torstai 17. lokakuuta 2019

Davás 4: Hamningberg - koska se on olemassa

Edit: Lisätty video 
Tässä neljännessä osassa haltioidutaan Hamninbergista ja nautitaan märästä elämästä Vesisaaressa
Tämän jutun reitti. Klikkaa kartta isommaksi!
Neljä viikkoa pohjoisessa 2019

Davás 1: Pessimismi Kainuussa saa iloiseksi! 
Davás 2: Sisään vain eli nautintoja Lapissa!
Davás 3: Varangin vuonon eteläpuolella
Davás 4: Hamningberg - koska se on olemassa
Davás 5: Ilmastonmuutos Berlevågista Kaarasjoelle
Davás 6: Hammerfest ja Gildetun - ylhäältä näkee enemmän
Davás 7: Kuumana kylmässä ja muita iloja Tromssassa
Davás 8: Senja sen kauneus, Narvik ja paljon muuta
Davás 9: Paluu Lofooteille - aurinkoa, pilveä ja pilvessä
Davás 10: Näissä et ehkä ole Norjassa pysähtynyt, mutta kannattaa!
Davás 11: Höga kusten ja Ruotsin suurin automuseo
Davás 12: Viimeinen kiepaus eli Ruotsista Rovaniemelle ja Kainuuseen
Davás Bonus: Nautiskelua Varkaudessa ja yhteenvetoa: miten reissu sujui, miten uusi vanha pyörä selvisi, toimiko RVS-käsittely?



Varangin vuonon eteläpuolelta pohjoispuolelle

Pilvisessä, osittain sateisessakin kelissä Varangin vuonon kierto teitä E6 ja E75 pitkin. Tie on varsin hyväkuntoista, kuten Norjan päätiet yleensäkin.


  

   
  

  


Hamningberg

Hamningberg on niitä paikkoja, joihin mennään ihan vain siksi, että ne ovat olemassa. Tätä seutua ei voi selittää sanoin eivätkä kuvatkaan osaa tätä seutua selittää. Vähän pääsee jyvälle, jos kuvittelee itsensä Kuuhun, valitsee ison vuoren ja rikkoo sen isolla meteoriitilla suuriksi sirpaleiksi. Sitten rakentaa sinne kuumaisemaan, repaleiseen maastoon kapean pyörätien pujottelemaan vuoren raunioissa. Lampaita pulpahtelee eteen mutkien takaa.


Hamningberg on niitä äärimmäisiä paikkoja, "maailmanloppuja". Sieltä ei tietä pitkin enää pääse minnekään - eikä sinne edes pääse sitä tietäkään pitkin kuin muutamien viikkojen ajan, talvikeli sulkee sen. Juhannuksena siellä voi tehdä vaikka lumiukon, ollaan todella pohjoisessa. 


Hamningberg on niin syrjässä, että kuten edellisessä jutussa viimeksi esitelty Pykeija, sitä ei sodassa tuhottu - saksalaisille tuli niin kiire poistua alueelta, etteivät he ehtineet tuhota Hamninbergia. Hamninbergissa voikin siirtyä aikamatkaten historiaan, perinteiseen kalastajakylään Euroopan äärimmäisissä olosuhteissa. 


Hamningberg on ollut olemassa ainakin 1500-luvulla ja 1900-luvun alussa se oli koko Finnmarkin alueen suurimpia kalastajakyliä, siellä on enimmillään asunut jopa 250 ihmistä. Sodan jälkeiset kalastuslaivat olivat jo niin isoja, ettei Hamninbergiin niillä päästy ja kylä hylättiin 1965, ihmisille maksettiin muuttokorvaus. Eli vaikkei tie olekaan auki kuin lyhyen kesän, niin eipä siellä ketään enää olekaan kuin kesäisin. Silloin sieltä löytyy kahvila ja camping-mahdollisuuksia. 


Kokemuksena ajaminen Hamningbergiin on niin ainutlaatuinen, että se pitää kokea. 

   
 Tie kohti Vuoreijaa on toki aika kapea, mutta...

 ...kohti Hamningbergia se kapenee...


 ...lopulta tie on pyörätien levyinen!



   
  



Tässä ylhäällä ja alhaalla olevat kuvat ehkä parhaiten selittävät tunnelmaa!
 Repaleinen vuoristo on ihmeellisempää kuin kuvat tai sanat...


 Tämä maisema karuudessaan vei sydämen!













 Lopulta saapuminen Hamninbergiin - hylättyyn kylään, joka elää kesäisin




 Paluu tapahtui kaatosateessa, +7 astetta ja Jäämeren kuuluisat tuulet










Vesisaari


Vesisaari, norjaksi Vadsø, pohjoissaameksi Čáhcesuolu ja kveeniksi Vesisaari, on pieni kaupunki Varangin vuonon pohjoislaidalla, jossa asuu viitisen tuhatta ihmistä ja ympäristössä reilu tuhat lisää. Vuonon etelälaidalla on Pykeija, jota esiteltiin viimeksi tämän juttusarjan edellisessä osassa.


1800-luvulla Vesisaareen muutti suuri määrä suomalaisia kuten muuallekin tälle alueelle, ja vuosisadan vaihtuessa yli puolet väestöstä oli suomenkielisiä kveenejä. Nykyisin väestö on melkein kokonaan norjalaistunut. Kuten lähes kaikki kaupungit Pohjois-Norjassa, Vesisaarikin tuhoutui sodassa ja käytännössä kaikki rakennukset on tehty sodan jälkeen. Vesisaari on kauppa- ja kalastuskeskus, jossa on säilyketeollisuutta ja virvoitusjuomatehdas. 

Vesisaari on lukijoille tuttu jo ennestään viimevuotisesta visiitistä. Esittelemättä on muun muassa Vesisaaren erikoisen näköinen kirkko. Sisätiloissa suomalaiseen kiinnittää huomiota värikkyys - ja kokonaan sähköiset urut erikoisrakenteisina urkukaiuttimineen. Yllättävää kyllä, niiden ääni on yksi kauneimpia! 


Vesisaari ja Vuoreija on esitelty tässä, myös uiminen Jäämeressä!





  


Video: Upeasti soivat urut



 Prätkät saivat olla katoksen suojassa


Pienen kaupungin pieni kävelykatu oli tyhjä sateella 



 Nainen on avannut oven ja poimii lehteä... eikun hetkinen...



Omaa Aikaa 

Ikinä emme ole ajaneet tällaista tietä ympäristöineen. En mitään tämän tapaista edes. Tie Vesisaaresta Vuoreijaan oli tuttu ennestään, mutta Vuoreijan kohdalta eteenpäin kohti Hamningbergia ei. Sitä oli suositeltu ja sanottu, ettei sitä oikein voi selittää. Juuri niin se oli. 

Viisi kertaa Norjassa olemme käyneet ja kiertäneet eri paikkoja ja kaupunkeja, mutta Hamningberg ❤!  Hamningberg teki kertakaikkiaan suurimman vaikutuksen koko loman aikana. Se kivien ja maaston karuus, sitä ei voi sanoin kuvailla, se pitää itse kokea! Sinne tahdon ehdottomasti ensi kesänä uudelleen, vielä paremmin paikkoja tutkimaan.

Kuivalla, vaikkakin pilvisellä kelillä saimme tutustua siihen tiehen ja sen päässä olevaan kylään. Kylävisiitti jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä ennustettu Jäämeren sademyrsky lähestyi vauhdilla. Lämpimät asuintilat odottivat Vesisaaressa eli paluu alkoi pikaisesti. Sade saapui päälle oikeastaan välittömästi. Kohtalaisen kylmä keli eli +7, kaatosadetta ja Jäämeren legendaariset tuulet - siinä tunnelmia! Silti hetkeäkään ei kaduttanut!



Jäämeren tuulet, saapuu aina yllättäin
Auringon kruunun ne kauas kuljettaa
Kun jäämeren tuulet saapuu pohjoisesta näin

Ne auringon kruunun vie kotiin mukanaan


- Jäämeren tuulet. Jussi Hakulinen Yö-yhtyeelle


    Koska Hra Oma Aika tarvitsi hiukan palveluja Vesisaaren sairaalasta ja toisaalta kelin takia ei kannattanut mennä minnekään seuraavana päivänä, tuli vietettyä Vesisaaressa kaksi yötä. Scandicin henkilökunta järjesti visiitin sairaalaan äärimmäisen upeasti. Varasivat ajan, saattoivat koko matkan perille ja hoitivat keskustelut sairaalahenkilöstön kanssa norjaksi. Sujuvammin ei olisi voinut mennä! Hra Oma Ajan ei tarvinnut kuin istua ja odottaa. Norjan sairaanhoitojärjestelmä tosin ilmoitti Hra Oma Ajan iäksi 76 vuotta, mutta ehkä se kuvastaakin fyysistä kuntoa enemmän kuin ikävuosia. 

    Viivillä oli tilaisuus nauttia olostaan niin sisä- kuin ulkotiloissakin - sade oli lopulta pientä. Vesisaari, se pikku kaupungin lämpö ja pohjoisen tunnelma. Ystävällisiä ja auttavia ihmisiä, olo on kotoisa siellä kaukana! Tutussa kaupungissa oli ohjelmaa kirkosta pubiin. Uiminen Jäämeressä jäi kuitenkin välistä tänä vuonna. Ehkä ensi vuonna taas!


    Norja on upea ja kaunis maa, ystävällisten ihmisten kera.   Pohjois-Norja, se vaan on! Iso sydän ❤!


    Dolly ja Wolfgang 



     Pitihän sitä kiipeillä...


    Hamningbergin valtatie...

    Sadepäivän viettoa Vesisaaressa, pubissa valtava pizza ja hiukan juotavaa antaa energiaa! 
    Pizzasta riittää hyvin kolmelle!


    (Jos muuten haluat seurata tätä blogia, niin tämä blogit.fi on ihan kätevä - sinne jos kirjautuu ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa", niin saa aina tiedon, kun tulee uusia juttuja: https://www.blogit.fi/oma-aika )

    perjantai 11. lokakuuta 2019

    Hyvää syksyä!

    Hyvää syksyä lukijoillemme! Ajokausi täällä alkaa päättyä hiljalleen kelien kylmetessä. Ehkä vielä vähän aikaa voi ajella, mutta talvikeleihin pitäisi olla ihan erilainen pyörä. Nautitaan kuitenkin syksyn hyvistä puolista eli kauniista väreistä ja luonnon antimista! 

    Ilometrejä tuli noin 24 miljoonaa, kilometreiksi muutettuna noin 24 000, ellei vielä joku reissu tulisi tehtyä. Hra Oma Ajalla on tältä kesältä jotain 40 - 45 miljoonan ilometrin väliltä eli 40-45 000 kilometriä. 

    Kaikkia ihania kotimaan retkiä väheksymättä, kauden huippu oli tietysti neljä viikkoa pohjoisen reissulla. Kolme ensimmäistä osaa (1, 2, 3) on jo julkaistu ja lisää on tulossa koko syksyn mitalla. Monia kotimaan reissujakin on vielä julkaisematta eli talveksi riittää ideota ja vinkkejä jaettaviksi! 

    Hra Oma Aika tekee oman syysjuttunsa kun ehtii, kuulemma on asiaa öljyistä halvimmista mineraaliöljyistä kaikkein kalleimpiin superöljyihin, RVS-käsittelyn vaikutuksista ja tietysti siitä, että hän osti toisen BMW K75:n eli niitä on nyt kaksi. 

    Jos muuten haluat seurata tätä blogia, niin tämä blogit.fi on kait ihan kätevä - sinne jos kirjautuu ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa", niin saa aina tiedon, kun tulee uusia juttuja: https://www.blogit.fi/oma-aika .


    Edit: Tulihan tämän postauksen jälkeen hieno ajokeli!


    lauantai 5. lokakuuta 2019

    Davás 3: Varangin vuonon eteläpuolella

    EDIT: Lisätty video Grense Jakobselvistä! 
    Ylittäessään rajan Näätämössä kulkija saapuu Varangin vuonon alueelle. Vuonon eteläpuolella on ainakin kaksi hyvinkin tuttua kohdetta eli Kirkkoniemi ja "suomalaiskylä" Pykeija. Molempien suomenkieliset nimet kertovat alueesta paljon - Finnmarkin alueelle muutti aikoinaan tuhansia suomalaisia, etenkin 1800-luvulla. Ennen suomalaisia siellä asui tietenkin saamelaisia, ja niinpä liki kaikki kyltit ovat kolmella kielellä: saameksi, suomeksi ja norjaksi. 


    Muutakin nähtävää on kuin Pykeija ja Kirkkoniemi, esimerkiksi Näätämöjoen Kolttaköngäs-koski ja Grense Jakobselv kirkkoineen. 

    Tämän jutun reitti. Klikkaa kartta isommaksi!
    Neljä viikkoa pohjoisessa 2019

    Davás 1: Pessimismi Kainuussa saa iloiseksi! 
    Davás 2: Sisään vain eli nautintoja Lapissa!
    Davás 3: Varangin vuonon eteläpuolella
    Davás 4: Hamningberg - koska se on olemassa
    Davás 5: Ilmastonmuutos Berlevågista Kaarasjoelle
    Davás 6: Hammerfest ja Gildetun - ylhäältä näkee enemmän
    Davás 7: Kuumana kylmässä ja muita iloja Tromssassa
    Davás 8: Davás 8: Senja sen kauneus, Narvik ja paljon muuta
    Davás 9: Paluu Lofooteille - aurinkoa, pilveä ja pilvessä
    Davás 10: Näissä et ehkä ole Norjassa pysähtynyt, mutta kannattaa!
    Davás 11: Höga kusten ja Ruotsin suurin automuseo
    Davás 12: Viimeinen kiepaus eli Ruotsista Rovaniemelle ja Kainuuseen
    Davás Bonus: Nautiskelua Varkaudessa ja yhteenvetoa: miten reissu sujui, miten uusi vanha pyörä selvisi, toimiko RVS-käsittely?




    Näätämöjoen Kolttaköngäs


    Näätämöjoen Kolttaköngäs osuu mainioon paikkaan teiden 893 ja E6 risteyksessä. Kolttakönkäässä paikkakuntalaiset harjoittavat perinteisintä pyyntimuotoa, käpäläverkkokalastusta. Suomen puolella paikkakuntalaiset kalastavat lähes yksinomaan seisovilla lohiverkoilla. Siinä on molemmin puolin koskea hyvää tilaa viettää taukoa ja katsella lohien hyppimistä ja kuunnella kosken kohinaa. 



     Huomaa ihmiset toisella rannalla - tämä on iso koski!




    Grense Jakobselv


    Kirkkoniemestä kannattaa jatkaa matkaa eteenpäin kohti Grense Jakobselviä. Paitsi että tie vie aivan Venäjän rajalle, se tarjoaa hienoja maisemia. Lähimmillään ollaan aivan kiinni rajajoessa ja joen voisi helposti ylittää tai vaikka heittää kiven yli. Kyltit kieltävät kuitenkin ankarasti kaiken provosoinnin, onhan se samalla Naton ja Venäjän välinen raja. 


    Tien päättyessä lopulta Jäämerelle, siellä on käytännössä vain kirkko. Kiveä, ruohoa ja komea kivikirkko. Kivikirkko pohjoisessa Norjassa on jo sinällään harvinaisuus eli miksi paikkaan, jossa ei asu juuri ketään?

    Taustalla on rajaongelma 1800-luvulla. Vaikka periaatteessa raja Venäjän kanssa oli virallisesti sovittu, ei asia etenkään kalastajille ja muille ollut mitenkään selvä. Sotavoimien lähettämisen sijaan Ruotsissa (jonka osa Norja siihen aikaan oli) keksittiin rakentaa näkyvä kirkko rajajoen suulle kalliolle. 1869 rakennettu Kuningas Oskar II:n kivikappeli rakennettiin vahvistamaan Norjan aluevaatimusta alueella ja nimettiin Ruotsi(-Norja)n kuninkaan Oskar II:n mukaan. Se oli selkeä viesti ortodoksiselle Venäjälle ja kärhämöinti loppui. 









      


    Vuoremijoessa on raja - toisella puolella on Venäjä. Erikseen kyltein kielletään ylittämästä jokea mitenkään eikä saa kuvata eikä provosoida mitenkään... Se on Naton ja Venäjän raja!  


    Siinä se on - keskellä kalliota ja ruohikkoa, merelle hyvin näkyvällä paikalla,  
    Kuningas Oskar II:n kappeli

    Horisontissa näkyi iso risti, jonka luokse vei polku.



     Kappelille voi mennä taikametsän läpi



    Video Grense Jakobselvistä:




    Kirkkoniemi


    Vuoden 1826 rajankäyntiin saakka alue kuului Ruotsi(-Norja)n ja Venäjä(-Suome)n yhteisalueeseen. 1900-luvun alussa paikalla oli vain harvoja taloja ja kirkko. Toisessa maailmansodassa kaupunki tuhoutui täysin venäläisten pommittaessa ja saksalaisten polttaessa loput. Pohjois-Norjassa yleensäkin lähes kaikki on toisen maailmansodan jälkeen rakennettua. Edellä kuvattu Kuningas Oskar II:n kappeli on siksikin hieno poikkeus. Kaupungissa asuu melko paljon myös venäläisiä ja kveenejä eli suomensukuisia.



     Kirkkoniemellä ei odottaisi kiinalaista porttia!


    Kirkkoniemen kirkko - ainakin persoonallinen 


    Eläväistä katuelämää



    Pykeija

    Myös idyllinen parinsadan asukkaan Pykeija säästyi sodan tuhoilta. Suuri osa kylän asukkaista osaa kveeniä, suomen murretta. Norjan kieli on kuitenkin yleistynyt kotikielenä ja suomen kielen taito on katoamassa. Pääosa asukkaista on 1800-luvun puolivälissä Suomen Lapista köyhyyttä ja nälkää pakoon lähteneen siirtolaisjoukon jälkeläisiä. Kylään kuljettiin lautalla Vesisaaresta 1960-luvulle saakka, jolloin sinne valmistui maantie - ja se maantie onkin moottoripyöräilijän mieleen: mutkia riittää. Maisemassa on vain kiveä ja ruohoa, ja se karuus on vaikuttavaa. Kylässä on myös sauna, jonne pääsyä voi tiedustella kuvissakin esiintyvästä kahvilasta/turisti-info Bistroenista. Kahvilassa on ravintola ja tarjolla on tietenkin myös kuningasrapua, onhan Pykeija sen keskeinen pyynnin ja kasvatuksen keskus. Hintakin on kohtuullisempi kuin monessa muussa paikassa.






      







    Omaa aikaa Varangin eteläpuolella

    Vaihtelevassa säässä matkailua edelleen. Lämpötila pysyi alle kymmenessä asteessa, mutta ei se mitään haitannut. Aiempiin visiitteihin verrattuna oli toki kylmää.

    Hra Oma Ajan "uudesta" Biimeristä eli Wolfgangista (K75 -86) takaiskunvaimentimen viimeisetkin öljytipat poistuivat kuoppaisella tiellä Grense Jakobselviin. Pyörän liikehdintä alkoi muistuttaa jotain vanhan amerikkalaisen auton keinuntaa ja ajon piti olla hyvin rauhallista. 

    Kuningas Oskar II:n kirkko oli oikeastaan ainoa ennalta päätetty kohde koko neljän viikon reissulla pohjoiseen, se oli nyt nähty ja olo oli tyytyväinen. Matka jatkuisi tästä Varangin vuonon pohjoispuolelle, jossa oli odotettavissa muutakin elämää kuin turismia.


    Dolly ja Wolfgang Pykeijassa 


     Herkkuja oli tarjolla Kirkkoniemessä
     . . .