Tässä jutussa mennään laidasta toiseen monella tavalla - Norjan etelälaidalta siirrytään reilusti toista tuhatta kilometriä kohti pohjoislaitaa, sään suhteenkin mennään laidasta toiseen eli kylmästä lämpimään ja sateesta paisteeseen, ja tievalintojakin riittää moottoriteistä pieniin hiekkateihin. Onko tällaisessa touhussa mitään laitaa? Mutta koska nämä paikkakunnat sinällään on käyty läpi aiemminkin, niin kerrotaan lukijoille ajovinkkien lisäksi vähän erilaista matkan varrelle osuvaa historiaa. Tai ainakin erilailla kerrottua.  Tässä jaksossa edetään kuvan mukainen matka Hamarista Narvikiin. Välillä ollaan Stiklestadissa ja Mo i Ranassa, joissa kumpaisessakin tulee oltua joka kesä, joten niistä puhutaan aika niukasti tällä kertaa. Vaikka laulussa lauletaan, että "kylmästä lämpimään, aion tulla viereesi kömpimään", niin sydämet kartalla eivät kerro naisseikkailuista eivätkä vihreät merkit hyvistä baareista. Valitettavasti. Kolmostiestä ja ihan hirveästä asiasta on kerrottu tässä jutussa, Stiklestadista esimerkiksi tässä jutussa ja Mo i Ranasta esimerkiksi tässä. Narvik puolestaan on tullut tutuksi esimerkiksi tässä jutussa. Pohjoiseen mennessä Stiklestadissa viimeistään törmää Siihen Tyyppiin, josta aikalaiset eivät tykänneet, joka sai turpiinsa Suomessa ja tapettiin Norjassa ja joka myöhemmin julistettiin pyhimykseksi. Mutta nyt Stiklestadissa oli jopa pienesti esillä yksi niistä kolmesta, jotka opettivat tälle Olav II Haraldssonille, ettei karkotuksesta palata. | Norja 2023:
|
Thorir Hund
Thorir Hund (muinaisnorjaksi Þórir Hundr, myöhemmin tunnettu nimellä Tore Hund) oli kotoisin Bjarkøyan saarelta, josta tässä blogissakin on kerrottu hämmästyttäviä asioita. Tosin tässä blogissa ei paljon muuta kerrotakaan kuin hämmästyttäviä asioita. Tai ainakin asioita hämmästyttävällä tavalla.
Thorir kuului vaikutusvaltaiseen sukuun, harjoitti kauppaa turkiksilla ja mursunhampailla (vaihtaisitko tyttäresi kymmeneen mursun hampaaseen?) sekä osallistui "viikinkiretkille" eli ryöstöhyökkäyksiin Bjarmiaan. Bjarmian kuningaskunta oli oikeastaan suomalainen, osittain Kalevalankin tarinoiden tapahtumien historiallinen alkulähde ja silti et tiedä siitä mitään. Aika noloa. Tosin ei siitä juuri kukaan muukaan ole edes kuullut. Mutta tuon edellisen linkin lukemalla olet tietäväisempi kuin kaverisi ja teet Bjarmiasta kertomalla vaikutuksen vastakkaiseen sukupuoleen. Et tosin välttämättä toivotunlaista vaikutusta, voin kokemuksesta kertoa.
Kuningas Olavi II nimitti Toren lääninherraksi, mutta miesten välit jotenkin huononivat ajan mittaan. Siihen pikkuisen vaikutti se, että kuningas tapatti Toren veljenpojan.
Olav II Haraldsson ei ollut pakkokäännytyksineen kovassa huudossa, ja olihan siinä viikinkipäälliköiden sisäisestä valtataistelustakin kysymys, mutta nämä henkilökohtaiset syyt saattoivat painaa myöhemmissä ratkaisuissa vielä enemmän.
Thoririlla ja muilla viikinkipäälliköillä (kuten tässä blogissa kuuluisaksi tehty Hårek av Tjøtta) paloi 1026 käämit, meni hermot ja katkesi pinna tähän Tyyppiin, ja porukalla Olavi päätettiin karkottaa maasta.
Thoririlla ja muilla viikinkipäälliköillä (kuten tässä blogissa kuuluisaksi tehty Hårek av Tjøtta) paloi 1026 käämit, meni hermot ja katkesi pinna tähän Tyyppiin, ja porukalla Olavi päätettiin karkottaa maasta.
Sisällissodassa alkoikin tulla Olaville turpiin, kun muiden viikinkipäälliköiden avuksi tulivat tanskalaiset - he eivät olleet unohtaneet Olavia (jota kutsuivat nimellä Olavi Paksu). Olavi oli nimittäin taistellut Englannissa englantilaisten puolella muita viikinkejä vastaan ja halusi sitten päästä koko Norjan kuninkaaksi muiden kustannuksella. Eteläiseen Norjaan perintöoikeuden saaneen Tanskan kuninkaan Knuut Suuren johdolla tultiin Tanskasta Norjaan saattelemaan Olav yksisuuntaiselle turistimatkalle Helvetin Kuuseen. Knuut Suuri ystävällisesti ja jalomielisesti jäikin sitten poikineen koko Norjankin kuninkaaksi.
Tarkemmin sanottuna Olav joutui pakenemaan 1028 Novgorodiin Kiovan Rusiin eli siihen ruotsalaisten perustamaan maahan, josta myöhemmin syntyi kaikkien naapurikansojen rakastama, aina pyytämättä apuun tuleva Venäjä. Aikalailla Helvetin Kuusi siis. Tai ainakin helvetin kusinen paikka, koska Venäjällähän on niin paljon ammoniakkia, että presidenttikin on kusipää.
Novgorodissahan ei voinut saada muita kuin hyviä ajatuksia eli niitä samoja, joita siellä on ollut tuhat vuotta siitä eteenpäinkin - eli aina on hyvä idea hyökätä naapurimaihin auttamaan. Niinpä Jumalaan ja itseensä vahvasti uskoen Olav meni sieltä Ruotsiin, sai ruotsalaiset mukaansa ja hyökkäsi Norjaan poistamaan natseja ja vaatimaan kruunua takaisin itselleen. Ruotsiin siksi, että Olavin vaimo Astrid oli ruotsalainen prinsessa. Tosin appiukkokin eli Ruotsin kuningas vihasi Olavi Paksua, olivat jopa sotineet keskenään - mutta eihän se keskenään sotiminen sitten oikein enää sopinut, kun Olavista oli tullut suureksi harmiksi vävypoika. Appiukkokin oli muuten nimeltään Olav, tarkemmin sanottuna kuningas Olav Skötkonung, suomalaisittain Olavi Sylikuningas. Tosin se on käännösvirhe alkuperäisestä muinaisnorjankielisestä nimestä Óláfr skautkonungr, oikeasti se kaiketi oli ollut enemmänkin Olav Skattkonung eli Olavi Verokuningas (sköte = kohtu, skatt=vero). Tai ihan alunperin hän oli vain Óláfr Sœnski eli Olavi Ruotsalainen, ettei sotkettaisi norjalaisiin Olavi-kuninkaisiin. No, tyttärensä myötä hän oli kuitenkin liiankin sotkeutunut etenkin Olav Haraldssoniin eli tähän tulevaan vähemmän pyhään Pyhään Olaviin.
Olavi tuli siis taas takaisin vähän kuin Paavo Väyrynen Suomen politiikassa - sivuun ei jäädä pitkäksi aikaa! Stiklestadissa Olavi kuitenkin asianosaisen itsensä suureksi yllätykseksi tapettiin 1030, kun tämä vihattu sankari ei ymmärtänyt pysyä poissa. Tjøttan pojat Hårekin johdolla etenkään eivät ymmärtäneet, että paksu poika on kovin kaikista, vaan pitivät tätä naapurikansojen tapaan vastenmielisenä kusipäänä, joka vain halusi takaisin valtaan ja jonka pakkokäännytykset kristinuskoon eivät nyt vain oikein sopineet Hårekin ja hänen miestensä agendalle. Niinpä mokomat viikinkipakanat sitten terävillä astaloilla, joita myös miekoiksi ja keihäiksi kutsutaan, iskivät Olavia erinäisiin paikkoihin. Kalv Arnesson iski miekalla niskaan, Tore Hund upotti Olavin mahaan saman keihään, jolla Toren veljenpoika oli tapettu, ja Torstein Knarresmed iski miekalla sinne, missä miestä eniten sattuu. Moiseen selkokielellä esitettyyn pikku silittelyyn Olav sitten kuoli. Suomessa on parikymmentä kirkkoa ja yksi linna nimetty Olavin mukaan, vaikka Suomessa ei hänestä aikanaan ollut ensimmäistäkään hyvää sanaa sanottavana - paitsi ehkä se, ettei hän tullut ikinä uudelleen kylään. Oppi kerrasta.
Tore Hund oli uransa huipulla 1023, ja viittä vuotta myöhemmin uransa huipennuksena siis tappoi kuninkaan, mutta loppu onkin sitten sitä hämärämpi. Olavista alettiin tehdä pyhää ja Thoririn osakkeet eivät siinä vaiheessa olleet kovin korkealle arvostetut. Thorir katosi eikä koskaan enää palannut Bjarkøyaan - legendan mukaan hän lähti Pyhään Maahan. Siihen nähden, että tämä pakana ei kristinuskon pakkolevittämisestä niin digannut, niin voisi ennemminkin epäillä kristinuskon pakkolevittäjien auttaneen Thoriria saamaan selville, onko siellä "toisella puolella" Odin- vai Jahve-jumala. Ehkä kyseessä ei kuitenkaan ollut Pyhä Maa vaan Pyhämaa Uudenkaupungin kupeessa? Kenties siellä yhä elää tämän sankarin hurjia jälkeläisiä...😉
Onko Tore yhtä tärkeä tarinan takia Olaville kuin Juudas Jeesukselle? Ilman heitä ei tarina olisi syntynyt?
...palataan vuoteen 2023
Hamarista lähtiessä oli ajatus edetä ripeästi pohjoiseen, koska matkaa oli Narvikiin lyhimmilläänkin noin 1300 kilometriä eli 1,3 miljoonaa ilometriä. Taktiikkana oli kahden yöpymisen taktiikka eli hra Oma Ajan vakiopaikoissa Stiklestadissa ja Mo i Ranassa. Tyylinä kun ei ole ajaa verenmaku suussa vaan sellaisia sopivia pätkiä, joista voi sitten tilanteen mukaan kehittää variaatioita ja pysähdellä ihmettelemään erilaisia paikkoja ja asioita.
Ai niin, piti vissiinkin näyttää lukijoille ajoreittejä. Seuraavaksi niitä.
Hamarista Stiklestadiin
Nyt esittelemme sen tunteen, kun olet ajanut tavallisia teitä paljon ja yks kaks päätät ylittää vuoriston pientä hiekkatietä pitkin... ja toki luotamme pieniin siltoihin, miksemme luottaisi. Siitä yli vaan! 😃 Se onkin reitin parasta antia, sillä Trondheimin ja Stiklestadin väli on tylsää Norjan mittakaavassa, ainoana vaihtoehtona kiertää rannempaa - sekin on esitelty aiemmin. Trondheimistä eteenpäin oli sateista liki koko matkan ja lämpötila raikas 12 astetta. Poikkeuksellisesti ei enää huvittanut koukkailla mihinkään. Onneksi kaudeksi hankitut uudet ainoan suomalaisvalmistajan eli Hanxin varusteet olivat vedenpitäviä!
Tässä on videolla tuo reitti - Moottoripyörällä Norjassa Hamarista Stiklestadiin - paljolti pieniä teitä pitkin, jopa hiekkateitä. (Videon pituus 6:12)
Huomaa poliisiauto
.jpg)
Toki luotamme norjalaisiin siltoihin, miksi emme luottaisi. Ei viime vuonnakaan kovin monta siltaa sortunut! Nämäkin ylitykset ovat tällä videolla.
Tuosta mennään yli niin että heilahtaa, sanottiin Tuntemattomassa sotilaassa. Märät laudat sillalla voivat tehostaa heilahdusta.
Isoilla teillä on isoja autoja
Pienillä teillä ei ollut ruuhkaa, ja pienen vuoren ylitys matkapyörällä hiekkatietä irtosorassa maantierenkain on aina mieleenpainuva kokemus
Trondheimin lähellä näkee useammin poliiseja kuin muualla. Mutta kuten tulemme huomaamaan, ihan oikeita poliiseja riittää kaikkialle.
Stiklestadissa ties kuinka monetta kertaa.
Nykytaide puhuttelee, tai saa hiljaiseksi. Hiljaisuus voi johtua siitäkin, ettei nykytaide aina avaudu.
Tyypillinen viikinkiajan liivi
Stiklestadista Mo i Ranaan
Mo i Ranassa sateen sattuminen kohdalle on aika lailla fifti-sixti, kuten Nykäs-vainaa sanoisi. Tällä kertaa Stiklestadista Mo i Ranaan oli kuitenkin ihan kiva pilvipouta sekä sopiva lämpötila, ja tutut mutkatiet houkuttelivat nauttimaan riittävässä kanttauskulmassa.
Stiklestadista Mo i Ranaan voi ajaa norjalaisittain tylsää Kuutostietä tai sitten paikallisten suosimia sivuteitä. Tällä videolla esitellää reitti Moottoripyörällä Norjassa Stiklestadista Mo i Ranaan. Kuutostietä levennetään ja laajennetaan koko ajan eli motoristin kannalta se tylsistyy - parempi tuntea pienet mutkatiet ja nautiskella niistä. (Videon pituus 6:44)
Näillä pienillä paikallisteillä ei yleensä näy kuin Norjan kilvissä olevia kulkineita, mutta norjalaisten motoristien keskuudessa hyvin suositut tiet sopisivat suomalaisillekin motoristeille erinomaisesti.
Motoristi löytää aina kavereita Mo i Ranassakin. Mo i Ranasta Narvikiin
Satoi ensimmäiset 350 kilometriä ja lämpötila oli virkistävät 12 astetta. Vasta Dragin satamassa sää muuttui hienoksi, lämpimäksi auringonpaisteeksi. Narvikissa oli muutama suomalainenkin - eipä ollut pariin-kolmeen viikkoon näkynytkään ainuttakaan. Tapana on ollut käydä parturissa Narvikissa, mutta tuttu parturi olikin kiinni. Kakkossuosikkikin oli kiinni. Siinä vaiheessa tuli oivallus, että onkin sunnuntai.
Tästä reitti videolla: Moottoripyörällä Norjassa Mo i Ranasta Narvikiin. Sää vaihtuu alun sateista auringonpaisteeseen ja vauhti kasvaa. Jospa elämä olisikin kuin tämä video - kaikki muuttuisi paremmaksi koko ajan: sää paranee, vauhti kasvaa, synkät tunnelit ja tylsät kohdat voisi pikakelata, kunnes pääsee perille aurinkoiseen maailmaan. (Videon pituus 8:33)
Nousu Svartisenille ei ollut ihan parhaassa kelissä
Perinteisissä tunneleissa ei kuorma-autoyhdistelmille juuri ylimääräistä tilaa jää - kohtaamistilanteessa voi tulla stoppi
Sitten sää muuttui norjalaiseen tapaan hetkessä. Lautan odotuskin oli tavanomaiset puoli tuntia ja vuonon ylitys toisen mokoman - normaalia Norjan suurimmillakin teillä. Pienemmillä teillä ja pidemmillä ylityksillä odotusajat saattavat olla paljon pidempiä, jollei katso aikatauluja etukäteen.
Taustalla Narvikin legendaarinen Fiskehallen. Tuorekalan lisäksi siellä on erinomainen ravintola.
Omaa aikaa matkalla pohjoiseen
 |
| Tässä juttusarjassa on tähän mennessä edetty hyvin järjestelmällisesti, kuten kuvasta näkyy |
Norjassa hra Oma Aika jo tunnetaankin paikka paikoin. Narvikissakin oli hotellin respan ihanilla naisilla jo pitkään ollut tieto, että hra Oma Aika oli ollut Stavangerissa tapaamassa heidän kaunista kollegaansa. Eivät silti Narvikissa piiloutuneet tiskin alle.
Nyt edettiin 1300 kilometriä kahdella yöpymisellä. Ja lukijoille on kerrottu, ettei kiinnosta ajaa kauhean pitkiä ajoja. Mutta kuten prologissa jo luvattiin, niin naisen takia tullaan vielä tekemään aika älyttömiä asioita ja ajamisia. Mutta sitä ennen tavataan norjalainen nainen ja kerrotaan sellainen Norja-vinkki, että norjalaista naista ei kannata lähestyä liian nopeasti. Sananmukaisesti. Naisvinkkejä on kyllä kerrottu aiemminkin, lähinnä epäonnistuneista treffiyrityksistä. Ehkä niistäkin voi oppia. Tässä yksi treffiyritys aiemmilta vuosilta...
Itse asiassa aika monesta asiasta ja paikasta Norjassa löytyy juttua ja kuvaa tästä blogista. Norjasta on ollut kymmenittäin vinkkijuttuja vuodesta 2016 alkaen (sitä ennen vain kotimaan vinkkejä), ja jos elämässä ajopäiviä on vielä jäljellä, niin ensi kesänäkin on yritystä päästä taas kuukaudeksi Norjaan.
Itse asiassa aika monesta asiasta ja paikasta Norjassa löytyy juttua ja kuvaa tästä blogista. Norjasta on ollut kymmenittäin vinkkijuttuja vuodesta 2016 alkaen (sitä ennen vain kotimaan vinkkejä), ja jos elämässä ajopäiviä on vielä jäljellä, niin ensi kesänäkin on yritystä päästä taas kuukaudeksi Norjaan.
Yksin ajellessa on tiettyjä etuja ja haittoja. Etuja on se, että voi koukkailla lennosta mihin vain ja voi ajaa ihan sitä vauhtia kuin huvittaa. Yksin ajamisen haittoja taas on se, että voi ajaa ihan sitä vauhtia kuin huvittaa. Seuraavassa jaksossa nimittäin kaunis sinipukuinen nainen liputtaa ulos radalta, ja laskuttaa isot ratamaksut ja ilmoittaa poistavansa kisalisenssin.
Rentoa, mutta nautinnollista ajoa serpentiineissä. Noin 45 asteen kulma on vanhalle matka-Bemarille ja hra Oma Ajalle riittävästi. Pari päivää myöhemmin tulee virallinen lausunto, että liikaakin...
Stiklestadissa hotellihuone riitti juuri ja juuri yhdelle yöpyjälle.
________________________
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )
