torstai 17. huhtikuuta 2025

Norja 2024, osa 8: Siltoja, kannaksia ja rock'n'rollia

Moldesta lähtee yksi Norjan tunnetuimmista teistä, "legendaarinen ja vaarallinen Atlantin väylä" eli Atlanterhavsveien eli Atlantic Ocean Road. Mutta Atlanterhavsveien jäi välistä tällä kertaa. Se on tie, joka on mielenkiintoista käydä ajamassa kerran, mutta joka tuskin innostaa ajamaan kovin usein - se ei näytä luonnossa siltä kuin mainoskuvissa, jotka on otettu pitkällä teleobjektiivilla ja saatu siten näyttämään korkealta, jyrkältä ja vänkyrältä. Maine yhtenä maailman vaarallisimmista teistä tuntuu myös vahvasti tulkinnanvaraiselta. Toki parissa kohtaa kovalla myrskyllä aallot voivat roiskaista tielle, mutta silti. Tienä se ei poikkea juuri mitenkään Norjan muista rannikon saarten välisistä teistä.


Atlanterhavsveien kuvattuna vuoden 2020 norjanreissulla

Kyllä se silti ajaa kannattaa, ainakin sen kerran. Jos haluat tietää miksi, katso tästä jutusta

Jos aikoo ajaa Moldesta Namsosiin, kannattaa silti miettiä, ajaako Atlantin väylän taas kerran vai jonkin toisen reitin. Tällä kertaa se jäi välistä aikataulusyistäkin, sillä ajatus oli ajaa loppupuoli reitistä pikkuteitä kierrellen.  Siltoja osui silti matkan varrelle paljon, vaikka Atlantin väylä jäi välistä - paljon isompiakin siltoja, katso vaikka tämä video.  


Juttusarjan reitti tähän mennessä.
Norja 2024:



Alkupiste eli Molde on tuttu paikka, siellä on tullut käytyä useamman kerran ja vietettyä siellä aikaakin. Molden 12 000-vuotinen historia ja se, että koko alue itse asiassa kuuluu Suomelle, on esitelty tässä jutussa. Seuraavassa kuitenkin se olennaisin osa Molden eli viikinkiajalla Kaupangin historiaa:

Kuten kaikki muistamme, tämän kaupangin hallitsija oli 800-luvulla tietenkin Rǫgnvaldr Mœrajarl ja siksipä alue yhä tunnetaan nimellä Møre og Romsdal. Rognvaldr oli saagan mukaan suoraan myyttisen Fornjotin jälkeläinen, ja Fornjot puolestaan on legendan mukaan alkujaan suomalainen (tai kveeniläinen, mikä on nyt ihan sama asia). Ollaan siis suomalaisten mailla! Jos epäilette, niin mikä on kunnan nimi, jossa muun muassa tämä Åndalsnes ja Trollstigen ovat? No kunta on tietenkin Rauma. Romsdal on siis oikeastaan Rauman laakso. Lisäksi Molden museossa esitellään kuuluisa laiva, jonka nimi on Eira. Eirahan on Helsingin kaupunginosa ja suomalainen naisen nimi. Koko alue kuuluu siis Hra Oma Ajan teorian mukaan Suomelle. 

Koska taustalla oli siis suomalaisuutta, eleli Rǫgnvaldr tietenkin rillumarei-elämää, ja virallisten poikien lisäksi hänellä oli kokoelma vähemmän virallisia poikia. Hänen virallisista pojistaan Rolv oli niin suuri, ettei voinut hevosella ratsastaa, ja kulki siksi kävellen ja laivoilla. Tämä Gange-Rolv sitten seilasi nykyisen Ranskan alueelle ja tämä ranskalaisten Rollona tuntema hahmo perusti sinne Normandian. Näin ollen sekin siis itse asiassa kuuluu Suomelle.


Reitin päätepiste on Namsos, Norjan Tampere. Manserockin sijaan sieltä on trønderock. Kaikki olennainen Namsosin tarinasta löytyy tästä jutusta. Juttu on myös täynnä rockenrollia, eli rockin ystävien kannatta lukea ihan senkin takia. 

Mutta  vaikka diggaisi enemmän jotain ihan muuta kuin norjalaisrokkia (ei se sen paremmin tai huonommin avaudu suomalaisille kuin manserock norjalaisille), niin Namsos on hyvin rauhallinen pikkukaupunki, jossa kuitenkin on kaikenlaisia yrityksiä ja palveluja. Jollain tapaa se muistuttaa vähän jotain rentoa amerikkalaista pikkukaupunkia. Toisaalta siellä on norjalaisuuden ydintä eli merta ja vuoristoa. Suomalaisiin en ole siellä koskaan törmännyt. Namsos ei ehkä ole paikka, jonka nimi olisi kaikkien huulilla, enkä esimerkiksi ole kuullut, että se vetäisi runsaasti vaikkapa core-aerobisen powerneulonnan harrastajia tai eettis-filosofisen välinekuviokellunnan ystäviä, mutta muuten kaikenlaista varmaan löytyy.

Tästä video Molde - Namsos, sisältäen muun muassa runsaasti vetisiä eli merellisiä maisemia. Loppua kohti vielä paranee.


Moldesta liikkeelle 









F35:a oli runsaasti ilmassa


Huomaa tuulivoimala "puisto" 




Klompenin tie


Näkymiä Klompenilta





Namsosissa tuntuu aina näkyvän joku erityisen hieno auto. Onko kaikkien aikojen hienoin Volvo?



Klompen




Ihmeellinen asia

Reitin varrelta löytyi kerta kaikkiaan ihmeellinen asia. Sinne oli pikkutien varteen unohtunut huoltoasema. Siis huoltoasema. Siis paikka, jossa huolletaan ja korjataan autoja. Prätkän pesemistä vartenkin järjestyi ämpäreitä ja muuta tarpeellista. Kaikkea sitä keksitäänkin - huoltoasema! 


HUOLTOasema


Omaa aikaa Moldesta Namsosiin

Yksinäinen tinasotamies teki tänään vain siirtymän, ajoaikaa meni reilut seitsemän tuntia helteessä. Ihan puhki, ja huomisesta tulee vielä rankempi. Mitään uutta nähtävää ei tänään pitänyt olla, mutta sitten kumminkin oli. Kaikkein ihmeellisintä nähtävää oli huoltoasema. Siis huoltoasema. Sellainen, jos huolletaan ja korjataan autoja. Myytiin siellä bensaa ja vähän ruokaakin. Minä sain lainaksi ämpärin ja pesuvälineitä oli tarjolla, että saatoin pestä ja vahata Wagnerin. 

Ei paleltanut ajokamoissa. En tiedä, paljonko päivällä oli... Seuraavaksi suuntana on pohjoinen ja vähän minulle sopivammat kelit, 


Wagner Klompenilla


Suomalaisten kannattaa ostaa Suomessa tehtyjä varusteita Hanxilta -  norjalaisetkin taitavat suosia jotain omaa paikallista valmistajaa...


Eikös gore-cordura-tixtaxtex olisi kumminkin parempi asu?
Entisajan kilpineidot ovat nykyään motoristeja?

________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )


perjantai 21. maaliskuuta 2025

Norja 2024, osa 7: Serpentiinejä ja ruusujen kaupunki eli kesässä parasta on talvi!

Useimmat motoristit rakastavat serpentiinejä. Kenties vähän epävarmemmat eivät, mutta varmasti pääsääntöisesti kaikki. Hyvä ehkä rajata kuitenkin, mistä serpentiineistä puhutaan. 

Nyt ei puhuta vappuserpentiineistä, vaikka niistäkin moni varmaan tykkää. Ainakin muistaakseen tykkäävät, sillä muistikuvat vapusta saattavat joillain olla vähän hataria. 

Eikä kyse ole edes serpentiineistä lukijalle ensimmäisenä mieleen tulevasta asiasta eli  serpentiini-mineraalista (Mg3(OH)4Si2O5), vaikka se onkin kidejärjestelmältään monokliininen mineraali, mutta sen esiintyminen kidemuotoisena on hyvin harvinaista. Serpentiini-mineraalihan esiintyy myös kahtena eri muunnoksena, kuten lukijat hyvin tietävätkin. Lehtiserpentiini eli antigoriitti on tiivistä tai suomuista. Kuituserpentiini eli krysotiili on hienokuituista. Jos tuosta nyt jokainen jotain ymmärtää, niin selkeästihän tuossa sanotaan, että lehdet ja kuidut eivät ole hyviä asvaltilla ja siksi motoristit eivät tykkää tuosta mineraalista. 

Sen sijaan mutkalla oleva asvaltti on kivaa. Norjassahan mutkaista asvalttia eli serpentiiniteitä riittää, koska ennen öljylöytöjä Norja oli köyhä ja osti tiet käytettyinä Ruotsista. Tiet olivat liian pitkiä ja siksi ne piti laittaa mutkille. Sen takia Norjan päästä päähän ajaminenkin vie kuukauden.

Førden jälkeen ensimmäinen mielenkiintoinen paikka on Hjelle, siitä Stryn kesähiihtokeskukseen, siitä Dalsnibban kautta Geirangeriin ja edelleen Moldeen.


Norjassa voi tiellä olla melkein mitä tahansa

Norja 2024:

Huh Hjellettä!

Hjelle on pieni piilotettu paratiisi, jonne kannattaa ehdottomasti poiketa. Sinne ei vahingossa päädy, eikä siellä välttämättä kauan mene, mutta vähintään hetkeksi kannattaa pysähtyä. Muutaman talon "keskusta" on jotenkin täysin jossain toisessa ajassa ja paikassa. Jossakin hyvässä ajassa.

Hjelle on niin pieni, että kiven voi heittää kylän toiselta laidalta toiselle. Muutamalla välilaskulla tosin. Mutta silti siellä on muun muassa hotelli, joka kuuluu luokkaan "maailman romanttisimmat hotellit". Tähän piskuiseen kylään on nimittäin turisteja tullut jo 1800-luvulla.

Kuvassa Fridtjof Nansen -alus.
Pieni epäilys, että alusta on hieman
päivitetty sitten 1800-luvun.
Miksi sinne sitten tultiin silloin ja nyt? Lähellä on  Jostedalin jäätikkö ja jo monen vuosikymmenen ajan ollut kesähiihtokeskus Stryn, mutta ne eivät alkuperäiseksi syyksi riitä. Turistien pitää nimittäin päästä paikalle ja asua jossain. Kaksikymppisenä  Thor Hjelle keksi 1800-luvun lopulla rakentaa hotellin palveluineen upealle paikalle. Tietä ei ollut eli he saapuivat höyrylaivalla nimeltään “Fridtjof Nansen”. 

Rahat nuori yrittäjä sai hankkimalla maataloustuotteita lähitiloilta ja myymällä ne Bergenissä. Tilalle hän osti sokeria, suolaa ja muita tarvikkeita. Ennen kaikkea hän Bergenissä kauppaa käydessään tutustui varakkaisiin asiakkaisiin ja sai heidän elämästään ideoita, joiden seurauksena hän oivalsi perustaa hotellin oheispalveluineen - ja nimeään kantava kylä sai palveluinfran.

Nykyään Hjellen hotellipalveluista ym. vastaa jo neljäs sukupolvi eli Emma ja Lorentz Hjelle. 




Hjellessä





Hjellen keskusta.




Stryn kesähiihtokeskus


Oma Aika -blogin vierailu Hjellessä oli odotukset ylittävä. Etenkin kun odotuksia ei ollut. Sen sijaan ensivierailu Stryn kesähiihtokeskukseen ei ollut yhtä menestyksekäs.  Ilmeisesti kesä oli jo päättynyt, sillä Stryn kesähiihtokeskus oli jo sulkenut ovensa kesältä 2024... Varmista siis aukiolo aina ennenkuin pakkaat suksesi mukaan prätkääsi! 

Tie on kuitenkin ehdottomasti ajamisen arvoinen - motoristin kannalta nimenomaan kesällä, oli hiihtokeskus auki tai ei. Vuonna 2025 se avataan 15. toukokuuta. Tie tosin avataan vasta toukokuun lopussa, mutta kuka tietä tarvitsee... 

Iskulauseenahan norjalaisilla on “Vinter er best på sommeren” eli “Kesässä parasta on talvi”, kun mikä heistä onkaan parempaa kesällä kuin mennä talvisiin olosuhteisiin! Aiemmassa jutussahan näytettiin, kuinka norjalaiset menevät kesällä nauttimaan rantaelämästä jäisille vuoristojärville. "Hulluja nuo viikingit", sanoisi Asterix.

Stryn maisematiestä noin kolmannes on asvaltoitua, loput hiekkatietä. Lännen puolelta pääsee hiihtokeskukseen koko matkan asvalttitietä. Maisemat ovat upeita, palveluja ei ole tarjolla, jos ja kun kesähiihtokeskus on kiinni.


Huviautoilua Stryn seudulla eräitä vuosikymmeniä sitten.
















Dalsnibba

Dalsnibbasta löytyy erilaista tietoa tästä jutusta. Ydin on kuitenkin siinä, että tie Dalsnibballe on tehty ihan vain huvikseen, ihmisten iloksi. Tarkemmin sanottuna varakkaiden ihmisten iloksi, kunnes proletariaattikin meni hankkimaan autoja ja omivat ja jakoivat mokomat herrojen ilot.



Muista katsoa serpentiineissäkin mutkan toiselle puolelle asti.





Geirangerista Moldeen






Trollstigenille ei tällä kertaa voinut mennä, koska se oli suljettu ainakin vuoden loppuun - ison maanvyöryn pelko oli suuri, kiviä oli jo vyörynyt ja jopa osunut siellä ajaviin autoihin. Moottoripyörän kohdalla se olisi äkkiä kohtalokkaampaakin. No, ehkä moottoripyöräily on kohtalo muutenkin, mutta voihan sitä kohtalon suuntaa vähän itse koettaa avittaa… No, Trollstigenillä on tullut käydyksi niin monesti, ettei se haitannut mitään. Trollstigenistä on juttua muun muassa tässä jutussa



Molde tunnetaan "Ruusujen kaupunkina"





VIDEO

Tässä reitin parhaita paloja suht vauhdikkaana  videona: https://www.youtube.com/watch?v=wD6xp4opSDQ   (Sitä on nopeutettu, ettei se kestäisi niiiiiin kauan)



Omaa aikaa serpentiineissä ja Moldessa

Viimeksi osin tätä samaa reittiä ajaessani oli pikkuinen haaste siinä, ettei prätkää oikein voinut sammuttaa, koska virtalukko oli enimmäkseen poissa pelistä, virran päälle saaminen vaati ainakin 20 yritystä. Jäi helle Hjellessä kokematta, nyt se oli "pakollinen" stoppi.

Silloin jäi myös kokematta Stryn serpentiinitie, joka sekin nautiskeltiin nyt. Dalsnibballa piti silloin kone jättää käyntiin parkissa, nyt sai sielläkin nautiskella rauhassa. Trollstigenille ei tällä kertaa voinut mennä, koska se oli suljettu ainakin vuoden loppuun - ison maanvyöryn pelko oli suuri, kiviä on jo vyörynyt ja jopa osunut siellä ajaviin autoihin. Moottoripyörän kohdalla se olisi äkkiä kohtalokkaampaakin. No, ehkä moottoripyöräily on kohtalo muutenkin, mutta voihan sitä kohtalon suuntaa vähän itse koettaa avittaa… No, Trollstigenillä on tullut käydyksi niin monesti, ettei se haitannut mitään. Trollstigenistä on juttua muun muassa tässä jutussa



Hra Oma Aika ja rajaton riemu lumesta


Molde on motoristien suosiossa. Yksi pyörä on tosin eräitä vuosikymmeniä muita vanhempi. Vuosimalli on 1989 ja kilometrejä yli 400 000. Niin vaan silläkin pääsi perille.


Moldessakin käyttöön annettiin sviitti. Kyllä sinä yö sujui.


Ystäviä Moldessa. Tämä "MacGyver" korjasi joitakin vuosia sitten virtalukon. Ilman sitä matka olisi jäänyt siihen.


________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )