tiistai 18. lokakuuta 2011

Saksasta saa osia... ja muuta?!

Saksasta saa mitä ilmeisimmin "vaikeastikin saatavia" osia (ja Amerikasta tilattuja tavaroita, ks. jutun loppu!).

Huolto-guru listasi, mitä kaikkea aina ennen pitkää joutuu uusimaan. Jakoketjua, laturia, kaasuttimien kurkut ja tietysti erilaisia tiivisteitä, jos moottori irroitetaan. Lisäksi hän oli havainnut, että joku tee-se-itse-mies on joskus venttillejä säätäessään katkaissut yhden kannen pultin ja korvannut kätevästi  kuusimillisen pultin kahdeksanmillisellä.

Tiettyjen osien saaminen on hankalaa - Suomesta. Laturikin on kuulema halpa, jos sellaisen saa kolmella sadalla. Minäpä laitoin sitten kyselyä Saksan suuntaan. Jakoketjun olin sieltä varmuuden vuoksi tilannut jo aiemmin, mutta sen kait olisi saanut Suomestakin. Tiivisteitäkin saisi Suomesta ja ihan vastaaviin hintoihin varmaankin, mutta ajattelin pääseväni vähemmällä, kun tilaan taas yhden laatikollisen osia yhdestä paikasta kotiovelle. Tai ainakin lähipostiin.
Tällaisen kauppalistan sitten tein CX-osista, jotka luonnollisesti ostin CX-kaupasta... :

  • Laturi 100,00 €
  • Kannenpultit 4 kpl 32,00 €
  • Moottorin tiiviste  7,50 €
  • Vesipumpun tiivisteet  23,00 +  5,50 €
  • Jokin moottorin O-rengas (kuulema tarpeellinen, sanoivat Saksasta) 0,00 €
  • Kaasuttimien kurkut 2x 36 €  
  • Tulpanjohto  13,00 €

Erityisesti tuo laturi oli halpa. Noita muita saattaisi löytää halvemmallakin ja vaikka Suomesta, mutta tämä oli niin vaivaton tapa ostaa yhdestä paikasta kerralla kaikki.
Katsotaan, mihin tämä tavara sitten taas päätyy - Finnland vai Thailand... 
- - - - -

Amerikasta Michiganista tilattu takki saapui tänään - Saksasta! Älkää kysykö, miten... en tiedä! Ja koska se saapui Saksasta, ei siitä peritty mitään tulleja saati arvonlisäveroja! Kun takki vielä vaikuttaa erityisen laadukkaalta ja juuri oikean kokoiselta, niin edullinen on!
Toisaalta, jos Hollanti kerran on Amerikassa Michiganissa, niin on ihan selvää, että se Michigan on Saksassa. Right! Selbstverständlich? Onhan Finnlandkin sama kuin Thailand.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Kun CX 500 oli uusinta uutta...

Eräs vmpk:lainen myi vanhoja Tekniikan Maailmoja ja parissa niistä oli CX 500 -asiaa. Toisessa koeajo ja toisessa se oli mukana vertailussa. Kun CX 500 oli ihan uusinta uutta... mutta lehdissä oli paljon muutakin mielenkiintoista kuten että "Naiset ajavat paremmmin". Tässä pientä referaattia!

Heti alkuun täytyy todeta, että mielestäni Tekniikan Maailma näyttää olleen silloin huomattavasti laadukkaampaa journalismia kuin tänä päivänä. Uutisointi oli huomattavasti neutraalimpaa eikä ollut vain yksi totuus. Nykyään toimittajien oma henkilökohtainen mieltymys monasti ratkaisee kaiken. Kävi kerralla selväksi, miksi aikoinaan aloin kestotilata Tekniikan Maailmaa 30 vuotta sitten. Ja samalla se toi vielä selvemmin esiin ne syyt, miksi irtisanoin tänä syksynä tilaukseni... Ennen toimittajat näköjään esimerkiksi jopa myönsivät virheensä - nykytoimittajat keksivät vaikka minkä asian, joka todistaa heidän olevan oikeassa aina ja kaikessa mielipiteineen.

No se siitä vuodatuksesta. Nämä vanhat TM:t olivat kiinnostavia - tämän blogin kannalta etenkin tietysti CX:n osalta, mutta muutakin mielenkiintoista löytyi ja tässä tiivistelmää motoristin näkökulmasta!

Honda CX 500 - Pioneeri

Näin otsikoitiin koeajo. Ingressi jatkui yhtä lailla uutta korostaen, että "Uusi Honda merkitsee tavallisesti jotakin todella uutta. (...) CX 500 on todella poikkeuksellinen moottoripyörä - jopa Hondaksi". Jutussa on käytetty yhtä paljon tilaa uuden teknisen konstruktion kuvaamiselle ja toisaalta kokemuksille radalla. Erikoinen V2-ratkaisu käännettyine sylinterinkansineen, kardaanivedon toteutus ilman sivuunkampeamistaipumusta ja Comstar-pyörät ovat saaneet erityistä huomiota sekä tietysti nestejäähdytys. Hinta on ollut jossain CB 500:n ja CB 750:n välillä eli 17 880 markkaa. Vuonna -78 niitä myytiin 40 kpl. 

"Kokonaisuutena CX 500 on pyörä, josta ei löydä yhtään kohtaa, jota voisi osoittaa sanoen Tuo on huono (...)", kirjoittaa Hannu Lindell. Tosin hän kuitenkin huomaa, että nestejäähdytys on tehnyt pyörästä hieman raskaan. Sen verran henkilökohtaista mielipidettä kuitenkin on esillä, että "ajovalon, mittarit ja vilkkujen varret kattava pieni koppa on ruma". Se onkin ainoa kohta nelisivuisessa jutussa, jossa on henkilökohtainen mielipide eikä pelkkä fakta. 




500:sten vertailu - "Vaihtoehtoja vaatimusten mukaan"

Tämä vertailu on jotain ihan muuta kuin tuotevertailut TM:ssa nykyään tapaa olla. Neljää pyörää (BMW R45, Honda CX 500, Suzuki GS 500, Yamaha SR 500)  arvioidaan tarkasti, mutta painopiste on kuitenkin siinä, että mikä pyörä mihinkin parhaiten sopii. Jokaisessa on puolensa.

Suzuki on yleispyörä, jolla on hyvä ajaa pikiteiden lisäksi sorateillä ja kaupungissa. Nelisylinterisenä se on vähän etupainoinen ja takaiskunvaimentimet ovat pehmeät, mutta muuten pyörä antaa itsestään mainion kuvan. Kritiikkiä löytyy suuriruokaisuudesta ja siitä, että varsinainen teho on vasta 7000 - 10 500 kierroksen välillä. Ajo-ominaisuudet ja hallittavuus ovat mainiot.

Honda on pikiteiden pyörä, suorituskykyisin ja edistyksellisin - mutta kaupungissa se on raskas ajettava ja sorateistä se ei tykkää lainkaan. Moottori on sitkeä ja ja vääntövahva, ajoasento muotoiltua satulaa myöten erityisen onnistunut.Vääntöä ja tehoa löytyy 3500 kierroksesta alkaen ja yläpää jää kuljettajan ymmärryksen varaan, kun tahtipuikkomoottori ei rajoita itseään. Kahden hengen kuormalla jousitus on testiryhmän havaintojen mukaan turhan pehmeä ja takapainoinen. 
Hondan jarrut ovat testiryhmän mielestä hyvät paitsi sateella - se on muuten harvinaisen totta... Helppoa huollettavuutta ja kohtuullista kulutusta kiitellään. 

BMW on sukunsa pienin ja testaajat tarjoavat sitä aloittelijalle tai vaimolle, koska se on kevyen ja pienen tuntuinen. Ajo-ominaisuudet ovat ensiluokkaiset kaikin puolin ja kaikilla pinnoilla. Bemarin moottori toimii kuin paikallismoottori eli mieluimmin pysyy tietyllä kierrosalueella (5000 - 6000) ja vauhti valitaan vaihteilla. Bemarin helppoa huollettavuutta sekä matka-ajoa ajatellen isoa 22 litran tankkia myös kiitellään. 

Yamaha on testaajien arvion mukaan rento retkipyörä. Yksisylinterinen pyörä sopii rentoon ajoon lyhyille päivätaipaleille kaikissa olosuhteissa maltillisella ajonopeudella. Pysty ajoasento, yksinkertainen rakenne, keveys, polttoainepiheys ja väkivahvasti takova moottori saavat kiitosta. Suuremmilla nopeuksilla meno alkaa mutkissa olla vähän vaappuvaa, mutta toisaalta voimaa koneessa on jo 2000 kierrokselta alkaen. 

Mikä on paras? Sitäpä eivät testaajat lähde sanomaan. Riippuu käyttäjän tarpeista ja mieltymyksistä. Harvinaisen viisas vertailu. Tällaisen Tekniikan Maailman tilaisin heti uudelleen...

Veteraanimotoristeja ja entisöijiä - jo silloin!

Lehdistä on mielenkiintoista lukea myös "Markkinapalstaa". Siellä on paljon ilmoituksia, joissa myydään vanhoja moottoripyöriä, niiden osia ja muuta. Kiinnostuneita ostajiakin on. Miten olisi esimerkiksi Triumph T20 200 -63, tai Ariel 350 -52 (hintaan 500 markkaa eli reilut 80 euroa!), vai kenties Kawasaki Mach III 500 -72? Kuitenkin EMW 350 -52? Peräti Adler 250 -55 "edullisesti eniten tarjoavalle"? Eli jos joku vaikkapa tarjosi miljoonan, niin sai edullisesti... heh! Vai lopulta AWO 247 cc -55? Ja joku entisöijä kaipasi BMW R35 -49 takasatulaa ja -valoa sekä Zündapp 200 -52 osia. Joku kaipasi myös BSA 350 -52 osia tai koko pyörän eikä kunnolla ollut väliä.

Mielenkiintoista on havaita, että monia pyöriä 70-luvun alusta myytiin jo osina. Siis tässä tapauksessa 5-8 vuotta vanhoja pyöriä! Mikä lienee ollut syy? 

Muuta mielenkiintoista

Italiassa ollut moottoripyöränäyttely on saanut osakseen monta sivua - ja näyttely näyttää koostuneen enimmäkseen italialaisista pyöristä! On Guzzit, Laverdat, Bimotat, Moto Morinit ja monet muut uutuuksineen. 

Lisäksi pohdittiin moottoripyörien kokoontumisajojen antia. Tapahtumien ohjelmapuolen todettiin olevn alakantissaan - "anti jää voileipäpaketin, kalliiden limsojen ja hernerokkalautasellisen varaan". Oivalletaan muun muassa että "varteenotettavan ohjelmanumeron tarjoaa moottoripyörä ja sillä liikkuminen". Jotenkin näin vmpk:n jäsenenä kuullostaa, että ajatus on saavuttanut vastakaikua - "reitin voisi laatia herrasmiesmäisen kevyeksi". 

Autoista ei tässä blogissa pahemmin puhuta, mutta on syytä mainita Saksan Liittotasavallan liikennetutkimuslaitoksen tutkimus, joka kertoo, että "Naiset ajavat paremmin kuin miehet luulevatkaan". Ajotyyleistä löytyi eroja, kuten että naiset vaihtoivat keskimäärin korkeammalta, mutta olennaisinta ehkä on, että naiset ajavat turvallisemmin eli hieman hitaammin erityisesti vaaran mahdollisesti uhatessa ja pitävät pidempiä etäisyyksiä edellä ajavaan. Toisaalta miehillä kaarreajo ja ohjaus ajolinjoineen olivat paremmin hallinnassa.
Tutkimuksessa oli kuskeille laitettu antureita rintaan ja päähän tutkimaan kehon toimintaa ja eroja oli siinäkin. Kehon viestittäessä vaaratilannetta, naiset hidastivat nopeutta - miehet lisäsivät! Jotenkin tuntuu, ettei mikään ole kauheasti muuttunut - miehet saattavat keskimäärin hallita auton paremmin, mutta ulosmittaavat tämän edun moninkertaisesti liiallisella riskinotolla.

Lopuksi "Lukijan kikka" -palstalta aina yhtä kätevä kikka motoristeille. Jos tulee rengasrikko ja pitää saada paikattuun renkaaseen lopuksi ilmaa, niin sitähän saa kätevästi paineilmatorven kompressorista sopivan pituisella letkulla... mitä, miten niin pyörässäsi ei ole paineilmatorvea?  :D

lauantai 15. lokakuuta 2011

Venttiilit ja kaasarit kohdalleen

Nyt lähtee. Ja kulkee. Alkuongelmista selvittyä on Viivi II kulkenut koko kesän kerrassaan mainiosti, kaikki kesän seitsemän miljoonaa ilometriä. Käynnistynyt hyvin ja kaksipäällä on ollut mukava matkaa taittaa. Mutta mielessä oli jo keväällä, että olisi varmaan hyvä säädättää venttiilit ja kaasarit, ihan varmuuden vuoksi.
Olen kyllä lukenut, että venttiilit on CX:ssä helppo säätää itsekin, mutta olen myös lukenut, ettei moni ammattiasentajakaan usko, miten pienillä välyksillä mennään. Kaasareiden säätöä en edes painajaisissani kuvittele säätäväni itse. Eri yhteyksissä minulle on sanottu, ettei näin vanhoja vehkeitä kannata viedä nykypyörien sekaan huollettaviksi, kun ei ole koneen kyljessä liittimiä tietokoneille. Sen sijaan moni on maininnut yhden gurun huoltoliikkeen, joka todella osaa vanhat pyörät, on vehkeet ja mittarit ja taito. Hanski Jokinen.
No eikun pyörä ensimmäistä kertaa ihan viralliseen huoltokorjaamoon. Itse asiassa lähdimme torstaina Viivin kanssa ajelulle kauniina päivänä, mutta ensin länteen ajettaessa törmäsimme sadepilveen. U-käännös ja kohti itää, jossa törmäsimme toiseen pilveen. Karkuun kohti etelää, mutta pohjoisesta vyöryi sadepilvien murskaava joukkovoima, enkä halunnut kumpaakaan Viiviä kylmään suihkuun, joten suuntasimme etuajassa kohti huoltoa.
Viivi II menossa huoltoon
Harley-Davidson 1929
Sinne Viivi II jäi, ensimmäisen yönsä pois kotoa vietti. No, hyvässä seurassa, ikänestori oli Harley-Davidson vuodelta 1929. Siellä oli myös lähisukulainen - CX, joka oli customin ja maantieversion sekoitus! Seuraavana aamupäivänä tuli viesti, että kaikki on valmista ja Viivi II saa kotiutua. 
CX Custom, jossa maantieversion tankki ja posket.
Hanski kertoi, että säädöt olivat olleet oikein lahjakkaasti pielessä! CeXi-pyörä vain on sellainen, että jos kone saa bensaa, ilmaa ja sähköä, niin kyllä se käy ja toimii. Mutta nyt oli oli ihan toinen ääni kellossa, anteeksi, tarkoitan moottorissa. Todellakin aivan erilainen soundi! Entistäkin pehmeämpi, tasaisempi ja mekaaniset äänet vähentyneet radikaalisti.
Hanski myös kertoi, miten vanhoissa pyörissä esimerkiksi venttiileitä ei säädetä edes tehtaan arvoihin vaan huomioidaan kulumat ynnä muut. Kertoipa myös, että mihin kaikkeen pitäisi varautua. Ehkäpä talven aikana sitten tosiaan kone irti ja vaihtamaan ennakolta jakoketju, vesipumpun tiiviste ja kenties laturikin, vaikka se tiettävästi on käämitetty uudelleen joku vuosi sitten. Kaasarien kurkutkin olisi hyvä uusia ennakkoon.
Ensimmäinen koeajo kohti Stadin Pärtsäreiden lokakuun kerhoiltaa osoitti, miten nätisti voi CX:n kone toimia. Se oli tähänkin asti ollut oikein miellyttävä moottori, mutta parannus oli silti melkoinen. Kotiin illalla ajellessa tosin vilkut lakkasivat toimimasta - ne kyllä paloivat, mutta eivät vilkkuneet! Sama juttu molempiin suuntiin.
Perjantai-iltana ehdin Motonetiin ostamaan uutta vilkkurelettä - henkilökunta vain ei tiennyt yhtään enempää sopivista releistä kuin minäkään. Ostin pari erilaista, halpoja kun ovat. Ensimmäisen lykkäsin pyörään kiinni ja jopa vilkut vilkkuvat - hilppasen nopeasti ja pitkään, mutta erottuvatpahan paremmin... (vaan miksi kesällä vaihdettu uusi rele rikkoontui???!)
Illalla auringon jo kauan sitten laskettua oli mukava ajokeli, kuivaa ja lämpöäkin peräti plus kaksi astetta. Jostain syystä ei motoristeja kuitenkaan näkynyt, outoa! Edes Viivi ei suostunut mukaan. Mutta maantielle tutkimaan, että onko eroa säädetyllä koneella. On. On todellakin! Kone oli erittäin herkkä, otti kierroksia todella innokkaasti ja nopeasti. Se suorastaan halusi irrottelua ja kyllä oli kulkeminen ja kiihtyminen selvästi aiempaa nopeampaa, siihen ei ajanottokelloja tarvittu kertomaan. Matalalla hyvin vääntävä kone oli yläkierroksilla nyt ärhäkkä!
Siinä innostui suorastaan leikittelemään kiihdytyksillä, niin erilaiselta pyörä tuntui. Alkuun kädet palelivat, mutta sitten niistä meni tunto eli saattoi keskittyä vain ajamiseen... No, lopulta oli kotiin mentävä hymy korvasta korvaan jäätyneenä.
Kyllä. Suosittelen todellakin säätämään CeeÄksistä ja muista vanhuksista venttiilit ja kaasarit, vaikka ne tuntuisivat olevan kohdallaan. Ainakin oikein mainiosti liikkuva ikiliikkuja-CX saattaa yks kaks kulkea todella hyvin. Tarkemmin - suosittelen, että joku joka todella osaa säätää ne.
Jotenkin tämänoloisesti Viivi II tuntui hymyilevän ja kulkevan, vanha Lady alkaa olla herkässä kuin Nainen parhaassa iässään...
Tältä Viivi II tuntuu säätöjen jälkeen!


Ja loppuun siteeraus VMPK:n keskustelupalstalta Pekka Havukaiselta, joka nämä pelit hyvin tuntee:
Soo-o pojat!
Kyllä 500-malleissa omien manuaalieni mukaan puhutaan vain imuventtiilin välyksestä 0,08 ja pakopuolella mitasta 0,10 milliä. 650-malleissa vastaavat arvot ovat 0,10 ja 0,12. Honda-tehdas antoi 500-malleille ensiohjetta pienemmän säätöarvon Honda-dealereille lähetetyssä myöhemmässä tiedotteessaan. Sitä ennen imupuolen ohjevälys oli tuo 0,10 mm.

Sopivan Honda CX-säätötyökalun saa esim. tilaamalla sen CX-Shop Bernd Muhlilta Saksasta. Likiarvoinen tulkki on myös tuumamalli, jossa voi käyttää imupuolella liuskaa 0,003" ja pakopuolella vastaavasti kokoa 0,004" . Imun säädössä tuumaliuskan 0,003" tarkka arvo, kuten herrat sen tietävätkin, on milleissä 0.0762 siis käytännön lukuna vain hiuksenhienosti alle ohjearvon. 0,004" tuuma-arvo taas vastaa metristä arvoa 0,1016 mm, ollen sekin rittävän lähellä tehtaan antamaa arvoa!

Miksi sis nämä näin pienet välykset? Suurin tekijä ovat mekaaniset sivuäänet. Kuten jokainen pitempään näitä ajokkeja harrastanut tietää, välysten suureneminen kuuluu kyllä mekaanisen melun lisääntymisenä. Onneksi näitten koneitten säädöt pysyvät varsin hyvin kohdillaan. Hieman haettu selitys pienille välyksille on suotuisa vaikutus venttiilien aukioloajan pitenemiseen. Mutta sillä tuskin kovin paljon merkitystä!

torstai 13. lokakuuta 2011

Museokatsastusinfo -ilta

Stadin Pärtsäreiden lokakuun kerhoilta keräsi sankan suosion - aihe kun oli museotarkastus ja katsastus. Aiheesta oli kertomassa VMPK:n museoajoneuvosihteeri Aarno Torikka. Kymmenittäin kiinnostuneita oli paikalla, kaikki eivät mahtuneet edes luentosaliin. Tosin kyseessä oli enemmänkin automiesten ilta, sillä suurin osa porukasta tuli paikalle autolla...


Aiheesta on faktaa täällä, joten laitan tähän vain lähinnä sitä "katekismus ja miten sitä luetaan" -osastoa tai vielä osuvammin sitä, mitä minulla nyt korvaan sattui tarttumaan. 


Uusinta uutta ja kuuminta hottia tällä sektorilla on uusi "konservoitu moottoripyörä" entisöidyn ja alkuperäiskuntoisen lisäksi tulleena uutena ryhmänä. Karkeasti suomennettuna silloin pyörään saa jäädä näkyviin sen historiaa eli lähinnä ruoste pysäytetään. Vaan jos pyörän historiaan kuuluu, että sitä on vuosikymmenten varrella maalattu ja varusteltu?


Pyörän pitää kuitenkin aina olla sen näköinen kuin se on tehtaalta lähtiessään ollut. Lisävarusteita sallitaan, mutta niidenkin pitää olla pyörän omalta aikakaudelta. Ymmärrän, ettei 50-luvun pyörään saa laittaa 70-luvun tyylisiä varusteita, mutta entäs jos pyörään laitettava varuste (kuten kaatumaraudat tai tavarateline ) on aivan samanlainen kuin aikoinaan myydyt varusteet, mutta uusi? Saahan kaikkia muitakin osia uusia. Luultavasti ja toivottavasti ymmärsin väärin. Senhän jo tiedänkin, että esimerkiksi upouusi satula on parempi museopyörässä kuin vääränvärinen vanha alkuperäissatula...


Olennaisinta on toki sekä tarkastajien toiminnan että tarkastettavan pyörän täyttää lain kirjain ja etenkin 24 §. Siitä ei voida poiketa. Ennakkotarkastusta suositeltiin lämpimästi. Tärkeintä museokatsastushommissa on kuitenkin selvittää ensin paperit. Niiden on oltava kunnossa ja mahdolliset tullit maksettuina uustuontipyörissä. Kaikki tekniset tiedot on löydyttävä ja pyörästä on oltava historiikki - mikä on pyörän historia ja mitä sille milloinkin on tehty.


Yhä selvemmäksi itselle tuli, että kunnostan ja ylläpidän Viivi II:ta, mutta en sitä museokatsastukseen tarjoa. Se on parempi pyörä näin ja yhä paremmaksi muuttuu! 




Kelpaisiko tämä melkein-aito-poliisipyörä museokatsastuksessa? :D
Klikkaa kuvaa suuremmaksi, jotta näet sen viimeistellyt yksityiskohdat paremmin!



Tämä kuva näytettiin tilaisuudessa - koostuu yli 30:stä eri autosta - varmasti menisi museokatsastuksesta läpi? :D 


Yleisöä tarkkana. Yleisöä riitti reilusti tilan takana olleeseen kahvioonkin!

tiistai 11. lokakuuta 2011

Osta Honda CX 500!

Otsikosta huolimatta Viivi II ei todellakaan ole myynnissä, se on niin kertakaikkisen upea Lady ja tuntuu nuorentuvan koko ajan - ja niinhän se tekeekin, kun sitä huoltaa ja kuluneet osat korvaa uusilla.


Mutta kuinka tämä vanha Lady aikanaan myytiin ensimmäiselle omistajalleen? Jotenkin näin ehkä...
















Olisikohan tämä viimeinen ratkaissut kaiken...  :D