Norja, osa2: Ruotsi on niin upea, kunnes...

Tässä osassa 2 päästään kunnolla asiaan - upeita maisemia ja hienoja pysähdyspaikkoja.  Rovaniemeltä pääsisi tietenkin suorempaakin Ruotsiin, mutta Kaukosesta (hieman ennen Kittilää) menee pikkutie Kolariin, ja se kannatti ajaa. Kolarista rajan yli ja kohti Ruotsin Pajalaa, edelleen Torniojoen vartta tietä 395 kohti Vittangen pikkukaupunkia (tai oikeammin pieni kylä). Monin paikoin joen varrella on pysähdyspaikkoja, ja joen lisäksi maastossa on muotoja. Hilpeää muuten huomata, että miltei kaikkien pienempien paikkjen nimi on suomenkielinen.  Tie käy hiukan ylempänä, mutta Vittangen jälkeen varsinaisesti noustaan "pohjoisen maisemiin" tietä E45. Sitten saavutetaan Kuningas Olavin tie E10, joka kulkee Pohjanlahden perukoilta Lofoottien kauimmaiseen päähän eli Ån kylään - sinne saakka emme tässä jutussa vielä loikkaa. E10 kohti Kiirunaa on tylsä, moderni tie. Kiirunan kaupunki on tietysti kuuluisa kaivoksistaan, avaruustutkimuksestaan - ja siitä, että koko kaupunki siirretään pois kaivoksen tieltä muutaman kilometrin päähän. Kuinkakohan se onnistuu, ilman että menetetään vanhan pikkukaupungin kotoisuus, asemakaavan mutkikkuus ja muut? Tuskin kaikkia vanhoja taloja siirretään, vaikka kirkko ja kaupungintalo siirretäänkin. Kannattaa siis pysähtyä viettämään aikaa Kiirunaan, kun se vielä on entisensä! Hyvällä säällä Kiirunassa näkee viereisen valtavan kaivoksen lisäksi taustalla siintävän vuoriston ja siellä Ruotsin korkeimman vuoren Kebnekaisen, jonka kaksi huippua kilpailevat korkeimman tittelistä lumi- ja jäätilanteen mukaan. Kiirunasta eteenpäin E10 onkin sitten upeaa ajettavaa. Maisemat ovat aina vain hienompia, on vuorta ja vesistöjä. Pysähtyä kannattaa Abiskossa - kansallispuisto, jossa on upeat maastot vähän retkeillä, tai vaikka vähän enemmänkin samoilla. Hra Oma Aika ei siihen oikein kykene, joten Viivin kierros upean kosken ympäristössä jäi suppeaksi. Kuvista näkee kuitenkin vähän paikan upeutta! Koski on aivan E10:ssä kiinni eli siihen voi pysähtyä taukoa viettämään, ja paikalta löytyy myös syötävää ja juotavaa, jos siltä tuntuu.

Norja 2018 Osa 1 - Pohjoiseen, katastrofaalinen alku Osa 2 - Ruotsi on upea, kunnes... Osa 3 - Lofootit Osa 4 - Narvik Osa 5 - Bodø ja Tie 17 - upeampi kuin Lofootit?  Osa 6 - E6 ja Arktinen moottoripyörämuseo Osa 7 - Kiertoteitä ja sotaa Osa 8 - Halki Lapin saamelaisten maassa Osa 9 - Jäämereen, suomalaisten mereen?  Osa 10 - Pohjoiseen tultiin ajamaan   Osa 11: Maailman äärelle - ja takaisin Osa 12 - Pessimismiä, kumeja ja onnellisuutta

Abiskon jälkeen voi vain ihailla maisemia, mutka mutkan jälkeen, nousu nousun jälkeen. Maisemaa ja rauhaa. Tie kulkee yhä ylempänä, ja monin paikoin vasemmalla näkee rautatien malmijunineen, jotka sukeltavat vuorten lävitse, oikealla koskia ja Torneträsk. Voiko paljon upeampaa olla!

Lopulta saavutaan Norjan rajalle, ja samalla hetkellä maisema muuttuu. Vaikea sanoa miten, mutta "vuoristommaksi". Vielä upeammaksi. Tie kulkee yli 500 metrin korkeudessa ylös alas, mutkitellen. Sitten alkaa alamäki, mutkainen alamäki, kunnes edessä on meri. Olemme saapuneet Norjan rannikolle, ja siitä alkaa sarjan kolmas osa.

Rovaniemi - Kaukonen - Kolari

Vihdoin joen yli, matka jatkuu oikeaa pohjoiseen... 

Tornionjoen vartta ja kohti Kiirunaa

Kiiruna

Tämä kirkkokin siirretään muutaman kilometrin päähän

Malmijuna  Kiirunasta Narvikiin...

Kebnekaise 

Tuulivoima toimii vuoristossa 

Kaivos, joka kasvatti kaupungin, pian syö koko kaupungin 

Kiirunasta E10 Abiskon kautta kohti Norjaa

 

  

 Yhä ylemmäs, yhä enemmän vuoristoon..

  

   

  

  

  

Abiskossa koskella

 

Norjaan! 

  

  

  

Norja... vuoria ja merta!

Omaa Aikaa

Hra Oma Ajan vakavat sairaudet ja onnettomuudet päälle yhdistettunä lähes 300 000 kilometriä (300 miljoonaa ilometriä!) ajettuun Wagneriin toivat jotenkin mieleen Anssi Kelan "Mikan faijan BMW"-kappaleen hiukan muutetuilla sanoilla:

Oma Ajan BMWn
pyörät pyörii edelleen
se vielä kerran kuljettaa
sairaan äijän Valhallaan...