paras olisi jatkaa Sandnessjøenista lautalla Nesnaan), mutta Mo i Ranasta Harstadiin mentiin tällä kertaa tylsästi nopeinta reittiä E6-E10 ajan ja kelin takia.

Norjassa ajelleista ainakin puolet on nähnyt Lofootit (esitelty tässä jutussa), mutta Vesterålen on saattanut jäädä vähemmälle. Tässä blogissa on tutustuttu melkein kaikkiin paikkoihin siellä aiemmin, muun muassa Andenesin suunta ja tietenkin hurja Bøn ja Støn kamppailu. Pari saarta oli kuitenkin käymättä. Niissä voi kokea kauniita maisemia ja sen, miten valtio on Norjassa huolehtinut siitä, että asuminen niillä on yhä mahdollista - on lauttoja, siltoja ja tunneleita. Niin, tunneleita. Esittelemme uuden meren ali menevän tunnelin, jota ei edes Google Maps tiedä ja joka on todella epänorjalainen - se on valoisa ja väljä! 

Sitten esittelemme tunnelin, joka saa äkkinäisen uskomaan ihan mihin tahansa korkeampaan voimaan ja näkemään kummituksia - esittelemme siis norjalaisista norjalaisimman tunnelin. Pitkän, pimeän, ahtaan, märän ja kylmän...


Koko tämän jakson reitti
Kaikki julkaistut osat:


Sumussa, pilvessä ja paahteessa 

Heti alkuun itsestäänselvyyksiä kaikille motoristeille - Namsosista pohjoiseen on ehdottoman suositeltavaa ajaa pikkuteitä - ei E6:tta eikä edes Fv17:ää, joka kyllä pohjoisempana on ihan paras valinta. Olennainen tieto tuleekin tässä:  Namsosista pohjoiseen kannattaa ehdottomasti ajaa 769 - 770 - 771, kunnes tullaan tielle Fv17. Aikaa menee, on useita lauttamatkoja, mutta riittää myös mutkia ja maisemia! Jos aika alkaa loppua, niin tielle E6 voi paeta, kuten tällä kertaa jouduttiin tekemään Sandnessjøenin jälkeen - vuoriston läpi menevä reilut 11 kilometriä pitkä tunneli vie hetkessä nopeammille teille. Jos aikaa on, kannattaa ajaa Fv17 ylös aina Bodøhön asti, sillä se on tien Fv17 paras osuus. Ensimmäiset porotkin nähtiin pian Namsosista lähdön jälkeen.

Mo i Ranasta E6 vie ylitse vuoriston ja taukoa voi pitää joko arktisessa moottoripyörämuseossa (erittäin suositeltava!) tai napapiirin turisti-kahvio-krääsä-myymälässä (ympäristö on vaikuttava, jos kävelee viereisen kummun päälle!).  Tuossa turistikrääsäkahviomyymälässä voi myös syödä pohjoisia kansoja yhdistävää perinneruokaa eli pizzaburgeria. Onneksi vuoriston jälkeen on myös tasokkaita ruokapaikkoja. 

Norjassa keli voi vaihtua nopeasti - tämä varmaan oli todella uusi ja yllättävä tieto? Tällä reitillä siitä tuli kuitenkin vahvoja muistutuksia - alkuun hernerokkasumu, sitten auringonpaiste vähän ylempänä, vuoristossa korkeudesta riippuen pilvien alapuolella, pilvessä tai auringossa. Kun vuoristossa menee sateessa tunneliin, voi tunnelista ulos tullessa olla kaunis auringonpaiste, ja kun sieltä menee seuraavaan tunneliin, ollaankin sen jälkeen taas märän pilven sisällä. Näin tälläkin kertaa.

Vesterålenissa oli muutaman päivän ajan tarkkarajaisia sumupilviä, jotka onneksi olivat enimmäkseen merellä ja naapurissa mantereella eli pääasiassa sai olla auringonpaisteessa. Saattoi siis ajaa sakeassa sumussa tai auringonpaisteessa muutaman minuutin välein! 














Lauttaa odotellessa oli juttutuokio, tässä ollaan lähdössä taas liikkeelle


Sandnessjøenin silta taas kerran




Napapiirin ylitys




Muutaman minuutinkin välein - paistaa, pilvessä, paistaa, pilvessä,...


Maisemasta tunnistaa, että ollaan Lofoottien / Vesterålenin maisemissa


Vesterålenilla menossa Harstadin suuntaan - taustalla ainoa mantereelle vievä silta, tällä kertaa tultiin laivalla.


Trondenes ja Bjarkøy

Onko järkeä esitellä kaupunkeja, joita ei ole olemassa? Tuskin, mutta tässä blogissa esitellään silti. Trondenes oli merkittävä kaupunki, samoin kuin melko lähellä oleva Bjarkøyan saari (saaren tunnetuimmasta asukkaasta puhutaan vähän myöhemmin lisää). Molemmat olivat poliittisia ja kaupallisia keskuksia viikinkiaikojen loppupuolelta keskiajalle asti. 

Trondenesin kirkko on 1200-luvulta ja se on edelleen maailman pohjoisin keskiaikainen kivikirkko. Ajatelkaas, vaikka on ollut satoja vuosia aikaa, niin ei vaan nykytekniikallakaan ole saatu aikaiseksi pohjoisempia keskiaikaisia kivikirkkoja! On kyllä tehty kivikirkkoja pohjoisemmas, kuten vaikkapa tämä hieno Euroopan äärirajalla oleva Kong Oscar II:n kappeli Grense Jakobselvissä (ehdottomasti ajovinkki!), mutta eipä vaan uudella ajalla 1800-luvulla osattu tehdä keskiaikaista kivikirkkoa vaan tuli uuden ajan kivikirkko...

Kivikirkko on silti ainoa asia, mitä muinaisesta Trondenesista on jäänyt jäljelle. Satama siirtyi parempaan paikaan muutaman kilometrin päähän perustettuun Harstadiin ja vähitellen Trondenes katosi. Se heräsi kyllä uudelleen eloon (ja kuolemaan) toisen maailmansodan aikana, kun saksalaiset linnoittivat sen ja laittoivat sinne neljä Adolfin tykkiä, joiden ammukset olivat sellaisia puoli metriä halkaisijaltaan olevia, mutta kerrotaan siitä synkästä ajasta joskus toiste. 

Kivikaudella, tuhansia vuosia sitten, paikan nimi ei ehkä ollut Trondenes, mutta silloinkin siellä kalastettiin ja metsästettiin ja asuttiin turpeella vuoratuissa taloissa. Ilmastohan oli silloin lämpimämpi kuin nykyään eli talvetkin sujuivat, vaikka ollaan yhtä pohjoisessa kuin Suomen käsivarressa oleva Kilpisjärvi. Viikinkiaikoina alueella kalastettiin ja metsästettiin ja asuttiin turpeella vuoratuissa taloissa. Entäs sitten silloin keskiajalla? No silloin kalastettiin ja metsästettiin ja asuttiin turpeella vuoratuissa taloissa, vaikka oli paljon kylmempää kuin ennen. Ja kuten aiemmin on kerrottu, niin siihen aikaan Norjassa kalastettiin muillekin, kun Euroopassa haluttiin kirkon käskystä kuivakalaa, koska sitä syömällä pääsee varmasti taivaaseen. "Kärsi, poika, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"?

No mikä ero noilla aikakausilla sitten oli? Viikinkiaikoina uskottiin Odiniin ja hänen poikaansa Toriin (jonka ansiosta meillä on yhä Torstai eli Torsdag eli Torin päivä, norjalaisilla ja muilla skandinaaveilla on lisäksi Odinin päivä eli Onsdag eli Odinsdag). Keskiajalla uskottiin Jumalaan ja hänen poikaansa Jeesukseen. Kivikaudella uskottiin omaan itseensä ja kirveeseen. 

Omaan itseensä uskoi myös eräs kuuluisimmista viikinkipäälliköistä eli Thorir Hund (myöhemmin tunnettu nimellä Tore Hund), joka oli juurikin kotoisin Bjarkøyan saarelta. Se Tyyppi eli silloinen kuningas Olav Haraldsson (kuolemansa jälkeen Olavi Pyhä) tapatti Thoririn veljenpojan. Thorir yhdessä muiden viikinkipäälliköiden (kuten tässä blogissa kuuluisaksi tehty Hårek av Tjøtta) kettuuntui tähän Tyyppiin ja porukalla Olavi karkotettiin maasta. Olavihan tuli takaisin parin vuoden päästä kuin Paavo Väyrynen Suomen politiikassa, ja sama porukka sitten Stiklestadissa kertoi selkokielellä ja miekalla piirtäen, mitä mieltä olivat Olavin paluusta. Kuten aiemmin kerrottu, Kalv Arnesson iski miekalla niskaan, Thorir eli Tore Hund upotti miekkansa Olavin mahaan ja Torstein Knarresmed iski miekalla sinne, missä eniten sattuu. Thoririn isku oli kuulemma se, joka Olavin tappoi.

No sitten Olavista alettiin tehdä pyhää ja Thoririn osakkeet eivät siinä vaiheessa olleet kovin korkealle arvostetut. Thorir katosi eikä koskaan enää palannut Bjarkøyaan - legendan mukaan hän lähti Pyhään Maahan. Siihen nähden, että tämä pakana ei kristinuskon pakkolevittämisestä niin digannut, niin voisi ennemminkin epäillä kristinuskon pakkolevittäjien auttaneen Thoriria saamaan selville, onko siellä "toisella puolella" Odin vai Jumala. Bjarkøyasta tuli sen myötä niin mystinen paikka, että edes Google ei ole siellä käynyt kamera-autoineen eikä tiedä, että sinne voi ajaa tunnelia pitkin. Jokaisen pakanan pitää siis mennä sinne epäpyhiinvaellukselle? 

Mikä ero on muuten pakanauskolla ja sen korvanneella kristinuskolla? Pakanauskonnot pohjautuivat lähellä oleviin pyhinä pidettyihin luonnonpaikkoihin ja -ilmiöihin, ja juuri siihen hetkeen ja omaan kieleen. Tilalle tuotiin Välimeren kulttuuriin liittyvä uskonto, joka perustui historiallisiin pyhiin tapahtumiin jossain muualla ja jotka kerrottiin selkeällä latinan kielellä. Mutta tuotiin myös kirjasivistys lukutaitoineen, millä on ollut pikkuisen vaikutusta yhteiskuntien kehittymiseen... Koska tässä on jo enemmän tekstiä kuin keskivertolukijamme haluaa kuulla ainakaan uskonnoista, niin jatketaan vaikka vuoden päästä tästä aiheesta. 

Keskitytään nyt tuohon moottoripyöräilyyn, joka on ehkä lähempänä pakanauskontoja - se on lähellä, kosketeltavissa ja läsnä juuri siinä hetkessä. Näillä seuduilla on nimittäin kiva ajella ihan vain maisemia katsellen, eikä välttämättä tarvitse oppaakseen Pyhää Olavia eikä Tuure Koiraa. Oppaaksi riittää vanhamoto.net - tai ihan vaan kartta... Google Maps ei tunne näitä saaria, ei ole kuvannut näiden teitä eikä siltoja eikä tunneleita.

Teräväreunainen sumu siellä täällä - onneksi merellä




Hieno uusi silta ja kannas Sandsøyaan kuvattuna molemmista suunnista


Upea uusi tunneli Bjarkøyaan - tämän tunnelin olemassaolosta ei tiedä edes Google Maps.

Kova sumu merellä, mutta ei tullut Grytøyalle

Tästä Grytøyan vuoresta tulee helposti mieleen Ankkalinnan vieressä oleva Peikonhammas-vuori - sinne voi kiivetä kuin Aku tai kuin Roope... Hra Oma Ajalta ei sujuisi kumpikaan vaihtoehto. Siinä pitäisi olla seurana joku muu.


Sitten "Peikonhampaan" sisälle... Tällaista tunnelia useita kilometrejä - ahdas, pimeä, märkä ja loppumattoman pitkän tuntuinen. Ahtaanpaikankammoisille ehkä melko huono paikka...
Ja Hra Oma Aika ajoi siellä sallittuun nähden kaksinkertaista nopeutta ehtiäkseen ottaa ulostulokuvan.... tai sitten hän vain pelkäsi kummituksia? 😃


Upeat sillat ja kannakset muutaman kymmenen asukkaan saareen (Hundstad)

Museovaroitus! Tosiäijät voivat lopettaa lukemisen tähän, sillä seuraavaksi tulee kuvia museosta, joka on Trondenesissa. Museo on todella hieno ja sen vieressä on tuo aiemmin mainittu Trondenesin kirkko. Ympärillä on rakenteilla ulkoilmamuseokin. Siellä on muun muassa uudelleenrakennettuna yksi aiemmin kerrottu turvetalo ja Trondenesin kirkon esiaste. Mutta varoitus varoitus - kyseessä on silti museo. Mainehan kaikilta motoristeilta menee, jos sellaisessa käy. Hämäysmielessä mekin kävimme siellä siviilivaatteissa.

Museonkin ympärillä sumua



Miekassa pientä ruostevauriota


Museossa on entisaikojen tunnelmaa


Trondenesin kirkon kehitys pienestä puukirkosta kivikirkoksi


Museossa voit tavata entisaikojen henkilöitä




Pyhä Olavi tarjosi miekkaansa Viiville. Luulisi oppineen, miten käy, jos suomalaiselle yrittää... 


Trondanes (Trondenes) ja muu maailma


Kuolemakin yritti niittää Viivi-satoa, mutta sen tietää, miten siinä käy...


Toinen maailmansota tuli Trondenesiin

Palataan näihin asioihin vuoden päästä!



Trondenesin kirkko ja sumu




Turvetalo vuosimallia 2021


Tällaisesta kirkon kehittyminen lähti


Harstadissa

Korona-aikana kaupunkia saattoi luonnehtia suht hiljaiseksi paikaksi... tautitilanne oli kuulemma huono. No, etäisyyksien pitäminen ei ollut kaikkein vaikein homma kaupungilla. 

Joku hullu turisti kuvaa tolppaa



Aurinko ja outo sumu


Omaa Aikaa Harstadissa

Reitti tähän mennessä...
Harstadin seutu on tuo pohjoisin piste
Taas kerran Lofoottien/Vesterålenin suuntaan! Namsos - Mo I Rana -väli ajettiin tuttua, upeaa tietä. Jostain syystä se kahdeksan tuntia oli nyt auringonpaisteessa silti paljon kivempi ajaa kuin vuosi sitten sateessa. Syytä pitää vielä miettiä, mutta kenties ero johtui rengaspaineista? Sandnessjoenin silta on aina yhtä vaikuttavan kaunis, siinä on vaan aina pysähdyttävä.

Mo i Ranassa  Nr3:ssa tuli taas syötyä hyvää ruokaa, ja aamulla varhain kohti Harstadia. Oli taas kummallinen päivä eli ah niin Norjaa, niin Norjaa. Aamulla tiheässä sumussa lähdimme, eteen ei nähnyt kuin muutaman metrin. Napapiirille noustessa paistoi aurinko ja oli kuuma. Fauskea lähestyttäessä olimme jälleen tiheässä sumussa. Taas noustessa pilven yläpuolelle sää kirkastui ja sai ajaa auringonpaisteessa... sitten taas pilveen märkään ja surkeaan näkyvyyteen, sitten pilven alapuolelle, jossa oli viileää. Laivamatkan Bognes-Lødingen jälkeen oltiin vihdoin kokonaan pohjoiseen matkalla olevien pilvien ja sumujen ulkopuolella, mutta sumu oli ihan vieressä näkösällä koko ajan. Harstadia lähestyessä lämpötila oli silti yhä +13... Mutta silti, moottoripyöräily oli silloinkin ❤️❤️❤️ , vaikka kuuma kylpy maistui 😂

Kylvyn jälkeen tärkeimmät asiat ensin eli kampaajalle ja vasta sitten syömään. Hra Oma Aika kävi tutussa prätkäliikkeessä ostamassa hanskat - mutta miettiettä onko se iso syntikun suomalainen BMW:llä ajava motoristi ostaa Norjasta ruotsalaiset hanskat Yamaha-liikkeestä. Ja nauroi tietysti omalle jutulleen. Toivottavasti veti käteenne hanskat. Nolukijoille ehkä tärkeämpi tieto on, että Harstadissa on täyden palvelun prätkäkäliikekin. Pohjoisessa niitä ei monia ole.

Taas uusilla saarilla käydessä kiinnitti huomiota, että saarille, joissa asuu vain muutamia kymmeniä asukkaita, on tehty valtavia siltoja ja tunneleita. Norja haluaa pitää koko maan asuttuna.


Uusi ystävä! Käsi kädessä yhteiseen tulevaisuuteen?


Matkalla Namsosista Harstadiin - napapiirillä vuoristossa

MC Harstad opasti Grytøyalle


Hra Oma Aika pohti, että onko kauhean iso synti, kun suomalainen BMW:llä ajava motoristi ostaa Norjasta ruotsalaiset hanskat Yamaha-liikkeestä? 


Hotellin tervetulolahjassa oli yritystä! Ekan kerran norjalaiset tervehtivät suomeksi.



Norjalaisessa kalakeitossa on yleensä aina punaista ja valkoista kalaa




________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )


14 kommenttia:

  1. Kiitos taas tästä uudesta matka kertomuksesta, näitä on aina mukava lukea, kertomuksissa olevan huumorin vuoksi. Näitä uusia juttuja odottaa kuin tilipäivää tai no totuuden nimissä näitä odottaa vielä innokkaammin upean Viivin kuvien takia.

    VastaaPoista
  2. Näitä tosiaan lukee ja katselee mielellään, hyviä juttuja

    VastaaPoista
  3. On tosiaan hienoja kuvia ja hyvää juttua, mutta Viivi tosiaan tarvitsee pystyvän miehen seurakseen kiipeilemään kummuille ja laaksoihin. Olen vapaaehtoinen! ;)

    VastaaPoista
  4. Siellähän näkyi tuttuja maisemia ja nimiäkin... oletteko käyneet Senjan saarella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme sielläkin käyneet, mutta emme tällä kertaa. Tässä jutussa on sieltä kuvia :)
      https://www.vanhamoto.net/2019/12/davas-8-senja-sen-kauneus-narvik-ja.html

      Poista
  5. Aina ihmettelen, miten te löydätte näitä paikkoja ja mistä tuo kaikki tieto tulee. Hienoja kuvia ja juttuja. Tulee vaan reissukuumetta itsellekin. Lisäksi minä myös ilmottaudun jonoon, kun Viivi kaipaa suorituskykyistä seuraa. Paitsi että Viivi on seksikäs, on selkeesti myös muutenkin mukavaa seuraa ja tarvitsee kunnon miesseuraa. Noissa kiipeily ja muissa jutuissa varmistan kunnon toiminnalla ja vehkeellä, että Viivi pääsee varmasti huipulle ja moneen kertaan ;)

    VastaaPoista
  6. Viiville pitää ehdottomasti tehdä Onlyfans tili, olisi kuumin mature sisällön tuottajia ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, noin täydellistä vartaloa harvemmin näkee, Viivi on todellinen helmi ja ehdottomasti Onlyfans olisi Viiville oikea paikka ��

      Poista
  7. Tosi mahtavaa tarinaa ja hienoja kuvia!
    Näitä tarinoita on mukavaa lukea. Hienosti pilkettä silmäkulmassa.
    Aivan mahtava blogi!

    VastaaPoista
  8. Mielestäni upeimpia matkakuvia, mitä tässä blogissa on ollut. Norjassa olisi kyllä käytävä. Matkakohteita ja hienoja matkareittejä on runsaasti. Viivikin on jälleen kerran upea. Sitä rohkeutta kuviin hieman lisää. ;)

    VastaaPoista
  9. Hauskoja tarinoita ja hyviä kuvia pitkin Norjaa mutta näistä kommenteista....eikös mr oma aika ole aika kyvykäs ja kova jätkä kun ajaa kuitenkin kaikista vaivoista huolimatta enemmän kuin suurin osa meistä "kyvykkäistä"...????

    VastaaPoista
  10. Hemmetin hyviä kuvia ja hauskoja tarinoita pitkin Norjaa...mutta näistä kommenteista...mroma aika ajaa ihan hemmetin paljo,enemmän kuin suurin osa meistä netti motoristeista..melekosen kykenevä äijä.

    VastaaPoista
  11. Edellisen kommentoijan kanssa aivan samaa mieltä. Hra Oma Aika on kyllä melkoinen motoristi ja meidän blogia seuraavien on turha Viivin tarpeita. Nautitaan hyvistä tarinoista ja kuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä Viivi on upea Nainen ja Ben pystyvä. Eikä meidän tarvi Viivin tarpeista murehtia kyllä hän sitten pyytää apuja jos tarvitsee. Hieno plogi kertakaikkiaan.

      Poista