Norja 2025, osa 6: Norjan upein putous ja muita superlatiiveja

Norjan Rv 7 on aivan kuin Suomen valtatie 7, paitsi ettei niillä ole juuri mitään yhteistä lukuun ottamatta asvaltoitua pintaa. Norjan Rv 7 on Norjan upeimpia teitä - yksi maan historiallisimmista ja dramaattisimmista tieosuuksista. Se ylittää Pohjois-Euroopan suurimman (ja ainoan) vuoristovaltakunnan ja yhdistää Itä- ja Länsi-Norjan. Reitin E134 - Rv13 - Rv7 varrella  on sellaisia nähtävyyksiä, että norjalaiset itsekin niitä jaksavat ihastella uudelleen ja uudelleen - ja silloin ne ovat todella upeita. Eikös ollutkin mahtipontinen aloitus! Nyt mennään länsirannikon Haugesundista Fagernesiin. Langfoss on 612 metriä korkea putous ja se on valittu CNN:n kymmenen maailman kauneimman putouksen listalle. Tie kulkee niin vieressä, että sopivalla tuulella saat roiskeet visiiriin. Erikoista putouksessa on sekin, että koostaan huolimatta siinä ei ole vesivoimalaa. Ehkä norjalaiset eivät vain enää keksi, mihin vielä enemmän sähköä voisi käyttää. Låtefoss (Oddadalen) on kaksoisputous. Se oli esillä aiemmin ja siinäkin voi saada roiskeet visiiriin - tuplasti. Vieressä on kahvilaa ja muuta eli erinomainen taukopaikka.

Norja 2025: Norja 2025, osa 0: Poliisi palaa poliisiasemalle ja muuttuu rikolliseksi Norja, osa 1: Tanssi atomipommin kanssa ja muita motoristien perusmietteitä Karlstadissa Norja 2025, osa 2: Moottoripyörien maailma Norjassa  Norja 2025, osa 3: Vinkki - sotaan Norjan ja Ruotsin välillä! Melkein. Norja 2025, osa 4: Åna-Siran peikkojen polku Norja 2025, osa 5: Norjan kaunotukat Marilyn Monroe ja Harald Norja 2025, osa 6: Norjan upein putous ja muita superlatiiveja Norja 2025, osa 7: Christiansfjeld, Norjan häpeätahra Norja 2025, osa 8: Öööö, Örebro? Kaikki mitä et tiennyt haluavasi tietää Norja 2025, osa 9: Öölannin kesämökit Norja 2025, osa 10: Ale-kuninkaita eli harhaluulot ennen ja nyt - Ales stenar Skånessa Norja 2025, osa 11: Arnoldin erilainen automuseo Ramvikissa Norja 2025, osa 12: Jäämeri ensikertalaisille Norja 2025, osa 13: Viimeinen tie Norjaa aiemmin: 14-osainen Norjan kierros 2024 14+1 -osainen Norjan kierros 2023 11+2 -osainen Norjan kierros 2022 14+2 -osainen Norjan kierros 2021 12+2 -osainen Norjan kierros 2020 12-osainen pohjois-Norjan kierros 2019 12-osainen Pohjois-Norjan kierros 2018

 

Ja sitten Vøringsfossen, joka vetää norjalaisiakin uudelleen ja uudelleen ihmettelemään - tiettävästi Norjan tunnetuin putous. Korkeutta on 182 metriä, ja tunnelmaa tuo kivasti uusi (2020) siro kävelysilta, josta voi maisemia ihailla kaukana, ja myös kaukana alapuolella. Aika monelle se tuntuu olevan vähän liikaa, ja jos vähänkin on korkeanpaikankammoinen, niin säväyttää varmasti. Putous oli legendaarisen maineessa jo 1800-luvulla. Englantilaiset turistit heittivät kiviä ja mittasivat aikaa taskukellolla – arvioivat korkeudeksi 280 m. Tämä englantilaisten mittatarkkuus taisi myöhemmin olla osa heidän autoteollisuutensa kohtaloa... 

Eli kun tämän jutun otsikko sanoo, että "Norjan upein putous", niin siinä saa lukija ihan itse päättää, että mikä noista. Tai joku muu. Kaikkia noita esitellään Norjan upeimpina... 

Turisteille tehty tie

Ennen Rv7:n valmistumista matkailijoiden oli ratsastettava, käveltävä tai hiihdettävä ylös jyrkkää laaksoa nähdäkseen putouksen. Ei ehkä ollut ihan päivittäinen harrastus. Tie rakennettiin aika paljolti myös brittituristien takia ("englantilaiset lohiherrat") – he kun usein näppärästi vuokrasivat kokonaisia jokilaaksoja kalastukseen ja rakennuttivat hotelleja (esim. Fossli Hotel Vøringsfossin luona 1891). Eli sellaisia perusduunareita luultavasti.

Rv7 on yksi Norjan vanhimmista ylänköreiteistä, joka seuraa osin keskiaikaisia kauppareittejä ja postiteitä. Ennen autotietä Hardangerviddan ylätasangon poikki kulki Nordmannsslepa, ikivanha polkuverkosto. Sitä pitkin on kuljetettu tavaroita rannikon ja sisämaan välillä ainakin jo keskiajalta lähtien. Luultavasti hiihdetty kesät-talvet, ja ainakin ylämäki ollut ihan maininnan arvoista.

Nykyinen Rv 7 noudattaa monin paikoin näitä samoja historiallisia reittejä, joita kauppiaat ja karjanajajat käyttivät satoja vuosia.

• 1800-luvulla rakennettiin ensimmäiset kärrytiet vuorten yli (mm. Hardangervidda).
• 1900-luvun alussa tietä parannettiin turistien takia – englantilaiset "salmon lords" kaahasivat hevosvaunuilla kalastamaan. Tai ryyppäämään pois vaimojen valvovan silmän alta.
• 1930–1950-luvuilla asfaltoitiin ja rakennettiin ensimmäiset tunnelit (esim. Måbødalen).

Yksi tien tunnetuimmista ja vaarallisimmista rakennusvaiheista sijoittuu Tokagjelletin solaan. Suuri osa tiestä hakattiin 1903-07 pystysuoraan kallioseinämään käsin. Työntekijät joutuivat roikkumaan köysien varassa jyrkänteellä, koska tiellä ei ollut luontaista perustaa. Sellaista leppoisaa naputtelua, tuskin juurikaan eroaa nykyajan naputtelusta jollain tietokoneella tai pelikonsolilla.

Vanha tieosuus korvattiin tunneleilla 1960-luvulla, mutta alkuperäinen tie on suojeltu kulttuuriperintökohteena sen poikkeuksellisen rakennushistorian vuoksi.

Måbødalenin laakso on tunnettu jyrkkyydestään ja mutkistaan. Måbødalen tunnettiin paikallisten suussa nimellä "helvetin portti" ("djevelens port"). Vanha tie oli niin jyrkkä (1:5 kaltevuus, 1800-luvun lopun serpentiinit), että hevoset pelkäsivät ja kuskit rukoilivat. Tai toisinpäin.  Alun perin tie kulki vaarallisia ja kapeita serpentiinejä pitkin (tunnetaan nimellä Måbøtrappene), mutta nykyisin liikenne kulkee pitkien tunnelien kautta, jotka helpottavat nousua ylätasangolle. Vuonna 1988 Måbødalenin tunnelissa tapahtui nimittäin yksi Norjan pahimmista tieliikenneonnettomuuksista, kun ruotsalaisia koululaisia kuljettaneen bussin jarrut pettivät. Onnettomuus johti 16 ihmisen kuolemaan ja käynnisti laajan keskustelun Norjan tunneleiden turvallisuudesta. Tosin näin oudon motoristin mielestä ne vanhat, pimeät ja märät tunnelit ovat niitä parhaita.

Rv 7 on myös yksi Norjan sääaltteimmista teistä. Kovien lumimyrskyjen vuoksi tie on usein suljettu tai siellä on käytössä Kolonnekjøring (letka-ajoa aura-auton perässä). Suunnitteilla on jopa 15 kilometriä pitkä tunneli ylätasangon alle, jotta yhteys Oslon ja Bergenin välillä pysyisi varmemmin auki läpi talven.

Norjan pisin riippusilta

Ihan pieni poikkeama kannattaa tehdä ja koukata Hardangerbrualle, joka ylittää Eidfjordin. Se on 1 380 metrin pituisena Norjan pisin riippusilta ja maailman 16. pisin (2025 tilanne). Se avattiin 2013 ja samalla Bruravik–Brimnes-lautan miehistö sai etsiä uudet duunipaikat. Sillan molemmissa päissä on tunnelit (Vallavik 7,5 km, Bu 1,2 km), ja tunneleissa on jopa liikenneympyrä, kuten monissa norjalaisissa tunneleissa on. Rakentamisen aikana paikalliset pelkäsivät, että suuret risteilijät eivät enää mahdu sisävuonoon (korkeusrajoitus 55 m). Sehän oli ihan turha pelko. Mokomat vainoharhaiset salaliittoteoreetikot. Tosin se oli totta ja toteutui. Turismi kasvoi silti. Silta ihan itsessäänkin nimittäin vetää turisteja puoleensa.

Alkumatkasta tuli vastaan poraustorneja. Ei, rannassa ei porata, lienevät huollossa. Vasemmalla oleva lautta on Hercules-luokan puoliupotettava porauslautta ja oikealla oleva lautta on Aker Spitsbergen -porauslautta. Senhän toki jokainen lukija tiesi.

Langfoss

Kun K-sarjan vanha Biimeri ja bussi kohtaavat, on selvää, kumpi peruuttaa - sen näkee videoltakin!

Låtefoss

Hardangerbrua

Vøringsfossen

Fagernes

VIDEO reitiltä tässä linkissä

Omaa aikaa tiellä Rv7

Matka Fagernesiin alkaa Marilynin "Haukisalmelta", ylittää Hardangerbruan, sukeltaa tunneleihin ja putousten sumuun, ylittää vuoriston ja lopulta laskeudutaan sisämaahan. Tie on vanha kuninkaantie, mutta nyt se on prätkäparatiisi – lane splittingia ei tarvita, mutta kaasua voi antaa, sillä pahoja ruuhkia ei yleensä ole. Tai sitten annetaan kaasua ja ohitetaan ne, kuten videolla.

Reitti on upeimpia Norjassa ja huomattavia nähtävyyksiä riitti, mutta hra Oma Ajalla alkoi olla terveydellisiä haasteita, joiden takia pian jäädään jumiin muutamaksi päiväksi Hamariin, mutta vanhassa Muumipeikko-hengessä voidaan kysyä, että "vaan kuinkas sitten kävikään?".

Tuhannen ja yhden päivän visiitit... Norjan vuoristojen ylängöt ovat aina mieleen. Paitsi jos ajaa pilvessä, sananmukaisesti...

Toastskagen on hyvä alkuruoka

Norjalaisilla on viehättävä tapa laittaa pekonia vähän kaikkeen - tässä esimerkiksi kana-caesar-salaatti, johon tietenkin kuuluu runsaasti pekonia eli erityisen tiivistettyä salaattia...

Pieni iltakävely viereiseen saareen

Sään suhteen ei taaskaan ollut valittamista

Tervetuloa Norjan taianomaisiin maisemiin - paitsi että ne ovat totta!

__________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )

Matkamessut - minne ajella?

Blogin avustaja näyttää matkatoiveensa.

Minne ajella? Näppärä ajelee vaikka Uuteen Seelantiin. Etenkin jos on pikkuisen enemmän aikaa. Mutta viikonloppuajelut sujuvat monella helpommin vaikkapa kotimaassa. Ideoita saa joka tapauksessa Matkamessuilta eli kannattaa mennä. Messuilla voi myös tarkkailla ihan niitä messujakin.

Hra Oma Aikaa kiinnosti tietenkin, missä on "meidän" osastomme eli Puolangan Pessimistien ständi. Ei löytynyt etsimälläkään, tietenkään. Eihän etsiminen olisi voinutkaan onnistua, Onneksi voi kysyä messuoppailta, jotka ovat iloisia ja avuliaita.

- Anteeksi, missäköhän on Puolangan Pessimistien osasto?
- Ai Puola? Se näkyy tuolla.

No heidän vihkostaan se löytyi ja kurssi siihen suuntaan. Ei löydy. Toiset oppaat tulevat vastaan.
- Anteeksi, missäköhän on Puolangan Pessimistien osasto?
- Ai Puola? Se näkyy tuolla.

Sitten tutkitaan taas vihkoa. Yhdessä etsien parin erehdyksen jälkeen oikea standi löytyy, ja ihme kyllä siellä on tuttua väkeä jopa paikalla piiloutuneena osastolle, joka tietenkin on vaatimaton ja surkea. On siellä telkkarikin, kuten oikeilla edustusosastoilla, mutta ei mustavalkoisessa putkikuvaruudussa näy kuin lumisadetta. Tietenkään. Seinien perinteiset tapetit ovat tietenkin ylösalaisin. Seinällä on kuva mitättömästä purosta, jota Suomen korkeimmaksi putoukseksi väitetään. 

Pakeneville ohikulkijoille koetetaan tuupata väkisin Pessimisti-lehteä mukaan. Hitaimmat eivät ehdi karkuun vaan saavat kohdata pessimismin kaikessa harmaudessaan. Lopputulos kuitenkin on pettymys: kun ei kukaan kumminkaan tiedä, missä on Puolanka, niin sama koskee tietenkin messuosastoakin. Jos sinne joutuu, on luultavasti eksynyt. Odottiko joku jotain muuta? Miksi? 

Puolangan Pessimistien mitätön osasto. Muista myös Mitätön show -kiertue, joka käy pilaamassa ihmisten päiviä ympäri Suomen.

No millainen osasto sitten toimii, vetää väkeä? Isokin osasto, jossa on vain seinillä kuvia ja telineessä esitteitä, ei kiinnosta. Kaikki osastot tuppaavat olemaan sellaisia. Pieni kulho Marianne-karkkeja osastolla ei sekään vedä magneetin tavoin maksavaa asiakaskuntaa osastolle. Mutta jos osastolla on jotain muuta, jokin erityinen juttu, joka vangitsee katseen, sellaiselle osastolle saattaa mennäkin. Tai joku näyttävä kilpailu. Tai mahdollisuus tehdä jotain. Ehkä sitten. Tai... jos osaston aihe on valmiiksi kävijää kiinnostava. 

Joka tapauksessa - toivottavasti kaikki saivat messuilta ideoita, minne mennä. Vaihtoehtoja ainakin oli paljon! Kävitkö itse Matkamessuilla? Oletko aiemmin käynyt? Oletko saanut ideoita, millaisia?

Rukan osasto houkutteli pienoismallilla alueesta - se kertoi kävijälle nopeasti, mitä kaikkea puuhaa olisi tarjolla. Voisi itse asiassa harkita menevänsä juttua tekemään kesäaktiviteeteista!

Kemijärven kartta, jossa Kemijärvi lainehti, kiinnitti huomion. Se onkin kivaa seutua ajella.

Pessimistien "osasto" olisi pitänyt huomata jo messuille saapuessa, vaikka se on todella hyvin kätkeytynyt pieneksi vähän kaikesta syrjään.

Pessimistien osastolla esiteltiin modernia puolankalaista asumista. 
Vahingossa hyllyyn oli tosin eksynyt "hauskoja" pessimismituotteita, joita saa niin Pessimismitalosta kuin nettikaupastakin. 

Tämä osasto kiinnosti aiheellaan - sotahistoriallisia kohteita. Monet niistä ovat blogin lukijoillekin tuttuja, kuten vaikkapa Raatteentien museo, Simo Häyhä -museo ja Mikkelin Muisti. 

Palveluksessasi herra kenraali

__________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )

Mukavaa Joulua ja parempaa uutta vuotta 2026! Miten meni 2025?

Hyvää joulua ja murisevaa uutta vuotta kaikille Oma Aika -blogin lukijoille – sekä teille vanhoille konkareille että uusille, jotka olette viime vuosina eksyneet tänne ehkä vahingossa etsiessänne jotain ihan muuta!

Miten meni teillä vuosi 2025 prätkähommissa? Tuliko ajettua sopivasti, liikaa vai juuri sopivan vähän, että jäi aikaa muuhunkin elämään? Kerro kommentteihin, jos huvittaa heittää joku kauteen liittyvä helmi – paras saa palkinnoksi virtuaalisen norjalaisen kalakeiton!

Itselläni vuosi oli sellainen "elämä tapahtuu" -tyyppinen. Uusi elämä asettui aloilleen, mutta prätkät eivät – nehän ovat kuin vanhat kaverit, jotka eivät koskaan halua olla liian kauan paikoillaan. Ilometrejä kertyi vähemmän kuin aikoihin eli hiukan reilut 30 miljoonaa (eli hiukan reilut 30 000 kilometriä noin perinteisemmin ilmaistuna). Kotimaan helmet jäivät vähän vähemmälle, ja Norjan reissu hajosi kolmeen osaan kuin huonosti suunniteltu ketju – syitä oli monia, mutta lopputulos oli silti upea. (Kiitos Norjalle kaikista serpentiineistä, tunneleista ja lane splitting -vapaudesta!)

Teknisesti vuosi sujui hyvin... kunnes syksyllä Wolfgang päätti muistuttaa, että se onkin vanha sotaratsu eikä ihan vastatullut alokas. Kardaani petti – joku oli joskus hitsannut siihen uuden pään, mutta metalli oli ilmeisesti ollut vähän "pehmeämpää" tyyppiä kuin alkuperäinen, sellainen "ei kestä ikuisesti" -versio. Prätkäpajassa se vaihdettiin, ja kuinka ollakaan, pieni ajoittainen öljytippa koneen alla räjähti huollossa kunnon vuodoksi. Syy? Öljy-/vesipumppu, joka sekin päätti lähteä eläkkeelle. Lopputulos: lompakko laihtui, mutta Wolfgang murisee taas kuin uusi. Tai ainakin kuin vanha, mutta toimiva. Tiesittekö muuten, että vanha K-sarjan Bemari ei käy, jos siinä ei ole mittaristo kiinni? Ei ehkä ekana tulisi mieleen etsiä syytä mittaristosta, jos pyörä joskus ei käynnistyisi. Ja kun nyt mittaristoista puhutaan, niin vilkaistaanpa niitä.

Mittarit 2025 lopussa:

• Wagner: 436 000 km (josta itse ajettu 2013 jälkeen 336 000). Oma suosikki pitkille reissuille.
• Wolfgang: 195 000 km (itse ajettu 2019 jälkeen 105 000). Varapyöräkin on saanut riittävästi liikuntaa, onhan se liki identtinen Wagnerin kanssa.
• Honda CX: n. 216 000 km (itse n. 60 000). Näyttelypyöränäkin tunnettu onkin arjen sankari
• Monkey: vasta 6000 km. Pieni apina, suuri ilo – mutta ei pitkille matkoille.

Enemmän on itse asiassa ajettu, mutta Biimereiden mittaristot ovat välillä kiukutelleet. Ilometrejä tulee eniten Bemareihin, koska niillä istuu vaan ja matka taittuu. Ajopäiviä eniten CX:llä, koska sillä hoituu arki. Monkey on se, jolla hymy nousee korviin, vaikka matka on lyhyt. Hymy nousee vielä enemmän katsojille, kun on muka hupaisan näköistä, kun tämänkokoinen ukko ajaa ja moposta ei näy mitään...

Kiitos kaikille lukijoille vuodesta 2025! Sivulatauksissa ylittyi kymmenen miljoonaa – se on kuitenkin vähemmän kuin Bemareilla ilometrejä tänä vuonna. Uusia lukijoita tuli ja nykyinen lukijakunta on entistä vahvemmin nimenomaan blogin varsinaisista aiheista kiinnostunut. Tai sitten ovat eksyneet muuten vain paikalle. Jouluna rauhoitutaan, syödään norjalaista kalakeittoa (tai kinkkua, kumpaa nyt sattuu pöydässä olemaan) ja ladataan akkuja seuraavaan kauteen. Ainakin pyörän, että lähtee aikanaan käyntiin.

Hyvää joulua ja murisevaa uutta vuotta 2026!

Miten teidän vuotenne meni? Paras prätkähetki 2025? Paras norjalainen kalakeitto? Kerro, jos huvittaa! 😊

Tästä tuli sanomista. Paikalle tuli nais- ja miespoliisi kertomaan, että nyky-Ruotsissa poliisiasemien lähellä ei saa enää kuvata – ampumis- ja pommiuhkia on päivittäin. Lopulta kuvat kuitenkin sallittiin, koska Ruotsin poliisi oli itse antanut samanlaisia kuvia Wagnerista uutena poliisipyöränä vuonna 1989 samaisen aseman edessä. Lopuksi vielä ystävällinen neuvo: "Toivottavasti Suomi välttää meidän virheemme." Kiitos neuvoista – otetaan opiksi! Ehkä...

Erikoista vuonna 2025 oli, että molemmat Biimerit olivat yhtä aikaa reissussa, ensimmäisen kerran ikinä. Reissu kohdistui Jäämerelle. "Harrikkamies" totesi, että vanha Biimeri oli parempi ja mukavampi ajaa pitkällä matkalla, vaikka voimaa voisi välillä olla enemmän kaksi päällä ajaessa. Mukavin hänen kokemuksestaan matkalla on Goldwing.

Prätkäpaja huolsi kaikki kaksipyöräiset. Niiden kunto tuntuu paranevan vuosi vuodelta! Siis pyörien, mekaanikoista en tiedä... 😃

Honca CX hoiti arkiajoja, niin remonttiprojektit kuin sairaalakäynnitkin.

Wolfgang työmatkalla Seinäjoen liepeillä

Wagner maailman vanhimmalla bensa-asemalla eli Kalmarin Unionilla.

Wolfgangilta meni boorit kardaanissa syksyllä kesken ajelun. Se jäikin käytännössä viimeiseksi varsinaiseksi ajeluksi kaudella 2025. Prätkäpaja tuli pelastamaan, kun Autoliiton Plus-jäsenyyden ja Ifin täyskaskovakuutuksen palvelutaso ei ollut tällä kertaa ihan kohdillaan. 

Honda lähitienoilla

Luonneanalyysin tulos

Marilyn, joka ei suinkaan ole kuollut vaan pakeni kohujulkisuutta juurilleen Pohjoismaihin ajelemaan Bemarilla, toivottaa lukijoille mukavaa joulua ja parempaa uutta vuotta 2026! Hänet tunnetaan nykyään nimellä Noora Jaana Martinpoika Haukisalmi. Ihan varmasti ehkä on näin.

__________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )