sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Kromattu Nainen ja sylintereiden poraus ylikokoon - eli Viivi II ja koreilut

Jotain uutta pitää aina saada prätkiin talven aikana. Ei niin, että hra Oma Aika osaisi tehdä oikein mitään muuta kuin suunnitella ja järjestellä asioita - mutta osaa kumminkin ottaa kuvia. 

Sylintereiden poraus


Isoin juttu oli koneen avaaminen vielä kerran. Viivi II:een tehtiin vuosi sitten "100 000 kilometrin huolto" Prätkäpajassa eli kone purettiin atomeiksi ja joka ikinen osa tarkistettiin, mitattiin ja tarvittaessa uusittiin tai muutoin kunnostettiin. Ulkopuolinen koneistamo mittasi sylinterit ja muut ja koneen piti olla kuin uusi, ja niin se olikin, se toimi ja kävi kuin uusi - mutta toinen syöpymistä puhtaaksi hoonattu sylinteri söi öljyä enemmän kuin ennen. Mittauksissa ei koneistamo ollut huomannut ilmeisesti lievää syöpymien aiheuttamaa ovaaliutta.


Viime kesä meni silti hienosti, mutta öljyä oli lisäiltävä melkein joka toisen tai joka kolmannen tankkauksen yhteydessä. Täksi talveksi oli Prätkäpajan kanssa sovittu, että vaikka mittojen puolesta puhtaiksi ja kiiltäviksi hoonatut sylinterit olivat koneistamon mukaan täysin tehtaan toleranssissa, ne porattaisiin ylikokoon. Leq hommasi alkuperäiset Hondan ylikokomännät (0,5 mm), kone purettiin taas atomeiksi, vietiin koneistamoon porattavaksi ja kun he saivat työnsä valmiiksi, Prätkäpaja kasasi sen uudelleen.


Teknisesti poraukseen liittyvänä erikoisominaisuutena CX:n kyseessä ollen kannattaa mainita, että kone on sikäli haasteellinen, että koko kone pitää purkaa nippeleihin kiinteistä sylintereistä johtuen ja itse poraus on haasteellinen tehtävä, koska sylinterikulma on eri kuin mikään taso itse moottorissa, jolloin sen joutuu simmaamaan tarkkaan kulmaan.

Tuo kuluneisuus, jota ei huomattu saattoi johtua myös siitä, että kun sylinterissä oli ollut joskus pyörän historian aikana vettä, katosi hoonatessa hapettunutta materiaalia ensimmäisellä kerralla sylinterin seinämästä, joka johti epä-pyöreyteen.
Nyt Viivi II:n kone on joka tapauksessa täysin uutta vastaava, ellei parempikin (valtavasti isompikin: peräti 503-kuutioinen 497 sijasta...). Ja sen ääni on niin pehmeän kaunis. Täytyy sanoa, että luullakseni harva firma antaa takuun 34-vuotiaalle moottorille ja vastaa täysin huutoonsa! 


Ensimmäiset pari sataa kilometriä maltillista sisäänajoa ja kokeilua ovat vasta takana eikä suurimpia kierroksia vielä ole kokeiltu lainkaan, mutta ääni on kuin se olisi pieni Ducati ja tätä ei usko kukaan: vanha CX nostaa etupyörän irti tiestä pelkällä kaasulla pienimmillä vaihteilla ilman revitystä...

Voi kyllä suositella tällaista "100 000 kilometrin huoltoa" vanhoille prätkille tai ylipäätään enemmän ajetuille. Ja ilmeisesti moni muukin voi, sillä aina Prätkäpajalla käydessäni olen nähnyt myös vanhoja pyöriä, joiden koneet on purettu atomeiksi ja laitetaan uusiksi. Halvemmaksi tämä varmaan aina tulee kuin vaihto uudempaan vähemmän ajettuun - jolle kumminkin kenties kohta joutuu tekemään jotain koneremppaa.



Kromia!


Kaudelle 2014 myös kromautettiin joitakin Viivi II:n osia Amoila Oy:ssä. Osat vietiin loppusyksystä, koska sen verran on ymmärrystä, ettei yksittäisen mopon osia aleta kromaamaan oitis vaan odotellaan hiukan sopivampaa rakoa ja erää. Jos maaliskuussa tulee mieleen, että voisi kromauttaa osia, niin saattaapi olla hiukan myöhässä kauden alkua ajatellen. 

Amoilassa oli miellyttävää asioida - oli selvää, että ammattitaitoa löytyy ja työt jopa joskus valmistuvat. Toisin kävi, kun aiemmin lähetin osia Viroon kromattaviksi - aikaa meni 1,5 vuotta eikä yhtään valmista osaa. Sain ne sentään lopulta takaisin, toisin kuin joillekin on käynyt. Kromatut osat olivat vanhoja, käytettyjä ja hapettuneita (jopa ruostunutta peltiä!), mutta etenkin lähtökohtaan suhteutettuna tulos oli hyvä. Osat ymmärtääkseni ensin kuparoitiin, siten niklattiin ja lopulta kromattiin eli ei mitään oikoteitä. Jos joku muuten ihmettelee "klommoa" syylarin peltisessä kehyksessä, niin siinä kuuluu sellainen olla.


Pakoputken muhvit tosin löysin eBaysta, ovat Saksasta ja eivät kromattuja vaan kiillotettua alumiinia. Ne kiiltävät nyt, mutta ne täytynee kromauttaa joskus.



Satula!


Lisäksi satula teetettiin uusiksi, sillä vanhan rungossa oli pehmeitä kohtia ja lisäksi valkoiselle päälliselle oli valunut vihreää jäähdytinnestettä... Onneksi meillä oli valmiina varastossa toinen, ehjärunkoinen satula. Siihen teetettiin Autoverhoomo Ticabo Oy:ssä uusi pinta aiemman mallin mukaisesti ja erinomainen on tulos! Kyllä kelpaa taas Viivin hinkata istumalihaksiaan siihen! 



* * * * *

Huomautus: Tässä jutussa mainitaan firmoja nimeltä, kuten joissain muissakin jutuissamme. Firmat eivät ole maksaneet "mainostamisesta" emmekä edes tee juttuja rahasta. Jos olemme tyytyväisiä johonkin, me kerromme sen. Näihin kaikkiin olemme todella tyytyväisiä ja suosittelemme lämpimästi. Jokaiseen tässä mainituista liikkeistä maksoimme laskut hinnaston mukaan.







Video: Remontin jälkeen koneen käynnistys kotona ekan kerran. Käy aluksi ryypyllä vähän korkealta ja olisi pitänyt pestä kone kunnolla...

Tällainen se on nyt - periaatteessa samannäköinen kuin ennenkin, mutta vähän kiiltävämpi:





lauantai 22. maaliskuuta 2014

Viivi II:n paluu (ja Helsingin Storm on nyt Vantaan Storm)

EDIT: Lisätty uusi Storm
Viivi II oli taas atomeina, mutta on juttu tässä: Kromattu Nainen ja sylintereiden poraus ylikokoon, koreilut ja Viivi. Perjantaina ajoin sen Prätkäpajalta takaisin kotiin ja kyllä Viivi II vain on ihan oma lukunsa. Kone on nykyään käytännössä täysin uusista tai uudenveroisista osista, hiukan uutta kromia pinnalle, uusi satula jne. (<-- Tähän palataan pian, mitä kaikkea talvella on tehty ja miltä näyttää Viivi puettuna kromiin)  ja niin maailman hauskin prätkä oli taas kotona.

Silläkin piti kausi avata ja kurvailla tutut mutkatiet, moottori kun pitää nyt rauhallisesti sisäänajaa. Etenkin Lahelan ja Palojoen välillä tuli vastaan orgilaisia tutusti sormi pystyssä, ja muitakin motoristeja toki paljon joka puolella. Kun tien poskeen pysähdyimme hiukkasen kuvaamaan, niin motoristihenki oli heti voimissaan: ensimmäinen paikalle sattunut prätkä pysähtyi varmistamaan, että kaikki on kunnossa. 

Haltialassa oli yksityistilaisuus, mutta Puksussa legendaarinen Snacky oli tietenkin auki. Sen seurauksena vatsa tuli tankattua ylitäyteen, mutta... jaksaapahan sitten taas ajaa.

Lunta on enää vähän:

V-Poweria tankkiin vanhojen bensojen päälle:


Sitten tien päälle - Viivi II:n ääni on ihanin kaikista, etenkin nyt remontin jälkeen. Meidän korvaamme siis, tosin Ducatista voidaan keskustella... tämähän kuullostaa nyt lähinnä pikku-Ducatilta!



Nokia Lumialla saa halutessaan monta kuvaa sekunnissa, ja luuri osaa laittaa valitut otokset vaikka päällekäin ja lopputulos on aika hauska:






Matkalla piipahdimme myös tutustumaan uuteen Stormin myymälään - Helsingin Storm on nyt Vantaalla, vieressä on mm. All Right ym. Hienot, isot uudet tilat ja edelleen hyvä palvelu! Viivi sai minuutissa kypäräänsä uuden visiirin kiinnitettynä.







torstai 13. maaliskuuta 2014

Wilbers eli Wagnerin mittatilausjouset


Wagnerin eli BMW K75:n alkuperäinen jousitus on mukava ja pehmeä. Pienet epätasaisuudet häviävät täysin, mutta etenkin kaksi päällä ja mutkissa Hra Oma Aika on kaivannut jämäkämpää jousitusta ja iskunvaimennusta. Moottoripyora.orgista tuli vinkkiä mittatilausjousista, lähinnä Wilbersistä ja Öhlinsistä.

Me tuskin alamme ennen ajoa saati kesken ajon säätämään yhtään mitään emmekä aja radalla tai muuten kilpaa eli olisi turhaa maksaa sellaista ominaisuuksista - sporttipyörän tai sporttisemman ajotavan kohdalla tilanne olisi ehkä toinen. Päädyimme siis Wilbersin "perusmalliin" ilman lisäsäiliöitä (ks. jutun lopusta erot). Jouset tehdään mittatilauksena aina juuri tiettyyn pyörään, tietyn painoiselle kuskille ja matkustajalle, tietynlaiseen ajoon ja tietyn laisille teille jne. Päädyimme uusimaan sekä etu että takajousituksen ja vaimennuksen, jotta ovat sitten keskenään samaa paria.

Prätkäpaja laittoi ne kiinni Wagneriin ja samalla heidän aloitteestaan varmuuden vuoksi uusittiin vähän stefoja. Enpä itse ollut sitäkään hoksannut ajatella. Itse asiassa suosittelen jousituksen uusimista harkitsevan kysäisevän Prätkäpajan Lequlta sopivia vaihtoehtoja, mikäli itsellä on yhtään epävarmuutta valinnan suhteen. Prätkäpajan lisäksi näitä saa ainakin suoraan Wilbersiltä Saksasta tai Oitraconista. 

No mikä tulos? On kova ja jäykkä, kuten haluttiinkin. Sama maku toki Viivilläkin on, mutta ei aiemmin jousituksen suhteen... tämä tuntui kuulemma silti hyvältä Viivinkin mielestä. Vähän kuin vertaisi ranskalaisen tai amerikkalaisen auton jousitusta saksalaiseen. Takapää on liki täydellisen tuntuinen. Pienet epätasaisuudet suoralla tuntuvat hiukan aiempaa selvemmin etupäässä, mutta ote tiehen on ihan muuta kuin ennen. Erityisesti mutkissa uuden jousituksen ja iskunvaimennuksen huomaa, etenkin reilummin kantatessa. Ei huojahda eikä hötky vaan on tiukasti ajolinjalla. Huomattavasti parempi kantavuus näkyy jo siinä kun istumme kyytiin -  pyörä ei notkahda lainkaan, laskee tasaisesti ehkä sentin tai pari (ennen laski useita senttejä). Kyllä mittatilausjousia suositella voi.

Tällaisen satsin tilasin, sain ja asennutin paikalleen:

 - - - - - - - - - - - - -

Seuraavaksi Wilbersin mainostekstejä, joista oli meille apua valinnassa - vaikka kyllä minulle riittää, jos Leq sanoo, että ovat hyvät. Seuraavat tekstit eivät siis ole omiani vaan Wilbersin, mutta auttavat jousitustaan jälkikäteen parantavaa valitsemaan. Tehdasvarusteina uusiin pyöriin saa toki hienoja systeemejä valmiinakin.


Miksi hankkisit WlLBERS-iskunvaimentimet moottoripyörääsi ?

  1. Wilbers-iskunvaimentimet valmistetaan aina yksilöllisesti(*) - ilman lisähintaa.
  2. Voit madaltaa tai nostaa istuinkorkeutta tarpeen mukaan - ilman lisähintaa.
  3. Wilbers-iskunvaimennin on täysin huollettavissa - pitkä käyttöikä.
  4. Voit päivittää/muuttaa Wilbers-iskunvaimenninta myöhemmin jos on tarvetta - muunneltavissa...
  5. Jos vaikka ostat Wilberssin jostain käytettynä, voidaan se muuttaa juuri sinulle sopivaksi - monipuolisuus.
Kaikki tämä jopa 5-vuoden takuulla, kun huollatat iskunvaimentimesi kahden vuoden tai 20 tkm välein.

Minkälaisen iskunvaimentimen sitten tarvitsen ?

  • Jos ajelet pääasiassa ihan normaalia ajoa yleisillä teillä, niin vaimennin ilman lisäsäiliötä on yleensä riittävä.
  • Jos käyt myös moottoriradoilla, metsässä tai muuten suhtaudut ajamiseen enemmän tosissaan, silloin vaimennin jossa on myös lisäsäiliö (puristusvaimennuksen säädöt) on parempi vaihtoehto. Lisäsäiliö on joko letkun päässä tai sitten "kiinteästi" iskunvaimentimessa. Se riippuu siitä mihin pyörämalliin se asennetaan.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Maalissaalis 2014


Mitä järkeä on ajaa Helsingistä Tuulokseen, maksaa sisäänpääsy ja päästä katselemaan myynnissä olevaa tavaraa - joista suuresta osasta ei ole edes aavistusta mitä ne ovat? No, ei varmaan mitään, mutta niin me taas Viivin kanssa teimme ja hauskaa oli. Moni näytti perinteisestä Maalissaaliista taas löytävän vaikka mitä!

On siellä toki paljon tuttuakin tavaraa, kuten esimerkiksi ihan uusi Jawa 650 (nykyaikaisella tekniikalla - enpä edes tiennyt, että Jawa yhä valmistaa prätkiä!), hieno ja vähän ajettu Honda CB750 "Tuutti", monta suht kokonaista prätkää ja sitten eri asteisia projekteja. Viimeksi mainituista melkein sanoisin, ettei välttämättä ihan museorekisterivalmista tule pelkällä vahalla... 








Uusia, ehjiä ja suht ehjiä:

















Rompetta



 

 












Mopoja









Projekteja, jotka luultavasti vaativat enemmän kuin pelkän vahan pintaan...